miksi miehet eivät ymmärrä!? Kyllä oli tylsä lähteä töihin riidan..
keskeltä. Riita alkoi jo eilen. Kaikella kunnioituksella miestäni kohtaan hän on hyvä isä esikoiselle ja huomaavainen, mutta kunnon suomalainen jörö jolta keskusteleminen ei ONNISTU! Jos jostain minulla on paha mieli tai ärsyttää (niinkuin raskaana yleensä ärsyttää) tai on jotain sydämmellä se on heti nälkuttamista, mäkättämistä ym. Arg!! Kaikki alkoi eilen kun pääsin itse töistäö ko 16 ja mieheni klo 17. Olen törkeässä flunssassa ja hyvin väsähtnyt maanantain työpäivän jälkeen. Lupauduin kuitenkin kaíkesta hulimatta hakea mihen töistä. No, hain ensin esikoisen päivähoidosta ja lähdimme iskää hakemaan jo 15min liian ajoissa. Lopulta odotimme häntä 45min kunnes hän pääsin meidän matkaan!! Hän on palvelualalla eikä tietysti voi jättää asiakasta kun nalli kalliolle, mutta kuitenkin. Olimme kotona klo 17.45..kyllä ketutti ja siitä tietysti alkoi ärsyttämään kaikki.
Olemme 30v. ja moni ystävämme täyttää vuosi juuri tänä vuonna kun minä odotan toista lastamme:)
Monet pitävät tietysti isoja juhlia ja tulevana viikonloppuna on tulossa taas yhdet. Hoitajaa esikoiselle ei ole ja olemme päättääneet ajat sitten mennä koko perheen voimin onnittelemaan sankaria ja lähdemme sitten kotia. MUTTA, miehelle on itsestään selvää, että hän voi ottaa muutaman oluen, olenhan minä kuskina! Voi helv...hevetti. Minä kun sitten ilm. että olisi mukva et herrakin olisi joskius ihan vain vesilinjalla ihan myötätunnosta minua kohtaan. Niin vastaus oli " jaa, en tiennyt et tämä on sulle jonkin ongelma" No, ei varmaan tiedä kun koskaan ei ajattele edes kysyä!! Miltä minusta tuntuu jos hän taas ottaa ja minä ajan vaan se on itsestään selvyys olenhan raskaana!! Olemme olleet kahdestaan jo tänä vuonna 3 kertaa 30 v. juhlilla missä mies on ottanut siinä kun muutkin. Minä olen odotellut häntä aamutunneille kyydissä kotia. Koska näin oli puhetta, että yhdessä lähdetään hän ei siitä luista, mutta kellon ajasta ei ole etukäteen ollut puhetta. Ja sen ei pitäisi minua haitata. En tiedä, sanokaa olenko niuho? Mielestäni en. Olisi vaan joskun kiva, että joku kysyy miltä susta tuntuu, haittaako sua. Eikä pidä kaikkea itsestäänselvänä. Jos kysyttäis olisi myös mukava sanoa, ei haittaa ota vaan. Välillä tuntuu, että on niin yksin näiden ajatusten ja tunteiden kanssa, joita kukaan ei ymmärrä. Ne luokitellaan niuhottaimiseksi saman tien.
Kiitos, että jaksoitte lukea. TOivottavasti joku muukin tunnistaa tutun tilanteen kirjoituksestani:)
Meillä harvoin riidat selvitetään loppuun vaan aina ne vain laukeaa jollakin tavoin. Minä sitten niitä märehdin ja ne vain kasvavat taakaksi sisällä. Mieheni kommunikaatio taidot ovat todella heikot ja keksusteltaessa tuntuu, että harrastaisin yksin puhelua. Hän vetää vain välillä väliin " ei ole totta" " niin varmaan" ei pidä paikkansa" " just joo" tähän jää suurimmaksi osaksi hänen sanavarastonsa. Yritä siinä sitten:)
Talvisin terkuin Areza rv 28
Kommentit (6)
Oho, lähti sitten heti. :)
Mietin tuota teidän tilannetta. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että varmaan kannattaa puhua asioista jo ennen, kuin ne ärsyttää paljon, koska tosiasiassa ärsyyntyneenä sitä paljon helpommin mäkättää ja toisaalta, kun itellä jo ärsyttää, ei jaksa kuunnella sitä, miksi toinen tekee, niin kuin tekee. Siis kun puhuu ite asiallisesti, toisen on paljon helpompi ymmärtää. Jos mies ei oikeasti tajua jotain, niin eikö ole ihan reilua kertoa siitä itse?
Toisaalta tajuan toki sen, että ärsyttää tuollainen. :) Ärsyttää itelläkin aina välillä. Mutta toista on paljon vaikeampi muuttaa kuin itseään. ;)
Kannattaa ajatella asiaa myös miehen kannalta ja lähteä purkamaan sitä sieltä, niin ehkä päädytään samalle aaltopituudelle. Mies ajattelee, että miksi sen pitäisi kärsiä eli olla ottamatta olutta, vaikkei ole raskaana. Pitäisi sanoa miehelle, että mä kyllä haluan, että sulla on hauskaa välillä, joten kai säkin haluat samaa mulle.
Avioliitossa puhuminen on kaiken a ja o. Kyllä jörö suomalainen mieskin haluaa puhua, jos haluaa huolehtia avioliitostaan ja pitää sitä tärkeänä.
Oli meilläkin kahnausta viikonloppuna oluista. Olen sanonut, että tästä eteenpäin vain 1 pullo/ilta, että on ajokunnossa, koska synnytys lähenee. Mies ois halunnu juoda toisenkin, joten mä suutuin ihan periaatteesta ja sanoin pahasti. Pyydettiin sitten toisiltamme anteeksi, kun kumpikin oli miettinyt asiaa tahollaan.
Oon ollu välillä tosi ärtyisä raskauden aikana. Hyvä tilaisuus opetella itsehillintää! Mutta välillä vaan ei voi kontrolloida ja siks oonkin ennalta jo neuvonut miestäni vain ottamaan mut syliin ja myötäilemään. Ei se tappelu poista hormoonimyllerrystä. Sen takia pitäis tilanne vain rauhoittaa ja mies on yleensä se ainut henkilö sen tekemään.
Eksyin jo vähän aiheestakin, mutta muistakaa, että it´s talk or walk
pikkuhukka rv 31
No, näkemys kirjoituksestasi; järisyttävän kauhealta tilanne ei ainakaan sen perusteella kuulostanut. Tosin noista juhlakuvioista ei tullut ihan selvyyttä, kun " muutama olut" ei kuulosta pahalta, mutta sitten toteat, että mies ottaa siinä missä muutkin; eli siis ottaako hän vain muutaman vai känniin asti?? Jos kyseessä on vain muutama, mitä pahaa siinä on, että hän ne ottaa? Minun mielestäni se on ihan ok, eikä sen takia tarvitse olla ottamatta, että toinen ei voi ottaa. Meillä mies tissuttelee kaljaa usein arki iltoinakin (siis yhden tai pari pientä) eikä se minua yhtään häiritse.. tuosta lauseestasi tulee vain sellainen kuva, että sulla olisi vähän himoa sitä alkoholia kohtaan, etkä kestä kun mies ottaa vieressäsi. En tiedä miten asia oikeasti on, mutta siltä se kuulosti tekstissäsi.
Jos jokin ärsyttää sinua, se voi herkästi kuulostaa nalkuttamiselta ja mäkättämiseltä. Noh, enhän minä tiedä miltä juuri sinä kuulostat, mutta olen huomannut, että monet pariskunnat tiuskivat toisilleen vaikka sitten niistä sukista lattialla. Meillä taaseen asioista huomautellaan toiselle hymyillen ja naureskellen, jolloin viestissä on ihan eri sävy. Tai jos oikeasti joku juttu ärsyttää, silti se sanotaan " hillitysti" , ei oikeasti äkäisellä äänellä.
Kertomuksesi siitä, että odotit miestä 45 min, ja siitäkin 15min omasta etuajasta johtuen, lienee ihan ymmärrettävää, että jos hän on ollut jonkun asiakkaan kanssa ja homma on pitänyt hoitaa loppuu, ettei hän ole heti tasan ehtinyt kyytiin silloin kun on pitänyt.
Jos te seuraaviin juhliin lähdette koko perheen voimin, niin ette kai te edes silloin aamutunneille asti siellä voi olla, lapsen kanssa?? Itse en jäisi varta vasten kuskiksi miehelle juhlissa, raskaana tai ei, jos minua väsyttäisi ja haluaisin kotiin. Eli joko mies lähtisi yhtäaikaa kanssani, tai sitten tulisi myöhemmin pois. Riippuen juhlien laadusta ja juhlien pitäjistä (läheisiä ystäviä vai vähemmän läheisiä), hän joko jäisi tai lähtisi samaa matkaa.
Sanot, että olisi mukavaa, että miehesi kysyisi asioita sinulta, eikä pitäisi niitä itsestäänselvänä. Miten hän voi edes hoksata kysyä, jos sinä tähänkin asti olet siellä pikkutunneille häntä odotellut kiltisti? Sinun pitäisi itsesi sanoa, miltä sinusta tuntuu ja mitä haluaisit. Mutta olla myös reilu. Minusta ei ainakaan ole reilua vaatia miestä kuskiksi sen takia, vaikka sinäkin voit ihan hyvin ajaa. Ja viittaan tässä nyt kohtuulliseen alkoholinkäyttöön, en känniläisen kuskailuun.
Aivan ex miehen ja minun ongelmalta, eli ei puhuttu samaa kieltä, emme ajatelleet samalla tavoin, minä mäkätin, enkä ollut MIHINKÄÄN tyytyväinen, hän otti juhlissa jos toisissakin, kävi viikonloput omissa harrastuksissaan ja jäi pikkutunneille asti plus sata muuta asiaa eli minä hoidin lapset ja raskaudet ja imetykset ja kaikki IKINÄ minulta ei kysytty mitä minä olisin halunnut, saati sitten, että olisi otettu minua/tunteitani huomioon...Lisäksi tämä mies oli suurimman osan arjesta ylitöissä, kysymättä siitäkään minun mielipidettä milloinkaan, olin itsekäs kun olisin halunnut lapsilleni isän..
Tämä vuodatus on todella lyhyt tiivistelmä vuodatus 9-vuotta kestäneestä avioliitosta, paljon tapahtui ja niin monet itkut olin itkenyt lapsia kasvatin neljä..
Nyt on sitten elämä juuri niin ihanaa kun joskus haaveilin, asun avoliitossa unelmamieheni kanssa, joka päivä mietin voiko tämä olla oikeasti totta, että minua huomioidaan naisena, kuinka tunteeni otetaan huomioon. Odotamme miehelleni esikoista rv 32+3, enkä ole koskaan voinut ajatella raskausajan voivan olla tälläistä. Olen kehottanut miestäni tapaamaan ystäviään, mutta hän on mielummin minun ja masun kanssa;-) Hänestä ei ole reilua lähteä oikein bilettämään, kun en minäkään pääse?!!!! Esimerkkejä on lukuisia ja kyllä täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa minua vasta arvostetaan naisena ja äitinä.
areza:
Olemme olleet kahdestaan jo tänä vuonna 3 kertaa 30 v. juhlilla missä mies on ottanut siinä kun muutkin. Minä olen odotellut häntä aamutunneille kyydissä kotia. Koska näin oli puhetta, että yhdessä lähdetään hän ei siitä luista, mutta kellon ajasta ei ole etukäteen ollut puhetta. Ja sen ei pitäisi minua haitata. En tiedä, sanokaa olenko niuho?
Tosi tylsää joutua murjotuksiin tällaisen asian takia. Kumpikaan ei varmaan haluaisi tapella, mutta sitten vaan päädytään tuollaiseen umpikujaan.
Mietin tässä sitä, kun miehesi kommentoi että " ei tiennyt sen olevan ongelma" (tai sinne päin, en muista tarkkaa sanamuotoa). Ehkä voisi ajatella varautuvansa ennalta vielä tarkemmin ja sanoa kaikki asiat ihan selkeästi juuri niin kuin ne ovat.
Eihän sinua areza itse asiassa alkoholin ottaminen haittaakaan ollenkaan, mieskään ei ilmeisesti juopottele ehtimiseen. Vaan haitta on nimenomaan siinä, että sinut laitetaan selvin päin roikkumaan yhä melskeisemmiksi käyvässä juhlassa iltamyöhään, aikana jona muutenkin on väsyväisempi ja herkempi kuin muuten. En ihmettele yhtään että se korpeaa.
Mies ei ole ehkä ihan aidosti ollenkaan tajunnut sitä, että kuskilla ja kuskilla on eroa - ei raskaana oleva puoliso ole _todellakaan_ sama asia kuskina kuin joku kaveri, joka vuorollaan jättää ottamatta ja bilettää vaihteeksi ilman viinaa.
Eli auttaisiko teillä mahdollisesti, jos tyynen rauhallisesti kommentoisit että " ota ihmeessä, sehän on ihan ok - auto, minä ja masu lähdemme sitten kotiin klo XX ja jos tahdot sen jälkeen jäädä niin kuljet taksilla" ?
Tää raskaana oleminen on kyllä sellaista et jokaisen miehen pitäis kerran elämässään kokea se että osais suhtautua meidän naisten mielialoihin ja ailahteluihin....
Ensin tuosta miehesi muutaman oluen ottamisesta juhlissa. En tiedä kuin usein miehesi juo että ärsyttääkö se muutenkin vai onko kyseessä " vain" juhlatilanteet. Meillä mies aika harvoin juo ja raskaana ollessani en ole häntä kieltäny ottamasta mitään jos yhdessä ollaan jonnekin lähdössä (koska minä olen joka tap. selvinpäin niin voin olla kuskina). Mutta teidän kannattaisi sopia ennen juhliin lähtöä pelisäännöt. Eli mihin aikaan haluat että viimeistään lähdette jne.
Ja mies on todellakin putkiaivo, ei ne osaa kysellä yleensä et mitä mieltä olet jos mä nyt ottaisin muutaman vaan he olettaa että naiset sanoo mielipiteensä (yleensähän mennään siihen pisteeseen että nainen odottaa että mies vois nyt jo tajuta kysyä mikä vaivaa, mies ihmettelee et mikä naista vaivaa kun mököttää ja loppujen lopuksi kun nainen on kaikkea tarpeeks kauan sisällään hautonu ei kunnon keskustelua enää tulee kun tunteet on jo niin pinnalla... ja mies taas ajattelee et taas se nalkuttaa ;)
Mun mies oli menossa yksiin talkoisiin kaverinsa kyydissä et mulle jäis auto ja voin tarvittaessa käydä lasten kanssa jossain (oli lauantai). No talkoot peruuntui. Ei mennyt kauaa kun mies tuli sanomaan mulle et ne talkoot pidetään sittekin, mut tää kuski oli kerinny sopimaan jo muuta et hän meneekin meidän autolla. Mulla kiehahti siinä vaiheessa, ei siis ukolle tullu mieleekään kysyä multa etukäteen et oliskin nyt lähdössä ja ottais auton jos mulle sopii.... Aluksi yritti siinä tapansa mukaan lässytellä et mitä mä nyt pultteja otan ja jopa oon herkkähermoinen tms.. mut en antanu periks. Toin kantani selväksi kuitenkaan lopullisesti hermoja menettämättä. Tapahtui ihme ja hetken kuluttua mies pyysi anteeksi. Mies siis sai mennä meidän autolla, ei mulla mitään ihmeellisiä menoja ollu mut kyse oli kuitenkin siitä periaatteesta et auto on yhteinen eikä vain miehen omaisuutta ja sen käytöstä pitää sopia jos tulee yhtäkkiä muutoksia suunnitelmiin.
En nyt tiedä oliko tästä mitään apua mut jos keskustelu menee naisen osalta syyttelyks niin lopputulosta ei synny. Voisit koittaa aloittaa keskustelua jotenkin niin, että sinusta tuntuu nyt pahalle siksi ja haluaisit selvittää asian. Kannattaa mainita myös joku juttu myös omassa käytöksessä on mielestään ollut väärin. Sit kysyä vaikka mieheltä et mitä voisitte nyt yhdessä tehdä asian ratkaisemiseksi. Ja muistaa et keskustelun tavoite on löytää yhdessä ratkaisut ongelmiin, ei toisen joutuminen syytettyjen penkille jossa vain käsitellään hänen vikojaan. Ja tärkeintä on pitää hermot kurissa, vaikka ukko kuinka yrittäis aluks ärsyttää... Kyllä se siitä sit tulee mukaan kun huomaa et ei tässä mitään riitaa haluta aiheuttaa.
Noiden miesten käsittely muistuttaa kyl joskus uhmaikäisen käsittelyä ;)
Tsemppiä sulle ja koita saada asiat selvitettyä et saat mielesikin taas pirteäksi :)
Peeveli rv 14+ (14v yhdessä saman ukonkörilään kanssa)