Voi teitä tyttöjen äitejä!

Ja tämähän ei siis koske kaikkia, niin en väitä, mutta pihapiirissämme on muutamia tyttölasten äitejä, jotka:

- ovat sitä mieltä että tytöt ovat hyviä, kilttejä ja rauhallisia, pojat sitten jotain ihan muuta

- pitävät poikaamme pihan terroristina, vaikka kyseessä on täysin normaali, vilkas 3-vuotias poika

- huomaavat kaikki pikkukujeet, joita poikamme tekee mutta samalla aikaa ovat täysin sokeita omien pikkutyttöstensä tekosille (esim. leikistä ulosjättämistä, pilkkaamista, lällättelyä)

- kutsuvat kaikki pihan tytöt synttäreille, mutta poikaamme ei ole kutsuttu

jne. jne.



Myönnän täysin avoimesti siis, että oma lapseni on vilkas ja joskus jopa tuhma. Olen kuitenkin erittäin määrätietoisesti yrittänyt kasvattaa pikkupojastani esimerkkikanslaista, jolla kuitenkin on oikeus olla poika. Jos poikani tekee väärin, esim. heittää kesällä hiekkaa toisten päälle, siitä seuraa automaattisesti jäähyllevienti ja anteeksipyyntö. Mutta mitä tekevätkään tyttölasten äidit? Hykertelevät tyytyväisyyttään, kun heidän ihanat pikkumurukat osaavat istua nätisti hiekkalaatikolla mutta samalla antavat näiden murukoiden haukkua poikaani, jättää hänet kaikista leikeistä pois ja olla toisella tapaa julmia, ei niinkään fyysisesti vaan psyykkisesti.



Ja kyllä, itsellänikin on tyttö, ja luoja minua varjeltkoon siltä päivältä että antaisin oman tyttöni käyttäytyä samalla tavoin. Saati että alkaisin itse lajitella lapsia, ihmisiä, sen mukaan ovatko he tyttöjä vai poikia.