Voiko ihminen sairastaa masennusta tietämättään?

Tämä kiinnostaisi minuakin. Olen iloinen, mutta en saa tehtyä paljon mitään. Olen pitänyt itseäni laiskana, mutta energiaa ei vain ole.

Minä tunnen ihmisen, jolla oli diagnosoitu masennus, vaikka hän oli iloinen, puhelias, toimelias, aktiivinen, sosiaalinen, ahkera työssään ja opinnoissaan ja muutenkin masennuksen vastakohta.

Masennus ei oirehtinut hänellä mitenkään, vaan oli ns. subkliinisessä muodossa. Eli voi.

Voi. Itselläni masennus ilmeni väsymyksen lisäksi somaattisina oireina kuten pää- ja selkäsärkynä, huimauksena ja näkökentän häiriöinä. Mielialaltani en mielestäni ollut masentunut. Lääkärit tutkivat korvat, hoidettiin niska-hartiaseutua ja testattiin näkö. Vasta kun olin ajautunut ihan loppuun niin tk-lääkäri tajusi, että kyse on masennuksesta. Silti vasta kun tajusin em. oireiden hävinneen muutama kuukausi lääkityksen aloittamisen jälkeen, niin ymmärsin niiden olleen osa masennusoireyhtymää.

Voi. Esimerkiksi minä parikymmentä vuotta sitten. Menin lääkäriin, kun eräs fyysinen oire oli vaivannut vajaan vuoden, ja lääkäri totesi vakavan masennuksen. En uskonut millään, mutta uskoin sitten, kun henkiset oireet, joita en ollut tunnistanut, alkoivat kadota.

Tässä perässä on pian pitkä jono ihmisiä selittämässä, että ei ole oikeasti masentunut, jollei makaa sängyssä pääsemättä ylös ja itke lima poskella omaa kurjuuttaan. Mutta he ovatkin ihmisiä, joilla on taipumusta juuri tuolla tavalla reagoimiseen.

Mä sairastin masennusta monta vuotta ilman että itse sitä varsinaisesti tajusin. (Nyt olen 28v) Olen ollu aina iloinen ihminen mutta todella väsynyt ja saamaton, unohtelin asioita ja tuntui ettei mikään määrä unta riitä. Ihmettelin miten muilla oli energiaa touhuta ja tehdä kaikenlaista mutta mulla ei vaikka nuori olin. Kun sitten sain itseäni niskasta kiinni ja hakeuduin lääkäriin aluksi tutkittiin jotain perus vitamiinien ym puutoksia ja sairauksia jotka voi väsymystä aiheuttaa ja kun niistä ei mitään löytynyt mut ohjattiin psykiatrian polille. Nykyään mulla on yksi mielialaa tasaava lääke joka pitää aivojen kemiallisen tasapainon kohillaan ja elämä on täysin erilaista. Olen nyt viimeiset 3 vuotta tuntenut vihdoin olevani oma itseni ja jaksan elää sellaista elämää kuin olen halunnutkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen ihmisen, jolla oli diagnosoitu masennus, vaikka hän oli iloinen, puhelias, toimelias, aktiivinen, sosiaalinen, ahkera työssään ja opinnoissaan ja muutenkin masennuksen vastakohta.

Masennus ei oirehtinut hänellä mitenkään, vaan oli ns. subkliinisessä muodossa. Eli voi.

Tällaisen kuvauksen jälkeen olisi kiva kuulla, mitä se masennus siis oikeastaan on.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Esimerkiksi minä parikymmentä vuotta sitten. Menin lääkäriin, kun eräs fyysinen oire oli vaivannut vajaan vuoden, ja lääkäri totesi vakavan masennuksen. En uskonut millään, mutta uskoin sitten, kun henkiset oireet, joita en ollut tunnistanut, alkoivat kadota.

Tässä perässä on pian pitkä jono ihmisiä selittämässä, että ei ole oikeasti masentunut, jollei makaa sängyssä pääsemättä ylös ja itke lima poskella omaa kurjuuttaan. Mutta he ovatkin ihmisiä, joilla on taipumusta juuri tuolla tavalla reagoimiseen.

Ja miinustelemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen ihmisen, jolla oli diagnosoitu masennus, vaikka hän oli iloinen, puhelias, toimelias, aktiivinen, sosiaalinen, ahkera työssään ja opinnoissaan ja muutenkin masennuksen vastakohta.

Masennus ei oirehtinut hänellä mitenkään, vaan oli ns. subkliinisessä muodossa. Eli voi.

Tällaisen kuvauksen jälkeen olisi kiva kuulla, mitä se masennus siis oikeastaan on.

Itsekin jäin miettimään miten se sitten huomattiin, jos ei mitenkään oirehtinut.

Itse en kyllä alkaisi vetämään mitään lääkäreidenkin tuputtamia kaupallisia pillereitä ihan pienistä syistä. Ehkä sitten jos olisin tuskissa, mutta en kyllä minkään väsymyksen tai innottomuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä alkaisi vetämään mitään lääkäreidenkin tuputtamia kaupallisia pillereitä ihan pienistä syistä. Ehkä sitten jos olisin tuskissa, mutta en kyllä minkään väsymyksen tai innottomuuden vuoksi.

Kyllä se yksi pilleri päivässä on pieni hinta siitä että jaksaa ja pystyy elämään normaalia elämää. Aikaisemmin en jaksanut tehdä mitään muuta kuin käydä töissä. Ja sekin oli yhtä helvettiä. Nykyään nautin elämästäni. On lääkäri yrittäny tyrkyttää rauhottavia ja nukahtamislääkkeitä mun satunnaisiin nukahtamis ongelmiin mutten niitä ikinä suostuis syömään.

Ja vielä kun ihmiset tajuais sen että masennuksen aiheuttaa usein aivokemian epätasapaino. Sieltä puuttuu jotain tai jotain on liikaa. Masennus ei ole mikään ylimaallinen "henkinen" sairaus vaan ihan yhtä fyysinen kuin muutkin sairaudet. Jollain esim kilpirauhanen tuottaa liikaa tai liian vähän ja siihen on lääkkeet. Aivot ovat ihan samalla tavalla elin joka ei aina toimi oikein kuin muutkin mitä ihmisen sisältä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä alkaisi vetämään mitään lääkäreidenkin tuputtamia kaupallisia pillereitä ihan pienistä syistä. Ehkä sitten jos olisin tuskissa, mutta en kyllä minkään väsymyksen tai innottomuuden vuoksi.

Kyllä se yksi pilleri päivässä on pieni hinta siitä että jaksaa ja pystyy elämään normaalia elämää. Aikaisemmin en jaksanut tehdä mitään muuta kuin käydä töissä. Ja sekin oli yhtä helvettiä. Nykyään nautin elämästäni. On lääkäri yrittäny tyrkyttää rauhottavia ja nukahtamislääkkeitä mun satunnaisiin nukahtamis ongelmiin mutten niitä ikinä suostuis syömään.

Ja vielä kun ihmiset tajuais sen että masennuksen aiheuttaa usein aivokemian epätasapaino. Sieltä puuttuu jotain tai jotain on liikaa. Masennus ei ole mikään ylimaallinen "henkinen" sairaus vaan ihan yhtä fyysinen kuin muutkin sairaudet. Jollain esim kilpirauhanen tuottaa liikaa tai liian vähän ja siihen on lääkkeet. Aivot ovat ihan samalla tavalla elin joka ei aina toimi oikein kuin muutkin mitä ihmisen sisältä löytyy.

Minun mielestäni taas masennusta diagnosoidaan ihan liikaa ja liian herkästi. En usko, että niin monella olisi masennus, kuin mitä kerrotaan, mutta en myöskään halua vähätellä niitä joilla se oikeasti on. On minullakin ollut puolen vuoden, joskus jopa vuoden, mittaisia kausia, jolloin olen ollut iloton, innoton ja olisin voinut vain maata. Varmasti olisi lääkärissä tyrkätty lääkepurkki kouraan, mutta itse koen sen jotenkin karuksi, että lääkkeet on ainoa apu, ja vielä aika luonnoton sellainen. Ei ole ihmistä tarkoitettu toimimaan lääkkeiden avulla, vaikka ne voivatkin joskus olla välttämättömiä ja ovat yleisesti ottaen hyvä keksintö. Niihin kuitenkin liittyy niin paljon myös kaupallisuutta...

Ja vaikka masennuksen aiheuttaa aivokemian epätasapaino, voivat henkisen puolen asiat ja kokemukset kuitenkin vaikuttaa ensin aivokemiaan. Itse uskon että kokemukset aiheuttaa masennusta, ja että se on ensisijaisesti psyykkinen sairaus, joka näkyy myös fyysisesti mitattuna.

Voi sairastaa. Mulle on vasta nyt selvinnyt että olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta jo toistakymmentä vuotta. Omasta mielestä olen vain ollut väsynyt ja stressaantunut ja lisännyt kierroksia koko ajan. Eli mulla masennus ilmenee hyperaktiivisuutena ja unihäiriöinä.