Lue keskustelun säännöt.
Yli 40-vuotias: Jos tulisit raskaaksi, tekisitkö abortin?
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Mulla lääkitys jota ei saa käyttää raskauden aikana, ja luultavasti saisin pahoja komplikaatioita ilman sitä.
Tulin raskaaksi 42 v, ja tein abortin. Oli sovittu että lapsiluku täynnä ja yli 40 v. ei enää lapsia.
Abortti olisi varmaan mun ratkaisu, pelkäisin liikaa että lapsi olisi vammainen, eikä mun hermot kestäisi enää yhtään lasta, mun lapset on tehty.
Noin niin kun periaatteessa, mutta sitten jos oikeasti olisi tilanne edessä se pitäisi kyllä arvioida uudestaan, vaikka tod.näk. silloinkin päätyisin aborttiin, mutta ehkä myös sillä hetkellä olisi muitakin asioita joita ottaisin huomioon ja päätyisin sittenkin pitämään lapsen. Mutta joo, enemmän kallistuu sille abortti puolelle.
Kyllä tekisin, jos nyt raskautuisin. 44v. ja lapsiluku täynnä.
Yksi kaverini 42v. on raskaana ja voi sitä valituksen määrää. Hänellä on teini-ikäinen poika entuudestaan ja jo silloin 15 vuotta sitten, kun hän sai ekan lapsensa oli hänellä koko ajan kovin vaikeaa. Nyt jo kauhulla odotan miten hän selviää tästä ilman mitään isovanhempien tukea. Joidenkin ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tekisi aborttia vaikka meillä on jo 3 lasta. Ja kyllä pitäisin itseäni parempana kuin lapsensa abortoija. Oikein oksettaa nuo retostelut että ilman muuta abortti.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tekisi aborttia vaikka meillä on jo 3 lasta. Ja kyllä pitäisin itseäni parempana kuin lapsensa abortoija. Oikein oksettaa nuo retostelut että ilman muuta abortti.
Jaahas, vai sillä sinä mittaat ihmisten paremmuutta itseesi verraten, että onko nainen teetättänyt abortin vaiko ei? No, se kertookin sinusta jo paljon.
Abortti on niin henkilökohtainen asia naiselle, että se nyt ei vaan sulle kuulu, mitä kukin tekee elämänsä tällaisessa asiassa, eikä se tee ihmisestä sen pahempaa kuin sinäkään siellä mukomakin abortin oksettava vastustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä se asia sulle kuuluisi? Ihmettelen vaan. Eiköhän jokainen omilla aivoillaan ja järjellään, jos sitä ylipäätänsä on annettu, osaa itsekkin miettiä, tekiskö yli nelikymppisenä raskauduttuaan vahingossa, koska vahingohan se olisi, jos pitäisi edes miettiä, että tekiskö abortin vaiko jatkaisiko synnyttämiseensä saakka, jos ja kun sekään ei ole sadan prosentin varmaa, että homma jatkuisi ilman komplikaatioita sinne synnyttämiseen saakka, ja etenkin jo yli neljänkympin ikä tekee omat kommervinkkinsä raskauteen ja tulevaan lapseenkin voi olla vaikutuksia, lapsi saattaisi olla näet down-tapaus, sillä riski down-lapsen saamiseen kasvaa naisen iän myötä.
Onneksi on vaihtoehto ja laillinen sellainen nykyaikana ollut jo monia vuosikymmeniä. Eli abortti on ihan ok-juttu monessakin ei-toivotussa raskaustapauksessaan naisen kuin naisen kohdalla iästään riippumatta, ja etenkin siitäkin riippuen. Kuka nyt haluaa syntyäkään edes iäkkään äidin lapseksi? Sehän on hirveetä, kun kouluun lähtöikäkin saapuu, ja kouluun on viemässä joku reippaasti yli viisikymppinen äiti lastaan ekalle luokalle.
Ehdin ehkä täyttää 45v ennen kaksosten syntymää. Nämä jäävät kyllä sitten viimeisiksi. Lapsia minulla ennestään jo yhdeksän, joista kaksi nuorinta synnytin 40v ja 41 vuotiaana ja esikoisen synnytin 28 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 43v ja tulin varomattomuuttani hölmönä juuri raskaaksi. Mulla on jo 2v iltatähti ja useita isompia lapsia uusioperheessämme. Nyt harkitsen aborttia , jota aina olen vastustanut :( syystä että minulla on sukurasitteena vaikeasti vammaisia lapsia vanhemmalla iällä. Ja ikä luonnollisesti siis nostaa riskiä moninkertaisesti :(
Miksi siis silti asia painaa ja ahdistaa. Jumalan leikkiminen ei tunnu oikealta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen 41v. Jos nyt jostain syystä raskautuisin niin abortti olisi vahva vaihtoehto. T:49v
En todellakaan tiedä mitä tekisin? Mulla on jo ennestään 4 lasta. Meille mahtuisi ihan hyvin lisääkin lapsia. Talossa on tilaa, auto on tarpeeksi iso ja taloudellinen tilannekin on sellainen että hyvin pystyisimme sen viidennen on elättämään.
Toisaalta nautimme miehen kanssa kovasti siitä että ei ihan joka hetki tarvitse miettiä lastenhoitoasioita. Isot teinit pärjäävät mainiosti ohjeistettuna ja koululaisetkin jonkin aikaa kerrallaan niin että voidaan käydä vaikkapa teatterissa kahdestaan. Vauvan tulo muuttaisi kaiken vuosiksi eteenpäin. Parisuhde voi hyvin ja viihdymme erinomaisesti kahdestaan lasten ollessa omissa menoissaan.
Todella todella vaikea kysymys olisi ratkaistavaksi. Onneksi raskauden todennäköisyys on hyvin pieni, sterilisaatio tehtiin nuorimman lapsen synnyttyä ja on pitänyt vuosikausia ongelmitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42v ja raskauviikolla 34, eli en tehnyt.
Mulla vaikea valinta edessä: tämä vahinko raskaus vaarantaa henkeni ja 3 lastani jäisi äidittömiksi. Vanhin heistä täys orvoksi. Onko luonto viisaudessaan nyt erehtynyt vai pitääkö ottaa riski?
Pliis auttakaa, en pysty tähän.
Ikää 44v, 3 lasta
En tietenkään, olisin ikionnellinen.
Jos täältä kysytään, niin av-mammat ovat aina sitä mieltä, että alle kolmekymppinen on lapsi ja liian nuori saamaan lasta. Sellainen +40 vuotias on av-raadin mukaan vasta kypsä aidiksi. Viisikymppinen äiti on ihan parasta.
Mielellään monta lasta oikein vanhana ja kaikilla tietty eri isät.
En todellakaan tekisi! Soittaisin Seiskaan ja kaikkiin muihin maailman lehtiin ja tiedotusvälineisiin ja kertoisin tästä ihmeestä. Sitten paistattelisin julkisuudessa ja yrittäisin jotenkin tienata sillä.
M44
Olen vasta 29-vuotias niin vaikea sanoa millainen mieli sitä olisi yli nelikymppisenä. Nyt meillä on yksi lapsi. OIen miettinyt että tehdäänkö toista ollenkaan. Jos tulisin yli 40-vuotiaana raskaaksi niin todennäköisesti pitäisin lapsen (jos seulat olisivat ok).
En pidä itseäni parempana kuin kukaan toinen joka tulisi toisenlaiseen päätökseen. Ja suon kaikille päättää niin kuin itselle sopii parhaaksi. Alkuraskaudessa tehty abortti on kuitenkin periaatteessa vain muutaman solun poistaminen kehosta. Itse en vain jotenkin "usko" aborttiin vaikka en ole mikään himouskovainen. Jotenkin omaan ajatusmalliin sopii paremmin se, että jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi niin ehkä niin oli sitten tarkoitettu.
Jouduin 25-vuotiaana opiskelijana tekemään päätöksen abortista, kun ehkäisy petti ja halusimme molemmat mieheni kanssa antaa lapselle mahdollisuuden tulla jos on tullakseen. Todennäköisesti toimisimme näin myös toistamiseen.
En pystyisi tekemään sitä murhaa.