Lue keskustelun säännöt.
Tavallaan haluan erota
13.04.2016 |
Meillä on miehen kanssa suuria näkemyseroja tulevaisuuden suhteen. Kuitenkin myös yhteinen lapsi ja asunto, naimisissa ei olla ja lainat on omat.
Vuosi sitten mietittiin tosissaan suhteen jatkoa ja päädyttiin jatkamaan. Minä päätin, että annan meille vuoden aikaa - mies oli kyllästynyt minun "jankuttamiseeni" ja minä miehen "väistelyyn" ja siihen ettei hän keskustele kanssani. Nyt se vuosi on mennyt. Mulla on edelleen samat asiat, jotka vaivaavat, näennäisesti arki on rauhallista ja välillä ihan mukavaakin.
En vaan tiedä mitä tehdä. Toinen puoli minusta vaatii, että teen pesäeron ja kuuntelen itseäni. Ja samalla toinen puoli haluaisi vielä odottaa, antaa ajan vaan mennä.
Onko kohtalotovereita? Näkökulmaa?
Kommentit (8)
käykää terapiassa, eroaminen on perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nämä näkemyserot näitä perinteisiä, että haluat tuhlata miehen rahat ja mies mielummin elää rennommin ilman karmeaa velkataakkaa ja ylityötunteja?
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan haluaisin vastata: eroat tai et, tee se nokka pystyssä, selkä suorassa!
:D Kiitos! Nasevasti sanottu!
Ap
No et todellakaan eroa tuollasen syyn takia, jos teillä on lapsi. Vähän nyt valoja
Johan miehesi on hoitanut tehtävänsä, toiminut siitoskoneena, lompakkona ja itsekkäiden halujesi toteuttajana. Nyt voit sitten etsiä sitä jännämiestä? Tai paksumpaa lompakkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin vuosi sitten terapiassa. Se avasi vähän solmuja, mutta päästiin aika pintaraapaisuun vasta - minun mielestäni. Mies sai omasta näkökulmastaan puhuttua asiat.
Nämä perinteiset meitä riipii; lapsiluku ja naimisiin meno. Ja nekin mulle ihan ok, kompromisseja tässä elämässä on tehtävä eikä kaikkea voi saada, mutta eniten syö se, ettei me keskustella enkä saa tunnetta siitä, että minua kuultaisiin.
Rahat meillä on ihan omat, mun tuhlailu ei vaikuta miehen velkataakkaan tai toisinpäin.
Tavallaan haluaisin vastata: eroat tai et, tee se nokka pystyssä, selkä suorassa!