Hoitajat, kannattaako hoitoalalle kouluttautua?

Ei kannata. Olen itse hoitoalalla ja arvostan hoitajia, mutta en sitä uraa kenellekään suosittele. 

1. Työ on lähes aina kolmevuorotyötä, joka rajoittaa elämää, rytmittömyys aiheuttaa jatkuvaa väsymystä ja pidemmän päälle voi aiheuttaa myös terveysongelmia. Hoitoalalla olet viikonloppuisin enemmän töissä, kuin vapaalla. Usein töissä joutuu olemaan myös joulun, uuden vuoden, juhannukset jne. Etenkin perheelliselle vuorotyön järjestäminen voi olla hankalaa ja vuorotyöläisellä on vähemmän aikaa olla läsnä omien lapsien kanssa.

2. Sinulta vaaditaan paljon, mutta silti sinua ei juurikaan arvosteta. Palkka on vastuuseen ja työn kuormittavuuteen nähden pieni. Usein työ on myös fyysisesti raskasta ja etenkin erilaiset selkäongelmat ovat yleisiä.

3. On hienoa ajatella tekevänsä hyvää ja tärkeää työtä, mutta silti saamasi palaute on pääosin negatiivista. Sinun pitäisi myös jatkuvasti tehdä asioita, jotka eivät hoitotyöhön kuuluu. Hoitotyön lisäksi pitäisi toimia siivojana, asioiden hoitajana, seuraneitinä jne..

4. Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi itsekkäitä ja kiittämättömiä. Sinua syytetään asioista, joille et mitään mahda. Usein tehdään tietoisia valintoja joiden seurauksena hoitoa tarvitaan ja sitten syytetään hoitohenkilökuntaa kaikista vaivoista ja osaamattomuudesta. Hoitoalalla on usein kova kiire ja kaikki potilaat ovat usein sitä mieltä, että juuri he on ensisijaisesti tärkeämpiä kuin muut... 

5. Elät kalenterin mukaan, jonne työnantaja on määrittänyt työaikasi ja vapaat viikonloput. Olet vuorotyöstä ja työn kuormittavuudesta väsynyt, kuuntelet jatkuvaa vähättelyä, arvostelua ja kiitokseksi saat palkkaa juuri sen verran, että saat juuri perusmenot maksettua ja seuraavaan palkkapäivään eletään taas kädestä suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Olen itse hoitoalalla ja arvostan hoitajia, mutta en sitä uraa kenellekään suosittele. 

1. Työ on lähes aina kolmevuorotyötä, joka rajoittaa elämää, rytmittömyys aiheuttaa jatkuvaa väsymystä ja pidemmän päälle voi aiheuttaa myös terveysongelmia. Hoitoalalla olet viikonloppuisin enemmän töissä, kuin vapaalla. Usein töissä joutuu olemaan myös joulun, uuden vuoden, juhannukset jne. Etenkin perheelliselle vuorotyön järjestäminen voi olla hankalaa ja vuorotyöläisellä on vähemmän aikaa olla läsnä omien lapsien kanssa.

2. Sinulta vaaditaan paljon, mutta silti sinua ei juurikaan arvosteta. Palkka on vastuuseen ja työn kuormittavuuteen nähden pieni. Usein työ on myös fyysisesti raskasta ja etenkin erilaiset selkäongelmat ovat yleisiä.

3. On hienoa ajatella tekevänsä hyvää ja tärkeää työtä, mutta silti saamasi palaute on pääosin negatiivista. Sinun pitäisi myös jatkuvasti tehdä asioita, jotka eivät hoitotyöhön kuuluu. Hoitotyön lisäksi pitäisi toimia siivojana, asioiden hoitajana, seuraneitinä jne..

4. Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi itsekkäitä ja kiittämättömiä. Sinua syytetään asioista, joille et mitään mahda. Usein tehdään tietoisia valintoja joiden seurauksena hoitoa tarvitaan ja sitten syytetään hoitohenkilökuntaa kaikista vaivoista ja osaamattomuudesta. Hoitoalalla on usein kova kiire ja kaikki potilaat ovat usein sitä mieltä, että juuri he on ensisijaisesti tärkeämpiä kuin muut... 

5. Elät kalenterin mukaan, jonne työnantaja on määrittänyt työaikasi ja vapaat viikonloput. Olet vuorotyöstä ja työn kuormittavuudesta väsynyt, kuuntelet jatkuvaa vähättelyä, arvostelua ja kiitokseksi saat palkkaa juuri sen verran, että saat juuri perusmenot maksettua ja seuraavaan palkkapäivään eletään taas kädestä suuhun.

Tähän listaan lisäisin vielä huonon johtamisen, jatkuvasti lisääntyvän työmäärän (tehtävänsiirtoja eri ammattikunnilta, ikääntyvät ja aiempaa monisairaammat potilaat, tietokoneella tehtävän työn määrän jatkuva kasvaminen, sijaistenottokiellot) ja jatkuvan muutoksen aiheuttaman stressin ja työn "takkuamisen".

Kummallisen paljon aina haukutaan hoitoalaa. Miksi hoitoalalla olis kaikista ikävimmät työkaverit, eiku ainiin suurin osa työkamuistahan on naisia! Minulla ainakin aivan ihanat työkaverit ja hyvä ilmapiiri, potilaita nyt on ihan laidasta laitaan mutta sen kyllä tiesin alalle hakeutuessani! Ei hankalat potilaat kummemmin häiritse, ei kannata ottaa henkilökohtaisesti kun ei se sitä ole. Hankala potilas on hankala jokaiselle hoitajalle ja lääkärille, eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hoitaa vaan työnsä kunnolla kuten täytyykin. Voi erikoistua vanhuksiin, lapsiin, leikkuriin, psykiatriaan. Voi työskennellä monessa eri paikassa, töitä löytyy. Palkasta on vaikea sanoa mitään, toiselle se on hyvä ja toiselle taas huono.. riippuen ihan omista menoista!

Kyllä minä suosittelisin, toisaalta hoitoala ei sovellu kaikille. Tsemppiä päätöksiin! :)

Ei kannata. Jos teet päivätyötä, palkka on naurettava. Jos teet vuorotyötä, saat enemmän rahaa, mutta työvuorot ovat todella kuluttavia. Itse työskentelen päivätyössä suppean erikoisalan leikkurissa, verojen jälkeen käteen jää noin 1700€, millä on jo vähän hankala tulla Helsingissä toimeen, varsinkin jos on joku elätettävänä. Pidän kyllä työstäni sinänsä, se on kiinnostavaa ja sopivasti haasteellista.

Näihin päivätyö-yksiköihin kun avautuu vapaa paikka, hakemuksia tulee kymmenittäin. Niille vuodeosastoille joissa tehdään yövuorot yksinään jne, ei välttämättä hae kukaan. Eli työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät oikein kohtaa.

Potilaat ovat lähes 100% kiitollisia ja saamme hyvää palautetta jatkuvasti. Näillä nettipalstoilla sitten saa lukea toisen näkökannan, kuinka olemme tyhmiä ja työmme on vain kiikuttaa lääkärin käskystä pillereitä paikasta x paikkaan y.

-

Hoitotyö on asenne.

1. Kolmivuorotyö ei ole ongelma, on ihanaa olla vapaalla myös keskellä viikolla ja hoidella aamupäivisin asioita tai shoppailla.

2. Työ on vaativaa, mutta samalla kehittävää ja haastavaa! Uutta oppii joka päivä ja tarjolla on hyviä koulutuksia osaamisen syventämiseksi. Arvostus omaa ammattia kohtaan lähtee omasta itsestä. Kissa se kiitoksella elää.

3. Kiitollisia potilaita on. Mistä muusta kertoo säännöllinen potilaitten tai omasiten tuoma täytekakkuvirta kahvihuoneen pöydällä? Joskus negatiivinen palaute on kohdallaan, silloin on syytä tarkastella realistisesti ja kriittsiesti mikä meni pieleen. Pitää myös oppia suodattamaan joutava narina ja diipadaapa. 

4.Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi itsekkäitä ja kiittämättömiä. Mitä sitten? Minä teen oman työni parhaani mukaan. Narisijoita on aina, se on osa työtä. kts. edellinen kohta. En pyri pelastamaan maailmaa, potilaillakin on vastuuta omasta hoidostaan ja terveydestään, ei vain oikeuksia. Ei se ole minulta työntekijänä pois, ettei potilas noutata saamiaan ohjeita.

5. Palkkaus? Suu säkkiä myöten. Lomat ja viikonloput? Kuten sanoin, hoitotyö on asenne!

Komppaan viestiä 26, oikealla asenteella ja motivaatiolla! Itse olen ex-lähäri nyk.sh ja voin käsi sydämellä sanoa jotta pidän työstäni ja teen ehdottoman arvokasta työtä. Päivätyöni teen saattohoidon parissa sekä hallinnollisia hommia lisäksi. Erilaisia uravaihtoehtoja on yhtä monta kuin on hoitajiakin.. Hoitaja taipuu moneksi ;)