Miten kertoa 3 v. että pappa on nyt poissa
Miehen isä kuoli tänä aamuna. Ollaan muutaman viikon aikana käyty sairaalassa katsomassa pari kolme kertaa viikossa lasten kanssa. Ennen eilistä ei uskottu, ettei selviä sairaudestaan. Eipä siis ole mitenkään valmisteltu tuota vanhinta maaliskuussa 3 v. täyttävää poikaa.
Tässä nyt mietin, et miten selittää noin pienelle lapselle ymmärrettävästi, että pappa on poissa. Oli pojalle tosi läheinen, asui samassa pihapiirissä. Jotenkin se pitäisi kuitenkin selittää, varsinkin kun huomaa ettei kaikki ole kunnossa, kun isäkin itkee (ja sehän on aiemmin itkenyt vain pojan syntyessä)..
Mä en muista miten ton ikäiselle asiasta kerrotaan..Kokemuksia tai ehdotuksia?
Kommentit (3)
isäni kuoli viime lokakuussa. Pojat 13 ja silloin 2½ näkivät hänet hyvin väsyneenä (syöpä) edellisenä iltapäivänä. Hyvä niin, koska edellisellä kerralla isäni oli ajanut autoa ja jaksanut vielä leikkiä hiukan. Nyt nuorempikin tiedosti, että ukki oli todella kipea.
Vanhempi ymmärtää tietysti asian ja suree omalla tavallaan. Nuoremmalle kerroimme, että ukki oli niin sairas, että meni taivaaseen meitä odottamaan. Asia kelpasi hänelle ja hän on selittänyt saman asian myös muille. Joitakin kertoja on ihmetellyt asiaan ja myös todennut josko mekin mentäisiin ukin luokse. Tällöin olen kertonut, että kyllä me mennään, mutta nyt meillä on tekemistä täällä maanpinnalla ja ukki odottaa meitä taivaassa.
Osanottoni meihellesi ja teidän koko perheelle!
Taivaassa pilven reunalla se pappa nyt sitten on. En toki ollut varautunut kysymykseen, et millä se sinne meni :) Yritti lentokonetta, mutta sanoin, että pappa lensi sinne itse.
Yritin olla kovin tarkka mitä pojalle sanon. Kerroin asian kun oltiin lähdössä tarhasta kotiinpäin. Kodin lähellä, poika sitten tuumi, että ei ole enää pappa sairaalassa. Sanoin, että ei ole, eikä myöskään kotona, vaan siellä pilvellä. Samalla huomasin että mies ei ollut kotona ja sanoinkin sen ääneen ja silloinhan pojalle tuli hätä. Että kun isäkään ei ole kotona, niin sekin ois lähtenyt pois...Hetki meni, ennenkuin sain asian selvitettyä hätääntyneelle pojalle. Niin tarkkaan sitä joutuu miettimään sanojaan tällaisessa tilanteessa.
Hei!
Minun isoisäni eli lasten isopappa kuoli viime syyskuussa, kun esikoinen oli juuri täyttänyt kolme ja keskimmäinen oli melkein kaksi vuotta vanha. Meillä kertomisen tilannetta helpotti se, että pappa oli ollut pitkään sairas, joten selitimme että pappa oli vanha ja väsynyt eikä jaksanut enää tulla sairaalasta kotiin. Pappa kuoli ja asuu nyt taivaassa ja kurkistelee meitä pilven reunalta. Emme ole kovin kristillisiä, mutta pilven reunalta kurkkiminen tuntui lapsista ihmeen lohdulliselta, eihän tuon ikäinen vielä tiedä mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei, voihan kirjoissakin tapahtua vaikka mitä ihmeellistä. Joten nyt meillä katsellaan taivastakin aivan eri tavalla ja välillä kysellään että minkä pilven takana pappa on, ja näin pappa pysyy läsnä vielä jonkin aikaa.
Tärkeintä mielestäni on selittää, että kuolema ei ole paha asia, vaan helpotus sairaalle ja väsyneelle, ettei lapsi ala pelätä että kaikki muutkin kuolevat. Tässä voi mielestäni vähän oikoa totuuttakin ja tehdä kuolleesta sairaamman ja väsyneemmän, ettei lapsi juuri pelästy että muutkin läheiset samantien ovat kuolemassa.
tiia