Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tunneihminen - ja mies? Järkinainen?

Vierailija
14.04.2016 |

Ihmisethän on usein jaoteltu tunne- ja järki-ihmisiin. Toisaalta ihmiset tunnetusti on jaettu myös sukupuolen mukaan, mikä ei taas liity tuohon toiseen jaotteluun. Joka tapauksessa, jostain syystä stereotyyppinen mies käyttäytyy enemmän järki-ihmisen tavoin ja nainen nähdään perinteisesti tunneihmisenä.

Kysyisin nyt teiltä, hyvät keskustelijat, millainen on mielestänne mies, joka on tunneihminen? Miten se ilmenee käytännössä? Entä millainen on järki-ihminen, joka on nainen? Miten tällaisissa tapauksissa näiden ihmisten käytös mahdollisesti eroaa sukupuoltensa tyypillisestä käytöksestä ja miten? Kokemuksia ja mielipiteitä kiitos, mieluiten suoraan.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
14.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Korjaus: piti kirjoittaa, että "Miten tällaisissa tapauksissa näiden ihmisten käytös mahdollisesti eroaa sukupuoltensa tyypillisestä käytöksestä, vai eroaako mitenkään?" Ap

Vierailija
2/7 |
14.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunneihmiset näyttävät useammin olevan kiinnostuneita ihmisistä. Ns järki-ihmiset vaikuttavat hieman etäisiltä. Ei se kuitenkaan tarkoita että tunneihmisen logiikka olisi huonompi, tunneihminen ehkä vain liikuttuu asioista helpommin. Tänään r-kioskilla oli nuori naismyyjä joka oli ns järki-ihminen, hän vaikutti päällepäin hieman jäykältä (ei ollut edes herkkä), mutta oli yllättävän taitava sosiaalisesti ja otti asiakkaat hienosti huomioon. Olin yllättynyt, mikä tarkoittanee, että yleensä lämpimät tunneihmiset ovat empaattisempia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
14.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

2. jatkaa...

Miehissä ja naisissa ei ole suurta eroa. Miehet whkä hieman useammin ovat ns järki-ihmisiä, mutta se ei tee miesten käyttäytymisestä rationaalisempaa. Seuraavathan miehet enemmän esim urheilua. Siitä, jos jostain puuttuu järki.

Vierailija
4/7 |
14.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

2. jatkaa...

Miehissä ja naisissa ei ole suurta eroa. Miehet whkä hieman useammin ovat ns järki-ihmisiä, mutta se ei tee miesten käyttäytymisestä rationaalisempaa. Seuraavathan miehet enemmän esim urheilua. Siitä, jos jostain puuttuu järki.

Tämä. Nimittäin ihmisissä on tunteet, melkein kaikilla jollain lailla ainakin. Miten ne tunteet ilmaistaan ja on opittu kanavoimaan, on eri asia.

Mitä tulee tuohon ap:n jaotteluun, niin mielestäni se ei täysin pidä paikkaansa nykymaailmassa. Sekä miesten, että naisten roolit ovat monipuolistuneet, mikä on hyvä asia, enkä tarkoita tällä mitään sukupuolettomuutta tai ota suoraan kantaa sukupuolirooleihin. Mielestäni on kuitenkin hyvä asia, jos sekä miehen että naisen on nykyisin paremmin mahdollista toteuttaa itseään luonteelleen paremmin soveltuvilla tavoilla joutumatta kyseenalaistamaan identiteettiään.

Vierailija
5/7 |
14.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli exän kanssa parisuhteessa niin päin että mies oli aika äärimmäinen tunneihminen, ja minä aika äärimmäinen järki-ihminen. Mies oli herkkä taiteilijasielu, joka loputtomiin pohti sekä omia tunteitaan että muiden tunteita ja ihmisiä yleensä. Minua taas ei niin kauheasti kiinnosta tunteet, ei omat saati toisten. Tunteita joskus tulee ja menee mutta ei minulle niilllä ole mitään erityisempää merkitystä.

Eipä ollut kyllä helppoa yhdessäolo kun oltiin niin erilaisia. Minua turhautti miehen loputon vatvominen ja vellominen oman päänsä sisällä, ajatuksissaan ja tunteissaan, kieriminen tekemällä tehdyissä ongelmissa. Miehen mielestä minä taas olin kova, kylmä ja pinnallinen, jonkinlainen ali-ihminen jolle elämä on helppoa siksi koska tunne-elämä on robotin tasoa.

Vierailija
6/7 |
14.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli exän kanssa parisuhteessa niin päin että mies oli aika äärimmäinen tunneihminen, ja minä aika äärimmäinen järki-ihminen. Mies oli herkkä taiteilijasielu, joka loputtomiin pohti sekä omia tunteitaan että muiden tunteita ja ihmisiä yleensä. Minua taas ei niin kauheasti kiinnosta tunteet, ei omat saati toisten. Tunteita joskus tulee ja menee mutta ei minulle niilllä ole mitään erityisempää merkitystä.

Eipä ollut kyllä helppoa yhdessäolo kun oltiin niin erilaisia. Minua turhautti miehen loputon vatvominen ja vellominen oman päänsä sisällä, ajatuksissaan ja tunteissaan, kieriminen tekemällä tehdyissä ongelmissa. Miehen mielestä minä taas olin kova, kylmä ja pinnallinen, jonkinlainen ali-ihminen jolle elämä on helppoa siksi koska tunne-elämä on robotin tasoa.

No, tuossa oli selkeästi omat ongelmat, joihin suhde kaatui, mutta analyyttisesta vastauksestasi päätellen kyseessä oli jokin muu asia, kuin että et kykenisi miettimään mitään tuollaista. Monesti riitautuessaan ihmiset näkevät keskinäiset eroavaisuudet huonoina asioina.

Tuosta tuli kuitenkin mieleen, että myös perinteisesti taiteilijatyyppiset ihmiset on nähty tunneihmisinä ja siinä on ollut väylä heille olla hyväksyttyjä ainakin jollain lailla. Toisaalta on vaikeaa kuvitella, että järki-ihminen kokisi käytännön elämässä vaikeuksia lähtökohtaisesti, jos ympäristö ei vaadi olemaan jotain muuta (mikä on toki ongelma kenelle tahansa)?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
14.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se eroa mitenkään, mikä liittyisi naiseuteen tai miehuuteen. Mutta olenkin aika sosiaalisia normeja tiedostamaton ja ehkä avarakatseinenkin ihminen yleensä.