Lue keskustelun säännöt.
Mies pilaa parantumiseni ahmimishäiriöstä
Neuvoton
12.04.2016 |
Eli kärsin ahmimisongelmasta, josta olen yrittänyt päästä eroon jo ½ vuotta (ja olen yrittänyt välillä muulloinkin ennen tätä ½ vuotta). ½ vuotta on mennyt niin, että 1-3 viikkoa olen ahmimatta ja syön normaalisti ja terveellisesti ja sitten taas sorrun. Ja siis nuo ahmimattomat viikot on helvetinmoista taistelua omien tunteiden ja himojen kanssa.
Eli itse ongelmaan... Mies ei millään tavalla tue yritystäni päästä tästä ongelmasta vaan yrittää sabotoida koko homman. Tai sitten ei vain ymmärrä, että olen tosissani....?
Esimerkiksi ravintolassa kysyy "Tuonko sinulle suklaakakkua?" ja minä "Ei kiitos!".. Mies menee aikeissaan ostaa itselleen jotain hyvää ja saapuukin sieltä mukanaan kaksi suklaakakkua, jotka tyrkkää nenäni eteen ja sanoo "Syö rakas!". Jos mahdollisesti kieltäydyn niin alkaa siitä mökötys ja mies suuttuu. Pienikin palaa makeaa saa 5-7 päivän ahmimiskierteen aikaan ja sitten itken illat mahakipua ja kärsin ripulista ahmimisen takia :( Mies ei ymmärrä kuinka tuo tuhoaa terveyteni :( Ja sama jos kerron hänelle, että nyt lopetan tämän ahmimisen enkä syö mitään mikä laukaisee ahmimisen ja alan liikkumaan niin mies vain nauraa ja alkaa sarkastisesti vitsailemaan "Kyllähän sie onnistut niin kuin kaikilla muillakin kerroilla, hehheh. Otappas nyt suklaata!" Ja esim. jos olemme kaupassa ja minä vaikka pakkaan ostokset kaupasta poistuttuamme ja menen miestä odottamaan ulos niin saattaa mies saapua kaupasta ulos 5 eri suklaalevyn ja karkkipussien kera ja tyrkkää ne minulle. Ihan sama kiellänkö niitä minulle ostamasta vaiko en. Mies ei kuuntele eikä välitä.
Ja tuohon ahmimiseen on kuulunut myös välillä ulostelääkkeiden väärinkäyttöä.
Pakko myöntää, mutta koen etten onnistu tässä jos mies ei tue ja lopeta noiden paskojen ostamista minulle.
Sellaista taustatietoa, että emme asu yhdessä ja sen takia kykenen olemaan 1-3 viikkoa ahmimatta, kun mies ei pääse tuputtamaan paskaa minulle. Ikää minulla 23 ja mies 28. Seurustelua takana 4 vuotta ja sama määrä ahmimisongelmasta kärsimistä.
Kesällä olisi tarkoitus lähteä ulkomaanmatkalle niin kuin joka vuosi olemme kesällä käyneet, mutta nyt alkanut tulla sellainen olo, että halua vain välttää koko loman, koska noi ongelmat vain pahenee lomilla, kun mies pääsee tyrkyttämään ja pakottamaan joka päivä ravintoloissa ja kaupoissa...Syksyllä meillä olisi tarkoitus myös muuttaa yhteen, mutta epäilen vähän kannattaako, jos miehen asenne ei muutu tätä ongelmaa kohtaan, koska tästä on isoja ongelmia minun terveydelle :(
Mitä tehdä, että saada mies ymmärtämään OIKEASTI asian vakavuus? Ahdistaa ajatus taas siitä, että pitää nähdä ensviikonloppuna ja tiedän, että se taas yrittää saada minua syömään kauheat määrät suklaata ja sitten taas ripulit ja mahakivut tervetuloa
Kommentit (19)
Olet siis kärsinyt ahmimisongelmasta täsmälleen saman ajan kuin olet seurustellut miehen kanssa ja mies tahallaan lietsoo ongelmaa ja haluaa, että ahmit? Alkoiko koko ongelma siis samaan aikaan kun aloit miehen kanssa olla yhdessä? Jotain kieroa vallankäyttöähän tuo mieheltä on, parisuhteenne ei muutenkaan taida olla tasa-arvoisimmasta päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ongelma on SINUN. Sinä ahmit. Jollei mies tunge sitä ruokaa alas sun kurkusta väkisin niin sinä sen valinnan syödä teet. Mutta tiedän että on vaikeaa lopettaa. Mene terapiaan ja dumppaa se äijä ihan sen vuoksi kun se on alistava kuspää. Tahallaan vaikeuttaa tuomalla herkkuja koska tykkää että sä oot raasu joka ei pysy päätöksissään. Se saa hänet tuntemaan itsensä NIIN paremmaksi ihmiseksi eli sairasta touhua.
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa?
Mä olisin jossain vaiheessa saanut sen luokan hepulin miehelle ettei olisi enää tyrkyttänyt herkkuja mulle.
Miehen asenne ei tule muuttumaan. Hän ei halua ymmärtää. Sun tarttee muuttua ja vaihtaa asennetta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on muuten aivan ihana. Halaa, pussaa ja kertoo aina kuinka kaunis olen. Ottaa minun tarpeet huomioon sängyssä, yhdessä ollessa kotihommat hoituu hyvin ja yhteinen aika muuten on leppoisaa ellei ruokailuja lasketa.
Ja tiedostan, että ONGELMA ON MINUN ja siitä yritänkin päästä eroon. Mutta ei ongelmaa helpota yhtään, että mies, jonka kuuluisi rakastaa minua ja tukea päätöksiäni niin pyrkii sabotoimaan yritykseni parantua.
Oikeastaan ruokaongelmia oli jo ennen seurustelua, mutta kärjistyneet nyt suhteessa (mm. ulostelääkkeiden käyttö).
"Mies ei kuuntele eikä välitä."
Näin sanoit itse. Haluatko tosiaan olla tällaisen ihmisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoton kirjoitti:
Mies on muuten aivan ihana. Halaa, pussaa ja kertoo aina kuinka kaunis olen. Ottaa minun tarpeet huomioon sängyssä, yhdessä ollessa kotihommat hoituu hyvin ja yhteinen aika muuten on leppoisaa ellei ruokailuja lasketa.
Ja tiedostan, että ONGELMA ON MINUN ja siitä yritänkin päästä eroon. Mutta ei ongelmaa helpota yhtään, että mies, jonka kuuluisi rakastaa minua ja tukea päätöksiäni niin pyrkii sabotoimaan yritykseni parantua.
Oikeastaan ruokaongelmia oli jo ennen seurustelua, mutta kärjistyneet nyt suhteessa (mm. ulostelääkkeiden käyttö).
Niin no pahoinpidellytkin vaimot usein kertovat, että mies on muuten kiva ja mukava ja kaikkea sellaista, mutta sitten sille päälle sattuessaan paiskaa kattilalla päähän tai heittelee pitkin seiniä. Sitten taas jatketaan ja on niin ihanaa, kunnes taas seuraavan kerran kolisee. Ei tuo ole normaalia, että ei ollenkaan arvosta toisen terveyttä ja vaikeaa elämäntilannetta, vaan lapioi paskaa päälle ja sitten on taas niin ihanaa. Tuossa ylempänä oltiin kyllä oikeassa sen suhteen, että ongelma on sinun, siis ihan kokonaan: myös se, että millaisten ihmisten parissa aikaasi vietät ja millaisin lopputuloksi.
Älä ainakaan muuta miehen kanssa yhteen ennen kuin noin iso ongelma on jotenkin selvitelty. Oletko yrittänyt puhua asiasta selväsanaisesti ja sellaisessa tilanteessa, jossa juuri äskettäin ei ole ollut tuollaista tyrkytystilannetta? Jos toisella ei ole yhtään käsitystä siitä ahmimisongelmasta, vaan ajattelee sen olevan sama asia kuin pikku makeanhimo, niin tämä ei osaa suhtautua asiaan tarpeeksi vakavasti. Jos käyt terapiassa, niin miehen ottaminen mukaan yhdelle kerralle, jotta voisitte terapeutin avulla käydä asiaa läpi, voisi olla myös hyödyllinen.
Jos taas asiaa on jo käsitelty ja olet yrittänyt puhua ja tuoda rautalangasta vääntämällä näkökulmasi esiin, niin ehkä kannattaa miettiä, että onko suhteella tulevaisuutta. Jos sinua ei näin isossa asiassa kuunnella, niin todennäköisesti sama käyttäytymismalli toistuu muissakin asioissa.
Ja terapiaa kannattaa miettiä tuon ahmimisen kanssa joka tapauksessa. Neljä vuotta on aika pitkä aika hallitsemattoman ongelman kanssa, eikä se tee fyysisellekään terveydelle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niin, että alistavat paskakusipäät kannattaa elämästään jättää. Mieshän nauttii oikein, kun saa sut sortumaan, se on vallankäyttöä. Toi ihminen ei ole hyvästä sinulle, ei sinun päänupillesi eikä terveydellesi. Jätä paska taaksesi, koska mies ei siitä muutu, vaan haluaakin käyttäytyä näin, saa siitä sairasta tyydytystä, kun alistaa sinua.
Sulla on vissiin jonkin sortin sokeririippuvuus, ja sen välttely on viisasta, jos et tulevaisuudessa halua sairastua. Itse olen diabetessuvusta, ja taistellut painoni kanssa koko ikäni, ja vasta karppaaminen sai minut laihtumaan ja sen jälkeen olen rajoittanut reippaasti makeaa ja viljoja. Puoliso on tukenut ja ymmärtää asian.
Minulla on anoreksiaa sairastanut ystävä. Kyllä minä yritin tukea häntä, kun hän joutui sairaalaan ja sen jälkeen terapiaan, että hyväksyisi itsensä hienona arvokkaana ihmisenä, ja ettei pieni pyöreys ole maailmanloppu, vaan ihan normaalia elämää.
En tosiaankaan kantanut hänelle mitään dieettiohjeita nenän eteen. Sellaista tekee vain sydämetön ihminen.
Vastuu omista syömisistä on vain sinulla itselläsi. Älä syytä muita, mutta älä myöskään anna talloa itseäsi ja päätöksiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiassa istuin koko meidän suhteen ajan eli sen 4 vuotta ja nyt olen taas ½ vuotta terapian loppumisen jälkeen psykapolin asiakas aikuispuolella.
Miehelle asiasta olen yrittänyt puhua, huutaa, raivota, itkeä jne. mutta ei millään ole vaikutusta. Okei, kerran sain kauhean raivonpuuskan ja huusin kovempaa kuin ikinä ennen ja mies meni ihan hiljaiseksi ja hämilleen. Tilanne lähti siis siitä, että minun kielloista ja kauniista pyynnöistä huolimatta mies ryntäsi kauppaan ja tuli sieltä suklaiden ja karkkien kanssa. Ja mies itse ei syö suklaata eikä mitään muutakaan makeeta kauheena.
Joku mainitsi saman käyttäytymismallin toistumisen muiden asioiden yhteydessä. Ja nyt kun mietin niin näin on. Meidän seurustelun alussa kävimme yhdessä silloin tällöin juhlimassa ja mies aina osteli drinkkejä ja siidereitä ym. minulle vaikka en edes juo alkoholia ja kielsin tuomasta niitä. Pöytään ne juomat lopulta jäi aina......
Sokeririippuvuutta itsekin tässä epäilen, mutta uskon ahmimisen olevan myös joku pakokeino jostain. En ole vielä päässyt niin syvälle omiin tunteisiin, että tunnistaisin sen perimmäisen ongelman ja tunteen miksi ahmin.
Voin kyllä sanoa, että tuollainen parisuhde EI paranna ahmimistasi, vaan se vain pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoton kirjoitti:
Terapiassa istuin koko meidän suhteen ajan eli sen 4 vuotta ja nyt olen taas ½ vuotta terapian loppumisen jälkeen psykapolin asiakas aikuispuolella.
Miehelle asiasta olen yrittänyt puhua, huutaa, raivota, itkeä jne. mutta ei millään ole vaikutusta. Okei, kerran sain kauhean raivonpuuskan ja huusin kovempaa kuin ikinä ennen ja mies meni ihan hiljaiseksi ja hämilleen. Tilanne lähti siis siitä, että minun kielloista ja kauniista pyynnöistä huolimatta mies ryntäsi kauppaan ja tuli sieltä suklaiden ja karkkien kanssa. Ja mies itse ei syö suklaata eikä mitään muutakaan makeeta kauheena.
Joku mainitsi saman käyttäytymismallin toistumisen muiden asioiden yhteydessä. Ja nyt kun mietin niin näin on. Meidän seurustelun alussa kävimme yhdessä silloin tällöin juhlimassa ja mies aina osteli drinkkejä ja siidereitä ym. minulle vaikka en edes juo alkoholia ja kielsin tuomasta niitä. Pöytään ne juomat lopulta jäi aina......
Sokeririippuvuutta itsekin tässä epäilen, mutta uskon ahmimisen olevan myös joku pakokeino jostain. En ole vielä päässyt niin syvälle omiin tunteisiin, että tunnistaisin sen perimmäisen ongelman ja tunteen miksi ahmin.
Sanoisin, että ainakin kusipäinen mies on yksi iso ongelma. Et tule ikinä parantumaan hänen seurassaan.
Mikä helvetin fäti. Rasvaa löytyy, mutta normaalipainon rajoissa olen. Se ei lievennä asian ongelmallisuutta yhtään. Paino pysyy jollain lailla kurissa ainoastaan, koska liikun silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Et kai ole fäti?
Mikä on fäti?
No, itsekin tiedät, että tuollaisen kanssa ei kannata ainakaan yhteen muuttaa. Sanot miehelle suoraan, että jos tuputtaminen ei lopu, niin se on eron paikka silloin. Ja jos tuputtaminen kuitenkin jatkuu, niin oikeasti jätät sen. Tai sanot, ettette voi nähdä jos mies ei ymmärrä ongelmaasi ja lopeta herkkujen tuputusta.
Jotain kieroa alistamista ja vallankäyttöä tuo on, ei ole normaalia. Rakastava puoliso ei tee noin. Pidä varasi tuon miehen kanssa. Ja pidä päätöksistäsi kiinni, ja jos mies alkaa mököttää, niin anna mököttää. Se on hänen ongelmansa, ei sinun.
Miksi ihmeessä olet parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kunnioita tahtoasi eikä terveyttäsi?