Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu "yksinäinen" siitä syystä, että pitää muita ihmisiä pääosin vastenmielisinä?
15.04.2016 |
Tai ärsyttävinä tai jotain vastaavaa ja sen takia sitten menee sukset lopulta ristiin vaikka aluksi yrittäisikin kaveerata? Tällaista nettikanssakäymistä kyllä siedän, kun ei tarvitse sitä sinunkaan ärsyttävää olemustasi siellä katsella ja kuunnella. ;) Mitä vanhemmaksi tulen sen vähemmän siedän muita. Sen ihan pakollisen kanssakäymisen just ja just kestää, mutta ei yhtään enempää.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Joo! Vihasin jo ala-asteella kaikkia lapsia.
Sama! :D ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin tykkään olla yksin tai vain perheeni kanssa. Töissä olen niin monien ihmisten kanssa tekemisissä, että vapaa-ajalla olen mahdollisimman introvertti. Tässä sosiaalisessa maailmassa en halua tunnustaa, että en edes pidä kovinkaan paljon ihmisistä.
Täällä yksi ja en kestä ihmisten minä minä-juttuja. Jauhetaan vain omia juttuja. Ne harvat rauhalliset ja muiden kuulumisia kyselevät on äärimmäisen harvassa. Nyt olen tutustunut yhteen ja nautin hänen seurastaan tosi paljon.
Olin lapsena sosiaalinen, nyt kyllästynyt ihmisiin. Ovat hankalia ja petollisia. Miestä jaksan ja ollaan läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä! Olen introvertti erakkotyyppi ja lisäksi ilmeisesti aika erikoinen luonteeltani. En ole ikinä tavannut kaltaistani ihmistä, olisi hienoa kokea joskus tulevansa oikeasti ymmärretyksi... Olen tiputellut ihmisiä pois läheisyydestäni läpi elämän, enkä jotenkin osaa kaivata ihmisseuraa. Väsyn nopeasti seurassa ja yritän parhaani mukaan vältellä mahdollisimman monia sosiaalisia tapahtumia. Unelmani on elää yksin eläinten kanssa keskellä metsää, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
En viihdy ihmisten kanssa, sillä valtaosa tapaamistani ihmisistä on vähintään rasittavia ja täysin erilaisia, ja aika moni on ärsyttävä, typerä ja jopa vastenmielinen. En pysty käsittämään tai hyväksymään välinpitämättömyyttä tai halveksintaa luontoa, eläimiä tai toisia ihmisiä kohtaan, ja valitettavasti tämä on todella yleistä ihmisten keskuudessa. (Tiedän, että tuo äskeinen lause kuulostaa typerältä ja tekopyhältä, mutta en valitettavasti osaa nyt paremmin selittää tuota.) Kaikki osaavat halutessaan feikata kaunopuheita ja hyväntahtoisuutta, mutta aika nopeasti ne todelliset arvot nousevat esiin. Minulla ei vaan ole mitään yhteistä muiden ihmisten kanssa.
Joo. Tosi harvoin jaksan keskustella ihmisten kanssa. Kaipaisin enemmän sellasia syvällisiä keskusteluja ja sitten toisaalta taas sellaista samanlaista huumoria ja hulluttelua. Sellaista yhdistelmää harvoin löytää samassa paketissa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä! Olen introvertti erakkotyyppi ja lisäksi ilmeisesti aika erikoinen luonteeltani. En ole ikinä tavannut kaltaistani ihmistä, olisi hienoa kokea joskus tulevansa oikeasti ymmärretyksi... Olen tiputellut ihmisiä pois läheisyydestäni läpi elämän, enkä jotenkin osaa kaivata ihmisseuraa. Väsyn nopeasti seurassa ja yritän parhaani mukaan vältellä mahdollisimman monia sosiaalisia tapahtumia. Unelmani on elää yksin eläinten kanssa keskellä metsää, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
En viihdy ihmisten kanssa, sillä valtaosa tapaamistani ihmisistä on vähintään rasittavia ja täysin erilaisia, ja aika moni on ärsyttävä, typerä ja jopa vastenmielinen. En pysty käsittämään tai hyväksymään välinpitämättömyyttä tai halveksintaa luontoa, eläimiä tai toisia ihmisiä kohtaan, ja valitettavasti tämä on todella yleistä ihmisten keskuudessa. (Tiedän, että tuo äskeinen lause kuulostaa typerältä ja tekopyhältä, mutta en valitettavasti osaa nyt paremmin selittää tuota.) Kaikki osaavat halutessaan feikata kaunopuheita ja hyväntahtoisuutta, mutta aika nopeasti ne todelliset arvot nousevat esiin. Minulla ei vaan ole mitään yhteistä muiden ihmisten kanssa.
Korjaan sen verran, että oikeasti unelmani olisi elää siellä metsän keskellä lasten kanssa jo nyt, mutta en tahdo kasvattaa heistä samanlaisia erakkoja, joten sinnittelen sivistyksen parissa kunnes he ovat tarpeeksi isoja. Lapset ovat ainoita ihmisiä, joiden seurassa jaksan olla ja koen voivani olla täysin rento ja oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Minä! Olen introvertti erakkotyyppi ja lisäksi ilmeisesti aika erikoinen luonteeltani. En ole ikinä tavannut kaltaistani ihmistä, olisi hienoa kokea joskus tulevansa oikeasti ymmärretyksi... Olen tiputellut ihmisiä pois läheisyydestäni läpi elämän, enkä jotenkin osaa kaivata ihmisseuraa. Väsyn nopeasti seurassa ja yritän parhaani mukaan vältellä mahdollisimman monia sosiaalisia tapahtumia. Unelmani on elää yksin eläinten kanssa keskellä metsää, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
En viihdy ihmisten kanssa, sillä valtaosa tapaamistani ihmisistä on vähintään rasittavia ja täysin erilaisia, ja aika moni on ärsyttävä, typerä ja jopa vastenmielinen. En pysty käsittämään tai hyväksymään välinpitämättömyyttä tai halveksintaa luontoa, eläimiä tai toisia ihmisiä kohtaan, ja valitettavasti tämä on todella yleistä ihmisten keskuudessa. (Tiedän, että tuo äskeinen lause kuulostaa typerältä ja tekopyhältä, mutta en valitettavasti osaa nyt paremmin selittää tuota.) Kaikki osaavat halutessaan feikata kaunopuheita ja hyväntahtoisuutta, mutta aika nopeasti ne todelliset arvot nousevat esiin. Minulla ei vaan ole mitään yhteistä muiden ihmisten kanssa.
Hah, kirjoitit mun mielipiteen! Minäkin väsyn ihmisten tekopyhyyteen ja itsekkyyteen. Petyn jatkuvasti kun lupaavalta vaikuttava ihminen osoittautuu samanlaiseksi itsekkääksi kuin suurin osa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En viihdy ihmisten kanssa, sillä valtaosa tapaamistani ihmisistä on vähintään rasittavia ja täysin erilaisia, ja aika moni on ärsyttävä, typerä ja jopa vastenmielinen. En pysty käsittämään tai hyväksymään välinpitämättömyyttä tai halveksintaa luontoa, eläimiä tai toisia ihmisiä kohtaan, ja valitettavasti tämä on todella yleistä ihmisten keskuudessa.
Mitään ristiriitaa tässä...? Puhuit itsesi aika pahasti pussiin. Itsehän sinä muita halveksit.
Joo, mun äiti. Mielessään arvioi ja arvostelee kaikki ihmiset. On itse silti ihan perusluuseri. Kuolee katkerana, "väärinymmärrettynä" ja luultavasti yksin, koska on ollut minullekin erittäin raskas taakka läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, minä. Huomaan käyväni läpi jotain vaihetta, että olen tullut vähän rohkeammaksi ja varmemmaksi. Olin nuorempana sairaalloisen ujo, hillitty ja huonoitsetuntoinen. Tässä heräämisen vaiheessa moni vanha tuttavuus on alkanut tuntua liian hyssyttelevältä ja mitäänsanomattomalta (varmastikin olen vetänyt sellaisia puoleeni). Ei musta siis mitään räväkkää irrottelijaa ole tullut, mutta haluaisin elää ja kokea enemmän ja puhun asioista hieman suoremmin kuin ennen. On ehkä pudonnut osittain pois se ainainen muiden miellyttämiseen pyrkivä kiltin tytön rooli.
Menipä omahyväiseksi kuvailuksi, mutta pointtina kuitenkin se, että moni ihminen on alkanut tuntua rasittavalta seuralta. Olen hieman peloissani että jäänkö aivan yksin, mutta toivottavasti elämä tuo uusia ihmisiä elämääni. Luulen että tärkeintä on kuitenkin ensin päästä sinuiksi itsensä kanssa ennen kuin voi nauttia muiden seurasta, jos edes silloinkaan.
Kertokaa, minkälaisia te itse olette? Minkälainen toisen ihmisen mielestäsi pitäisi olla ja käyttäytyä? Silleen konkreettisesti, minkälaisista asioista puhua ja miten olla? Oikeasti, tämä kiinnostaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo! Vihasin jo ala-asteella kaikkia lapsia.
Sama! :D ap
Minäkin vihasin kaikkia lapsia ala-asteella, kun olin siellä opettajana. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viihdy ihmisten kanssa, sillä valtaosa tapaamistani ihmisistä on vähintään rasittavia ja täysin erilaisia, ja aika moni on ärsyttävä, typerä ja jopa vastenmielinen. En pysty käsittämään tai hyväksymään välinpitämättömyyttä tai halveksintaa luontoa, eläimiä tai toisia ihmisiä kohtaan, ja valitettavasti tämä on todella yleistä ihmisten keskuudessa.
Mitään ristiriitaa tässä...? Puhuit itsesi aika pahasti pussiin. Itsehän sinä muita halveksit.
Ehdit ensin. Mietin, laitanko viestin, koska kirjoittaja ei jostain hämmästyttävästä huomaa omaa ajattelutapaansa. Tulin ensin siihen tulokseen, että viesti on turha. Toisaalta sisäinen ärsyttävyteni ja vastenmielisyyteni (hehe) pakottaa minut kirjoittamaan viestin, koska kirjoitus oli typerä ja muita halveksiva.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena sosiaalinen, nyt kyllästynyt ihmisiin. Ovat hankalia ja petollisia. Miestä jaksan ja ollaan läheisiä.
Samoin. Kilttinä luonteena on joutunut hyväksikäytetyksi liikaa, ei enää nappaa ihmisten seura enkä osaa luottaa kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa, minkälaisia te itse olette? Minkälainen toisen ihmisen mielestäsi pitäisi olla ja käyttäytyä? Silleen konkreettisesti, minkälaisista asioista puhua ja miten olla? Oikeasti, tämä kiinnostaa minua.
Oon perusluonteeltani tosi rauhallinen joten en jaksa mitää hölötystä kaksneljäseiska. Oon myös ehkä ikuisesti lapsenmielinen, joten tykkään hassutella, ja se on ehkä se mitä kukaan ei ymmärrä. Monet aattelee liikaa mitä muut ihmiset niitä aattelee ja se rajoittaa niiden elämää. Yhelle frendillekin sanoin että lähen yksin baariin niin sen kommentti oli että se ei ikinä vois että mitä miehetki aattelee siellä että eikö mulla ole kavereita tai jotain. Ja just se että ei oikeesti puhuta hirveesti mitään syvällisiä vaan jauhetaan jotain ihan tyhjänpäivästä paskaa, joka sekin on tietysti josssain määrin ok, mutta ei aina jaksa.
No en pidä ihmisiä lähtökohtaisesti vastenmielisinä. Mutta he ovat aika arvaamattomia reaktioissaan ja tunnemyrskyissään. Olen itse tasainen eli en osaa olla mitenkään suurilla tunteilla jotain mieltä asioista, tai vaikka joskus olisi suuria tunteita, käsittelen niitä jotenkin mieluummin itsekseni tai keskustelen asiatasolla. Tunnen putoavani karryiltä jokikinen kerta kun ihmisillä on tunnepurkauksia ja usein koen ne jopa hieman kammottaviksi.En tiedä mitä ihmiset silloin odottavat ja tekee mieli vaan olla rauhassa. Joten koen siksi erilaisuutta.
Täällä yksi! En pidä lähes kenestäkään. Osaan kyllä teeskennellä jos tarvitsee. Pidän suurinta osaa ihmisiä liian tyhminä ja erilaisina, eikä minulla ole mitään yhteistä heidän kanssaan. Ihmiset eivät tunnu näkevän kuinka moraalittomia ja vastenmielisiä, täysin vailla mitään logiikkaa toimivia lähes apinan kaltaisia olentoja ovat. Ei ole helppoa olla reilusti keskivertoa älykkäämpi, minun luonteellani se aiheuttaa hermojen menetyksen useasti päivässä.
Joo! Vihasin jo ala-asteella kaikkia lapsia.