Naiset - kertokaamme kuinka olemma itse mokailleet treffeillä?

Miehet saavat myös kertoa toki. Kuka haluaa myöntää että käytti 10v vanhaa valokuvaa? :D

nuorena kun treffailin yhtä miestä (siis amisaikoja) niin toisella tapaamisellamme päädyimme baariin jossa sitten viihdyin niin hyvin, ja kun mieskin tarjosi minulle juotavaa, että päädyin oksentamaan pöytämme viereen. oli siinä häpeämistä. joku baarin työntekijä vielä toi minulle rätin ja ämpärin ja vähemmän ystävällisesti pyysi että siivoaisin itse. jostain syystä mies ei kuitenkaan dumpannut minua tästä syystä vaan tapailimme vielä muutamia kertoa, ei vain synkannut sitten muuten. mutta opinpa sen että katson vähän juomisiani, olin tuolloin joku 17v.

Mammat ei mokaile. Tuliko selväksi?

Olin tavannut erään todella kivännäköisen ja mukavalta vaikuttavan miehen. Meillä oli toiset treffit tiedossa. En tiedä johtuiko jännityksestä vai ruokavaliosta, mutta mulla meni ennen treffejä maha ihan sekaisin. Kävin kotona ennen lähtöä ripuloimassa pönttöön ja tuli niin kiire bussiin, etten jäänyt edes siivoamaan sitä pönttöä. Nopea huuhtaisu, maitohappobakteeria naamaan ja menoksi. Treffeillä käytiin syömässä ja oli muuten todella mukavaa, mutta vessassa ramppasin monta kertaa. Lisää maitohappobakteeria. Syönnin jälkeen mies ehdotti, että lähtisimme mun luokse katsomaan leffaa. Hänellä oli kämppis, joten hänen luokseen emme voineet mennä. Suostuin. Kun päästiin mun luokse, unohdin koko ripulilla kuorrutetun pöntön. Mies meni vessaan. Ei kommentoinut mitään. Vasta siinä vaiheessa muistin vessanpöntön ja menin itse katsomaan, että mihinhän kuntoon olin sen pöntön lähtiessäni jättänyt. Aivan ripulissahan se oli reunoilta. Mua hävetti se niin paljon, että olin loppuillan niin hiljaa ja vaikeana ettei ollut kummallakaan hauskaa. En tiedä miten mies tuon ripulipöntön otti, ei kommentoinut sitä mitenkään. Leffan jälkeen lähti kotiin, eikä koskaan nähty toista kertaa.

Ketjun perusteella voi sanoa, että se virhe on siinä toisessa kun aika hiljasta tuntuu olevan.

No näin miehenä voin sanoa, että yksi orastava seksisuhde kaatui erektio-ongelmiini. Elämäntilanne oli vain mitä oli. Lähinnä kaipasin enemmän läheisyyssuhdetta kuin seksisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella voi sanoa, että se virhe on siinä toisessa kun aika hiljasta tuntuu olevan.

Siltä vaikuttaa .... en tiedä onko surullista vai kuin. Vaatii ehkä vähän peiliin katsomista että voisi myöntää missä itsellä mennyt hutiin.

No mun pahimmat treffit oli sellaiset että ei oikein keksitty kumpikaan puhuttavaa ja väkisin väännettiin pari tuntia jutun juurta, sitten erottiin. Tietääkseni en ole mitenkään ylettömän kummallisesti saati uhkaavasti käyttäytynyt. Osa tuon toisen ketjun jutuista on sellaisia että olen iloinen etten ole sinkkumarkknoilla enää, ihan oman turvallisuuteni tähden...

Mä olen pilannut ensimmäiset viisi vuotta kaikki treffit ja suhteen alut nauramalla paskaisesti päin naamaa, jos mies sanoi jotain kivaa.

Luulin todella, ettei miehillä ole tunteita samoin kuin naisilla ja että AINA kun mies kehuu ulkonäköä tai tunnustaa ihastuneensa/rakastuneensa on se vain kiero yritys päästä mun sänkyyn. Ja tällä logiikalla tärväsin monta hyvää suhteen alkua ja haaskasin aikaani kusipäihin, jotka oli minun näkökulmasta rehellisiä ja kertoivat haluavansa seksiä.

Siispä pyydän anteeksi kaikilta niiltä symppiksiltä nuorilta miehiltä, joita kohtaan olin todellinen narttu; vittuilin vain takaisin kun joku yritti olla ihana.

Olin joskus nuorena uskovainen. Silloin saatoin ensitreffeillä alkaa heti selittämään jotain juttua siitä kuinka syntinen ja haureellinen nykymaailma on ja miten kristilliset arvot pitäisi palauttaa. Ne miehet eivät toista kertaa treffeille pyytäneet. Ja olen kyllä itsekin niistä ajoista muuttunut.

No tuo ripulijuttu kirvoitti jo sellaiset huutonaurut, että olen tyydytetty.

Nämä ovat enemmänkin seksimokia, en ole sokkotreffaillut ja tuottanut siten pettymyksiä miehille.

Oksensin heti seksin jälkeen oman makkarini lattialle, olin todella humalassa. Kerran mies huomasi menkkojen alkaneen suuseksin aikana, eihän se tietysti minun syyni ole, mutta hävetti. Päädyin yhden miehen asunnolle baari-illan jälkeen ja vasta miehen riisuessa minua, muistin, että jalassa on harmaantuneet ja reikäiset maxi-sloggit.

Olin tapaillut miestä tai seurustellut hänen kanssaan, mikä nyt liekin oikea ilmaisu, jo useita kuukausia. En ollut rakastunut enkä pitänyt hänen ulkonäöstään, mutta ajattelin että opin kyllä pitämään ja että ei saa antaa pinnallisten asioiden vaikuttaa, kun hän kuitenkin oli kiva ja kunnollinen mies. Erään kerran, kun hän tuli minua vastaan junalle, hän kysyi hetken jo autossa istuttuamme, että huomaanko hänessä mitään eroa. Yritin keksiä jotain ja sanoin, että hän on tainnut laihtua, kun en muuta keksinyt. Hän oli ajanut partansa. Koko leuan peittänyt parta oli muotoiltu sellaiseksi siihen aikaan muodikkaaksi pikkuparraksi. Nolotti.

Erään toisen miehen kanssa lietsoin itse itseni sellaiseen mustasukkaisuuteen, että olin jo ihan varma ettei hän tule luokseni vaikka onkin käymässä kotikaupungissani. Päätin sitten turruttaa tuskani siemailemalla viiniä ja siemailinkin aika reippaasti. Kun hän sitten ilmoittikin olevansa tulossa ja oli vasta lauantai-iltapäivä, niin piti yrittää esittää vesiselvää. Ei ollut helppoa, kun toinen vielä halusi että lähdetään kävelylenkille. En muista miten tilanne eteni, siitä on jo 15 vuotta. Suhde joka tapauksessa päättyi aika pian tuon jälkeen.

Aika on kullannut muistot. Olen varmasti käyttäytynyt huonosti tai kömpelösti treffeillä, mutta usein siihen liittyy sekin, että kemiat ei vaan ole kohdanneet.

Kerran oli sovittu treffit aamupäiväksi, koska kaverilla oli lähtö jonnekin kisoihin yhden aikaan. Mulla oli kaakao tarjottimella toisessa kädessä ja toisella sitten yritin kätellä tätä tyyppiä - tuloksena oli se että kuuma juoma oli lattialla, onneksi ei pahemmin roiskunut kenenkään päälle. Siinähän ne treffit alkaa, että toinen kuuraa henkilökunnan kanssa lattiaa paperipyyhkeillä...

Tässä iässä olisin todellakin todennut tärkeysjärjestyksen ja tuupannut juomani tukevalle alustalle, vaikka se olisi tarkoittanut tervehtimisen viivähtymistä.

En ole myöskään aina kehdannut sanoa, että nämä treffit olivat tässä, kiitos ja hei. Joten olen kaksi kertaa lähtenyt vessaan ja karannut sitä kautta sitten pois treffipaikasta.

Pahin oli ehkä se, kun erosin lasten isästä ja viihdytin itseäni jollain keskustelupalstalla pikkuisen viinipäissäni ja sovin treffit seuraavalle päivälle. Käytin koko aamupäivän itseni laittamiseen, vaatteiden valitsemiseen yms ja sitten kun olisi tullut aika lähteä, jätin menemättä. Oharit siis. Mutta erosta yli pääseminen ei ole mikään pelkkä sanonta, minusta oli kiva ajatella niitä treffejä mutta vielä silloin en kyennyt käytännön toteutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Olin tapaillut miestä tai seurustellut hänen kanssaan, mikä nyt liekin oikea ilmaisu, jo useita kuukausia. En ollut rakastunut enkä pitänyt hänen ulkonäöstään, mutta ajattelin että opin kyllä pitämään ja että ei saa antaa pinnallisten asioiden vaikuttaa, kun hän kuitenkin oli kiva ja kunnollinen mies. Erään kerran, kun hän tuli minua vastaan junalle, hän kysyi hetken jo autossa istuttuamme, että huomaanko hänessä mitään eroa. Yritin keksiä jotain ja sanoin, että hän on tainnut laihtua, kun en muuta keksinyt. Hän oli ajanut partansa. Koko leuan peittänyt parta oli muotoiltu sellaiseksi siihen aikaan muodikkaaksi pikkuparraksi. Nolotti.

Erään toisen miehen kanssa lietsoin itse itseni sellaiseen mustasukkaisuuteen, että olin jo ihan varma ettei hän tule luokseni vaikka onkin käymässä kotikaupungissani. Päätin sitten turruttaa tuskani siemailemalla viiniä ja siemailinkin aika reippaasti. Kun hän sitten ilmoittikin olevansa tulossa ja oli vasta lauantai-iltapäivä, niin piti yrittää esittää vesiselvää. Ei ollut helppoa, kun toinen vielä halusi että lähdetään kävelylenkille. En muista miten tilanne eteni, siitä on jo 15 vuotta. Suhde joka tapauksessa päättyi aika pian tuon jälkeen.

Ah kännit. Tuo kaikkein paras keino mokata ihan mitä tahansa!

Se, joka sekoili deittipalstalla kännipäissään

Olen todella ujo, mulla on ollut niitä tuppisuutreffejä joissa en saa sanaakaan suusta, vaikka chattaillessä ollaan näpytelty vaikka mistä...

Opiskeluaikoina tutustuin baarissa kivaan kundiin, joka oli kotoisin siitä kaupungista. Kävi ilmi, että olemme hakeneet kesätöihin samaan paikkaan hänen opiskelukaupunkiinsa ja olin tulossa sinne haastatteluun. Sovimme treffit haastattelun jälkeen iltapäivällä. Haastattelu testeineen oli pitkä ja tilanne jännittävä, en ollut syönyt, joten parin ison kaljan jälkeen olin jo huppelissa. Lähdimme samalla junalla opiskelukaupunkiini, junassa kävi ilmi että olin unohtanut lompakkoni ravintolan vessaan. Treffikumppani joutui maksamaan matkani ja muutenkin paimentamaan minua. Ei syntynyt suhdetta, vaikka pääsimmekin molemmat sinne kesäduuniin (sain myös lompakkoni takaisin ja maksoin velkani).

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pilannut ensimmäiset viisi vuotta kaikki treffit ja suhteen alut nauramalla paskaisesti päin naamaa, jos mies sanoi jotain kivaa.

Luulin todella, ettei miehillä ole tunteita samoin kuin naisilla ja että AINA kun mies kehuu ulkonäköä tai tunnustaa ihastuneensa/rakastuneensa on se vain kiero yritys päästä mun sänkyyn. Ja tällä logiikalla tärväsin monta hyvää suhteen alkua ja haaskasin aikaani kusipäihin, jotka oli minun näkökulmasta rehellisiä ja kertoivat haluavansa seksiä.

Siispä pyydän anteeksi kaikilta niiltä symppiksiltä nuorilta miehiltä, joita kohtaan olin todellinen narttu; vittuilin vain takaisin kun joku yritti olla ihana.

Ei helvetti että inhoan tuon termin käyttämistä.  Ja käyttäjiä.

Olin nuorena hyvin ujo ja eikä minulla ollut juurikaan kokemusta seurustelusta. Taustalla oli kaikenlaista ensirakkauden jättämää sydänsurua, ja usean vuoden tauon jälkeen päädyin nettireffeille miehen kanssa, josta heti tiesin, etten ollut lainkaan kiinnostunut. Siis mitään kemiaa en pystynyt omalta puoleltani kuvittelemaankaan häntä kohtaan. Joimme lasit viiniä baarissa ja juttelimme. Mies oli kyllä kovin ihastunut minuuun ja toi sen selvästi ilmi. Olin kuitenkin niin hermostunut ylipäätään koko treffitilanteesta, että hymyilin ja naurahtelin koko ajan ilman sen kummempaa syytä, josta miesparka tietysti päätteli, että minäkin olin ihastunut häneen. En edes saanut sanottua hänelle tapaamisen jälkeen, että kiitos mutta ei kiitos, mikä olisi ollut parempi miehen kannalta, ettei hän olisi ehtinyt alkaa kuvittelemaan jotain välillemme. Päädyin sitten selkärangattomuuttani vielä toisillekin, melko vaisuissa tunnelmissa vietetyille treffeille saman tyypin kanssa, jolloin hän varmasti ihmetteli, miksi olin näennäisesti muuttanut mieltäni hänen suhteensa.

Että pyydän vielä anteeksi näin jälkikäteen tältä mieheltä, mutta olin siis vain nuori, ujo ja tosi hermona!

tämä on aika vaisua muihin verrattuna mutta. olin kaverin bileissä tutustunut ulkomaalaiseen mieheen joka asui suomessa. hän ei ollut ihan tyyppiäni mutta olin pitkään ollut sinkku ja itsetunto kai alamaissa ja mies oli fiksun olonen ja koulutettu jne joten ajattelin lähteä treffeille. treffit kesti ehkä 2-3h mutta tuntui ikuisuudelta. mies kertoi ummet ja lammet jostain ammattiinsa liittyvästä, ja outoa on etten enää muista mikä se oli, olisko ollu arkkitehti tai fyysikko tms. sinänsä mua iinnostaa yleensä ihmisten työt ja semmoinen, mutta jotenkin tää mies sai kaikesta uuvuttavan tylsää. työtään enempi hän kertoi kotimaastaan. euroopan maa, ja mustakin periaatteessa mielenkiintoinen, mutta kun sitä kuuntelee ja kuuntelee....sitä paasaamista kuinka ihmiset ei ikinä tiedä missä just hänen kotikaupunkinsa sijaitsee (myönnän etten itsekään tiennyt vaika iso kaupunki kys. maassa), ihmiset ei tiedä että siellä on talvella lunta ja paljonkin ja että tämä ja tämä ruoka on just sieltä ja ihan erilaista kuin maan eteosasta saatava samantyyppinen ja voi helvetti. en muista että olisi mistään muhun liittyvästä puhuttu juuri ollenkaan, toki olen saatanut unohtaakin kun tuo kotimaa-paasaus oli niin ärsyttävää. liekö ollut mulla myös pitkä päivä takana tai jotain, mutta olin siis oikeasti nukahtamispisteessä kun tää mies jaaritteli näitä juttujaan. sain siis kunnon infopaketin. muuta ei jäänyt mieleen kuin kotikaupunkinsa summittainen sijainti ja että siellä on talvella lunta, et vähän hukkaan meni.

sikäli fiksu mies että treffien jälkeen kun saatoi mut johonkin ratikkapysäkille tms niin itsekin totesi että taidetaan jäädä vain kavereiksi. ehkä hänelläkin oli kanssasi tylsää ja siksi päätyi kertoilemaan kaikesta...  en siis usko että kummallekaan mieluisa kokemus, olis vaan pitäny jomman kumman osata lopettaa yhden kahvin tai viinin jälkeen.