Odottamista vaan...
Oon tosiaankin iloinen, että parin kk:n odottelun jälkeen alkoivat käsittelemään mieheni hakemusta. Eli tammikuussa.
Lähetin oman parisuhdeselvitykseni tuossa 2 viikkoa sitten tai joskus silloin. Mieheni luuli et se oli siinä ja että kohta tulee päätös.
Mutta ei mitään, soitin viime to UVIin ja siellä se käsittelijä sanoi iloisesti että joo, kuulin Suomen suurlähetystöstä että lähettävät kutsun haastatteluun huhtikuun 11. päivä miehelleni. Tai siis että haastattelu olisi silloin.
Mieheni ei tietenkään riemastunut, kun käsittely vain kestää ja kestää edelleen. Hän haukkui Suomen ja kertoi JÄLLEEN kerran et mitä ihmettä tämä tämmöinen on, tätä tapahtuu vain Suomessa eikä missään muualla. Aikamoisen turhautunut hän on, koska ei millään tahtonut uskoa, että täällä kestää käsittelyt niin pitkään.
Onhan se mullekin ollut tosi rankkaa, koska ei olla tavattu yli puoleen vuoteen. Ihan sen takia, koska hän uskoi käsittelyn tapahtuvan nopeasti, hän halusi että odotellaan kunnes hän pääsee tänne.
No, omaa itsepäisyyttähän tuo on. Sanoin monta kymmentä kertaa että siinä voi mennä paljon aikaa ja siksi haluaisin mennä tapaamaan häntä välillä kun niin ikävä on.
Minkäs tuolle teet. Fiilikset on sellaiset nyt et no olkoon sitten. En jaksa välittää.
Tulkoon mikä tulee sitten, ei oo mun vikani että UVI on mikä on.
Sen kysyisin, kestääkö kielteisen päätöksen saaminen vähemmän aikaa kuin myönteisen? Toivon mukaan näin, että vois edes vähän arvailla mikä tulee.
Kommentit (18)
Voimia ja kärsivällisyyttä.. taistelutahtoa, niitä tarvitaan taistellessa iki-ihanassa hyvinvointivaltiossamme uvia vastaan..
Oletkin varmaan lukenut meidän oleskelu-lupa prosessista tuolla aiemmassa ketjussa. Meillehän tuli siis kielteinen päätös, josta tehtiin valitus.. nyt asiamme on hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeutta olen nyt sitten pommittanut sähköpostein sekä parin viikon välein käynyt paikan päällä-ja ehkä aktiivisuudestani on jotain hyötyä ollut, kun viimeksi ainakin SANOIVAT siellä että paperimme ovat hänen pöydällään, maaliskuussa voimme odottaa päätöstä. No,tämän prosessin aikana on kyllä opittu,että hehän voivat sanoa vaikka mitä,luvata vaikka kuun taivaalta,heidän sanomisiin ei kannata luottaa.
Valituksemme teimme siis lokakuussa,ja maaliskuun alkupuolella voidaan kuulemma odotella päätöstä.. heillä on kuulemma jo v.2004 tulleita valituksia,ehkä kiirehtimispyyntömme sitten auttoi, tai sitten puhuvat täyttä potaskaa :( No,eiköhän tämä tästä.. kunhan asuu työpaikalla, ettei ehdi miettimään näitä murheita..välillä tuntuu kyllä että pää hajoaa,ja miettii että onko todella tehnyt kaiken voitavan.. jospa jotain pystyisi tekemään vielä lisäksi..?
Voimia Sinulle taistoon, kyllä oikeus voittaa vielä!! Ajattele vain sitä tunnetta,kun pääset elämään miehesi rinnalla joka päivä; kuinka ihanalta tuntuukaan kun kuulee että mies nukkuu siinä vieressä :)
Heips, kyselisin vaan sulta, että missä hallinto-oikeudessa on teidän asianne?
Jos se tosiaan noin nopeeta, että lokakuussa on valitus laitettu, ja maaliskuussa tulisi jo vastaus, eli 5 kk.
Me laitoimme valituksen heinäkuussa, ja meille sanottiin maaliskuussa tulee päätös. Meillä on Turussa, ja käsittelyaika on ollut yleensä 7 kk, Helsingissä vuoden.
Olisi todella kiva kun ihmiset kirjoittelisivat täällä juuri noista ajoista, miten kauan on mennyt.
Uvissa oli 4 kk, ja kielteinen päätös.
Meidän asiamme on Kouvolan hallinto-oikeudessa. Ja kyllä,valitus laitettu lokakuussa, ja nyt maaliskuun alussa lupailivat päätöstä.
Tässä meidän aikataulusta; oleskelu-lupa hakemus laitettiin 06/04, ulkomaalaispoliisin haastattelut 11/04, kielteinen päätös 29.9.05. Lähdimme yhdessä miehen kotimaahan lokakuussa -05, minä tulin takaisin suomeen vuoden vaihteessa.
Kun tulin Suomeen takaisin, aloin tätä prosessia " nopeuttamaan" .. kysyin ensin hallinto-oikeudelta, kauanko kestää päätöksen saamisessa? Vastaus oli, että 11kk. Laitoin ensin sähköpostia hallinto-oikeudelle, sitten kävin siellä ehkä jonkun 3 kertaa; kyselin miten asiamme edistyy,haluavatko enemmän todisteita (olin siellä valokuva-albumeiden ym.kanssa..) sain selville kuka on asiamme esittelijä ja olin yhteydessä suoraan häneen.
Ensin sanottiin, ettei asian nopetuttamiseksi voi juuri mitään tehdä.. mutta ehkä asiaa kuitenkin nopeutti,kun siihen lisäsin raskaustodistuksen,lääkärin lausunnon, ja algeriassa oltuamme kuvaamamme dvd sekä kasa valokuvia. Pienet krokotiilin kyyneleet että tarvin mieheni tänne,tai vaihtoehtoisesti joudun lähteä takaisin Algeriaan synnyttämään. En tiedä,auttoiko näistä mikään,mutta ovat nyt siis ainakin luvanneet päätöksen ensi viikolle--tosin en kyllä usko kenenkään viranomaisen sanaan, sitten vasta kun tod. näen mustaa valkoisella,että päätöksen ovat tehneet.. ja tietty oikeanmukaisen sellaisen :)
Voimia Teille myös taisteluun, sitä tarvitaan! Kyllä oikeus voittaa vielä.. ja minä ainakin teen kaikkeni,että saisin mieheni nopeammin kotiin takaisin, sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua..ja pelaavathan uvi/hallinto-oikeuskin tälläistä älytöntä peliä; miksi siis en minä,kenen asia tämä oikeasti on!! Sillä tosi asiahan on,että hallinto-oikeus saisi päätöksen tehtyä vaikka heti samana päivänä,jos niin haluaisivat.. näin sanoi jopa lakimiehemme :)
Hei,
No teillä on eri hallinto-oikeudessa kuin meillä, ja käytäntö taitaa olla eri. Toivotaan että saisitte pian päätöksen, onhan perheenlisäystäkin tulossa. Miksi uvi antoi kielteisen päätöksen? Lumestako, ei ole pakko kertoa.
Mä vaan kanssa odottelen, olo on kun olisi nälkiintynyt koira, joka odottaa yli-ihmisten armopalaa. Sairasta tämä Suomen valtion touhu, vääränlaista vallankäyttöä.
Olenkin miettinyt, mitä tekemistä uvilla on, kun ei osaa päättää oleskeluluvasta, vaan antaa oikeuden päätettäväksi. Ei kai niillä ole omia aivoja ollenkaan. Olen vain niin väsynyt kaikkeen odotteluun.
Hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi, ilmoittelethan kuinka on käynyt.
Juu, lumeliittoksi sanoivat, avioliitto solmittu maahantulo säädösten kiertämiseksi.. jonkun tantan onkin hyvä tulla sanomaan millainen liittoni on, eihän ole ikinä edes minua nähnyt, ei teidä edes hiusteni väriä, mutta tälläistähän tämä on. Sairasta vallankäyttöä, jolle pitäisi jotain saada tehtyä! Jos tämä tantta olisi esim. tullut kotiimme elämäämme katsomaan, olisi hän heti tajunnut, että tämä on aito liitto, mutta eihän niitä edes kiinnosta..
Tämä tuntuu vaan niin pirun väärältä, meillä oli kaikki mahdolliset todisteet oleskelu-luvan saamiseksi (työ- ja palkkatodistukset,avioliittotodistus,todistus yhdessä asumisesta 3/04-alkaen,ei mitään rikoksia (pahin on parkkisakko!), ei käydä baareissa..) Ollaan kunnon kansalaisia, mutta tässä on suomelta kiitos!
Toissaviikolla eräs 60v. mies kertoi, kuinka hän sai erään naisen venäjältä parempiin oloihin tänne suomeen, sanoi ihan rehellisesti että lumeliitto vain, että nainen pääsi tänne asumaan.. miten ihmeessä nämä tälläiset ne luvat saavat?! Ja tämä ei todellakaan ole ainut tapaus.. vai meneekö tämä todella niin; että suomalaiset ukot saavat raahata tänne millaisia hempukoita vain, mutta suomalainen nainen kun on perustamassa perhettä ulkomaalaisen miehen kanssa, niin silloin lupaa ei anneta ?!
Tämä taistelu todellakin vie voimia, ja kasvattaa vihaa suomea kohtaan, mutta sitähän se suomi taitaa halutakin. Eipä tässä enää huvita paiskia töitä 7/pvä viikko, että saa maksaa tälle iki-ihanalle hyvinvointivaltiolle vero-euroja; mielummin makaan sohvallani ja elän jollain muulla konstein :)
..mutta jos olette naimisissa, ja lapsikin tulossa, mies kotimaassaan eikä o-lupaa Suomeen heru, niin miksi ette muuta miehenne maahan?
Käsittääkseni suomalainen nainen voi aikas helposti saada o-luvan moneen maahan, eli se ei kai ole ongelma?
Kauhealtahan tuo kuulostaa, että viranomaiset estävät pariskuntaa elämästä yhdessä, ilman mitään " oikeaa" syytä (oikea syy =mm. vankilassa olo, rikollisuus...)!!!
Hei,
Minä en ole raskaana, en ole niin sanonutkaan. Minulla on kaksi lasta aikaisemmasta liitosta (suomalaisen kanssa). He käyvät koulua täällä Suomessa, joten en voi alkaa repimään lapsiani outoon maahan ja kulttuuriin. Tässä syy, miksi minä en voi muuttaa.
Olen kyllä käynyt mieheni luona useasti, olen tavannut mieheni sukulaiset sekä perheen. Asun mieheni kotona silloin, kun menen hänen luokseen.
Pointti on vain, kun kaikki kestää, ja tästä kyykyttämisestä, miten uvi kyykyttää sekä hallinto-oikeus siinä perässä. Tuollaiset virastot päättämässä toisten ihmisten asioista, eivät edes näe meitä, vain kasa lappuja. Minun mielestä tälläinen käytäntö, mikä täällä on, ei ole oikeutettua, ja sitä ei tiedä, jos ei ole käynyt sitä itse läpi.
Myös kenen kanssa keskustelin edellä, kertoi kyllä syyn miksi ei oikeen voi muuttaa miehensä luokse. Lue aikaisemmin.
Otan osaa todella hurjaan tilanteeseenne!!! Olen seurannut kirjoituksianne ja varsinkin Latizian kohtalo on saanut minut miettimään, miksi Suomeen on niin hankalaa ' saada oleskelulupa ' Ei tänne ole tulossa pakolaisia/maahanmuuttajia liiaksi. Oma mieheni on asunnut Suomessa nyt kuutisen kuukautta ja pitää Suomea varsin vaikea maana sopeutua jos olet ulkomaalainen ja vieläpä väärän värinen. Meidän asiat ovat sujunneet hyvin, eli mieheni sai viisumin viikossa ja kun saavuimme Suomeen menimme heti ulkomaalaispoliisin puheille ja haastattelu oli 4vkon sisällä ja siitä meni yksi viikko, kun saimme hakea passin takaisin oleskelupatarralla merkattuna. Kaikki on siis sujunnut hyvin MUTTA olemme huomanneet että Suomi edelleen karsastaa ulkomaalaisia ' kaikessa ' Ei löydä työpaikkaa ' helposti ' jne. Me mm. olemme asunneet muuallakin kuin vain suomessa ja täytyy sanoa, että asiat ovat olleet paljon sujuvampia ja helpompia ja ihmiset sivistyneempiä. Minua on alkanut ottaa pattiin ihmisten ' jatkuva katselu ' onko se niin samperin erikoista jos suomalainen nainen on aasialaisen kanssa naimisissa ? Tuntuu että miehenikin kotimaassa olemme saanneet olla katseilta enemmän rauhassa kuin Suomessa. Minä henk.koht. olen tullut siihen tulokseen, että Suomeen emme pysyvästi jää, jollei ulkomaalaisten asiat täällä parane huomattavasti. Ja tällä tarkoitan vain ja ainoastaan työpaikan saantia ja sitä, että ulkomaalaiset voisivat tuntea olevansa osa suomalaista yhteisöä.
Jaquiline: Kirjoitit, miksi nämä naiset eivät muuta miestensä kotimaahan jos eivät saa oleskelulupaa. No varsinkin jos nainen on raskaana niin eikö hänen ja lapsen ensisijainen paikka ole oma kotimaa jo terveydenhuollonkin takia. Ja jos muutat ulkomaille menetät kaikki ns. suomalaiset etuudet. Jos minä työllistyisin mieheni kotimaassa ja saisin edelleen suomalaiset etuudet NIIN muuttaisin heti sinne asumaan. Mutta kuten sanoin, olemme asunneet länsimaissa muuallakin kuin suomessa ja olenkin alkanut miettiä mahdollista paluuta jonnekin muualle.
Tämä nyt oli omaa turhaa jauhamista, mutta se miksi kirjoitin oli, näiden kolmen ihmisen tarina ja heitä on varmasti muitakin, joten ei muuta kuin jaksamista ja koittakaa pärjätä. Latizia tule kertomaan mikä oli oikeuden päätös asiassanne. On tämä hävytöntä, että olet naimisissa ja odotat vauvaa ja joudut oikeudessa taistelemaan jos saisit oman puolisosi tänne asumaan. Tulee mieleeni rasistinen USA silloin ennen, kun oli tuomittua jos valkoinen meni vihille mustan kanssa ja sai vielä lapsen. Kyllä hävettää olla suomalainen !!!
Voimia. t.emmi
Jos tätä ehdotustasi mietit hieman enemmän-huomaat varmaan että se on aika vaikea toteuttaa.. Me ollaan ihan tavallinen perhe; maksamme asuntolainaa, käymme työssä.. Eli pitäisikö meidän myydä asunto, lopputili töistä, lemmikeille eläinlääkäriltä paperit että nekin saadaan mukaan.. ja muutto toiseen maahan, eikä mihin tahansa maahan.. Jo ensinnäkin mikään asunnon myynti ei käy tuosta vain.
Miten tässä maassa; minun hyvin vaikea tehdä työtä arabian kielellä, vuokra-asuntoja tässä maassa on ehkä yksi tuhannesta, eli joutuisimme asumaan anopin ja miehen parin sisaruksen kanssa, ja se ei todellakaan houkuttele näin kolmikymppisenä että asuisin jonkun nurkissa pienen vauvan ja mieheni kanssa. Olin mieheni mukana 2,5kk eli aika hyvin tiedän ko.maan,englantia siellä ei puhuta missään.Ja rahaakin elämiseen tarvitaan, jos otan lopputilin ja asun ulkomailla, en siis saa mistään rahaa, mistä saamme rahaa edes ruokaan? Jos mies saisi tässä maassa töitä, sillä palkalla saisimme ehkä juuri ruuat ostettua. Jos kyseessä olisi toisenlainen maa, esim. Kanada tms, en miettisi hetkeäkään, itseasiassa tälläistä taistelua uvia vastaan ei edes käytäisi, vaan nauttisimme esikoisen odotuksesta yhdessä kaukana suomesta..
Olen miettinyt sitäkin, että lähtisin synnyttämään miehen kotimaahan, mies pääsee varmasti synnytykseen mukaan.. mutta sekin on mahdotonta kun miettii pidemmälle; joudun matkustamaan 3kk ennen laskettua aikaa (myöhemmin ei pääse koneeseen enää), ja vauvan syntymän jälkeen pitää olla ainakin kuukausi siellä, ethän vastasyntyneen kanssa voi lähteä matkustaan noin 13h. Ja mitä tämä merkitsee käytännössä; lopputili töistä, ja suomesta pois n.4kk, eli menetän kaikki etuudet, eli toisin sanoen suomeen palatessa vauva hoitoon ja itse töihin.. ei taida kuulostaa kenestäkään houkuttelevalta?! Eli, kyllä näitä vaihtoehtoja on mietitty, todellakin.. Mutta ei tässä nyt muu auta kuin odottaa ensi viikkoon, millainen päätös sieltä hallinto-oikeudesta tulee..
Kiitos Emmille kannustavista sanoista!
Ymmärrän hyvin miksei Latizia muuta miehensä maahan.
Ensinnäkin lähteä nyt raskaana ollessa synnyttämään maahan jossa mahdollisesti hygienia ynnä muut olo suhteet ei ole samalla tasolla kuin suomessa. Ja entä jos tuleekin komplikaatioita synnytyksessä, eikä lapsen äiti puhu edes samaa kieltä lääkärin kanssa, jos sinnekään pääsee.
Ei varmastikaan ole helppoa vastasyntyneen kanssa, varsinkin jos on ensimmäinen lapsi kyseessä. Niin kannattaako mutkistuttaa asioita enää sillä että joutuu itsekin opettelemaan maan tavat yms asiat alusta lähtien. Kyllä siinä varmasti äidin pinnaa ja parisuhdettakin jo koeteltaisiin.
Minulta kysyttiin myös kun odottelin miestäni tänne (9kk) että mikset sinä mene sinne?
Satun tuntemaan itseäni sen verran hyvin, että minä en viihdy paikassa missä minulla ei olisi mitään tekemistä, mies olisi todennäköisesti koko päivän töissä, ei siis 8tuntia vaan kauemmin, ja siltikin rahatilanne olisi huono..
Tästäkään maasta ei englannin osaajia niin löydy, tai no, riippuu siitä kielen osaamisen tasosta, siis puhuuko sujuvasti vai joten kuten.
Tein silloin yhteenvedon itselleni. Olisin mieheni perheen kanssa koko päivän kotona, tehden vain kotitöitä, ja niin kauan kunnes oppisin mieheni äidinkielen en voisi puhua kenenkään muun kuin mieheni kanssa joka siis on koko päivän poissa töissä. Ja kielen oppiminen, sanojen lausuminenkin on todella vaikeaa minulle.
Joten ajattelin että ero siitä vain tuolla tavalla tulee. Koska en ole tottunut siihen että joku sukulainen minua komentelisi. Tekemään kotitöitä yms...no ehkä vähän naiivi esimerkki...mut toivottavasti ymmärsitte asian ytimen...
Silloin ajattelin että mitenkähän pitkälle nämä jotka ovat muuttaneet miehensä kotimaahan pysyvästi (joka siis ei ole eurooppa tai usa) ovat ajatelleet elämäänsä?
Toki ihmisiä on erilaisia ja tuossa tilanteessa kannattaa olla rehellinen kun punnitsee vaihtoehtoja...
.. ja ovat päätöksensä tehneet.. ja päätös on; myönteinen !!! Eli jotain positiivista sentään, asia palautuu nyt tänään/huomenna takaisin uville, nyt sitten vain odotamme, koska se lupamme sieltä saapuu :) Saas nähdä kuinka kauan taas odotamme.. tämä on todellakin yhtä odottamista vain.. en tiedä puhutaanko tässä viikoista, kuukausista vai mistä?!
Olisi ollut ihme jos hallinto-oikeus olisi kielteisen päätöksen antanut, mutta toisaalta, tässä prosessissa kaikki on mahdollista, sen sai oppia heti alku metreillä.. No, nyt on onneksi valoa tunnelin päässä näkyvissä, pieni erävoitto tämäkin, toivottavasti mies ehtii synnytykseen mukaan :)
Olen taustalla seurannut tapahtumia ja pyöritellyt päätäni, mutta nyt on aihetta onnitella! Ehkä se siitä vähitellen lutviintuu.
Loistava juttu että vihdoinkin juttu ratkesi! tsemppiä loppuraskauteen, toivottavasti mies pääsee synnytykseen mukaan!
Olen tässä sivusta seurannut tapahtumia ja onnea päätöksestä. Toivottavasti ei enää kestä kauaa.
Hopea onko miehesi sopeutunut tänne? Onko töitä ,kavereita ym? Ajattelin vaan kun sanoit ettet voisi asua hänen kotimaassaan niin onko elämä ollut helpompaa näin päin. Meillä ei taida mennä päivääkän ettei mieheni kiroisi tätä maata ja sen ihmisiä. Hän on ollut kohta 9 kuukautta täällä pysyvästi.
On mies sopeutunut muuten hyvin, tosin töitä ei vielä ole, mut suomen kielen kurssilla on ollut melkein koko ajan...
Kavereita on kyllä...
Mies kiroaa vain tämän suomen kielen vaikeutta ja kylmyyttä...
Mutta toki elämä on helpompaa täällä kuin kotimaassaan...
Niin, nyt on sit taas teidän asia käsittelyssä uvissa, tuossa hitaimmassa virastossa...
Jotkut ovat saaneet päätöksiä todella nopeasti hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, mutta joillakin on niissäkin vitkuteltu...
Joten vaikea sanoa, miten teidän käy... toivottavasti nopeasti...
Pidän Peukkuja!!!
Tulin juuri töistä kotiin joten en jaksa kirjoittaa paljon, mutta ihanaa, että asiat alkavat sujumaan !!! Latizia nyt sitten loppupuristus UVIn kanssa ja toivottavasti pian pääset nauttimaan arjesta oman rakkaasi kanssa ja kohtahan teitä on jo kolme. Tsemppiä jatkoon.
t.emmi
Aika kauan saa odottaa että pääsee haastatteluun sinne suurlähetystöön, Aikas jännä...
Kun silloin kuin mun mieheni meni, niin soitin itse ajan haastatteluun sinne suurlähetystöön ja menikö se viikon päähän...
Kuulostaa oudolle... mut oisko vuodessa muuttunut käytäntö, (me oltiin täsmälleen vuosi sitten odottamassa lupaa... joka sit tuli huhtikuun lopussa... (oltiin odotettu lokakuun lopusta)
" " " Mieheni ei tietenkään riemastunut, kun käsittely vain kestää ja kestää edelleen. Hän haukkui Suomen ja kertoi JÄLLEEN kerran et mitä ihmettä tämä tämmöinen on, tätä tapahtuu vain Suomessa eikä missään muualla. Aikamoisen turhautunut hän on, koska ei millään tahtonut uskoa, että täällä kestää käsittelyt niin pitkään." " "
Samaa sanoi minunkin mieheni. Ja aina vain toitotin miehelleni että olen kuule tehnyt kaikkeni sen luvan eteen, ettei muuta nyt voi tehdä...
Mulle on jäänyt sellainen mielikuva että jos tulee kielteinen päätös niin vitkutteleevat sen päätöksen tiedoksiannissa enemmän kuin myönteisen päätöksen...
Mut en tiedä sit miten...
Mulle käsittelijä sanoi silloin että muista maista tulee tieto niin hitaasti ja sit kun näissä maissa on, niin kuin suomessakin erikseen sellaiset toimistot jotka hoitavat niitä, niin niissä kestää...
Mut kannattaa aina kysyä että voisko itse tehdä jotain, meille pari kertaa sanoi joitakin pikkujuttuja ja niitä sitten postittelin, mailailin ja faksailin saman tien...