Yksinäisyys

Eli tilanteeni on se, että olen monta kertaa joutunut vaihtamaan elämäni aikana paikkakuntaa. Aina jotain kavereita on aina uudelta paikkakunnalta löytynyt, ainakin pari. Perustin perheen tässä muutama vuosi sitten ja minulla ei siis hirveästi ole ollut kavereita täällä. On kuitenkin pari ja toisen lasken jopa ystäväkseni. Tietenkin semmoisisa hyvänpäiväntuttuja on, joita lähinnä kaupassa vaan moikkaa. Mieheni perheelle tämä ystävättömyys tuntuu olevan jotenkin joku "juttu", tai he ovat kiinnittäneet asiaan paljon huomiota. Tämä ei tunnu mukavalle, kun kysellään että käykö meillä paljon vieraita ja vihjaillaan että lapsemme on selvästi tottunut leikkimään yksin :( Lisäksi anoppini ilmeisesti oli mennyt kertomaan isomummolle ettei meillä käy paljon vieraita, niin nyt hänkin meille totesi että "teillä ei taida käydä paljon vieraita".......En tiedä, asia satuttaa muutenkin, sillä haluaisin enemmän kavereita ja työstän asiaa koko ajan, viimeinkin kun olen uskaltanut ottaa itse enemmän kontaktia paikallisiin. Mutta minusta tuo asiasta huomatteleminen ei ole kovin mukavaa, tai ainakaan se ei tunnu yhtään mukavalle :( En edes mielestäni ole mitenkään syrjäytynyt, tai että tilanteestamme tarvitsisi olla huolissaan?? Onko tuo normaalia huomautella tai olenko minä jotenkin outo kun huomauttelu tuntuu pahalta?