Uusperheessä kasvaneet tai kumppania usein vaihtaneitten vanhempien lapset--

VTM, ylempi toimihenkilö asiantuntijahommissa. 3 lasta ja aviomies (sama mies on ollut jo 27v), okt Espoossa, hyvin tullaan toimeen taloudellisesti ja muutenkin. Miksi sä tätä kysyt? Oot ottamassa eroa ja uutta ukkoa lastesi kotiin? 

Toimin HR:na pk-yrityksessä. Mies ja 3 lasta, olen eronnut mutta uusissa naimisissa. 42-vuotias, asun Helsingissä pientaloalueella omassa omakotitalossa.

Vanhempani erosivat, koska isälläni on paha alko-ongelma ja hänellä oli toinen nainen. Olin tuolloin alle kouluikäinen. Äidillä oli pari miesystävää, mutta he eivät asuneet meillä. Kun olin teini, äiti tapasi nykyisen miehensä, jonka kanssa ollut 25 vuotta, noin. Ei ole tuntunut mitenkään kauhealta.

Äitini ja biologinen isäni eivät koskaan avioituneet. Isä ei ole koskaan kuulunut elämääni. Oli lähes kouluikäinen, kun äitini meni naimisiin ja sain isäpuolen. Alku ei ollut helppoa, kaikki vain tapahtui ilman selityksiä. Olin tavannut miehen vain muutaman kerran ja oli siis minulle täysin merkityksetön. Sitten yhtäkkiä pitikin sopeutua samaan huusholliin. Tunsin epäoikeudenmukaiseksi sen, että hän alkoi komennella minua. Parin vuoden kuluttua syntyi velipuoli. Aika pian aloin huomata, että emme ole samanarvoisia, vaan minä olin selvästi vähempiarvoinen. Minut alettiin jättää pois kyläreissuilta ja pian aloin jo jättäytyä itsekin. Koulua sain käydä ylioppilaaksi asti. Velipuoli menestyi huomattavasti heikommin opinnoissaan, kävi amiskan, muttei koskaan tehnyt sen alan töitä. Töissä kuitenkin kävi. Olen joskus miettinyt, kirvelikö isäpuolen mieltä se, että minä pärjäsin paremmin. Opiskelin velalla maisteriksi ja elättänyt siitä lähtien itseni. Nyt olen jo eläkkeellä.

Minuun tuo uusperhekuvio vaikutti niin, että olen ollut alemmuudentuntoinen koko elämäni. En ole koskaan solminut pysyviä ihmissuhteita, vaan olen yksinäinen susi, aika lailla erakoitunut. Tuttavia on jonkin verran, mutta en osaa sanoa, onko joku heistä peräti ystävä. Kenellekään en ole se kaikkein tärkein ystävä. - Tämä nyt ei ollut toivomasi positiivinen kertomus, mutta tulipa kirjoitetuksi kuitenkin.