Voisinko erota?
Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, kaksi lasta ja yhteiset asuntovelat jne. Mies on ihan kiva, osallistuu välillä kotitöihin ja tuo mulle silloin tällöin kukkia. Hän on henkisesti ns. heikompi astia, niinpä minä hoidan raha-asiat ja lasten kasvatuksen. Toinen lapsista on erityislapsi, ja hänen asioihinsa mies ei puutu lainkaan, ei voi viedä lääkäriin tms. Olen yrittänyt saada miehen osallistumaan, mutta hän ahdistuu eikä pysty. Yritän kannustaa miestä juttelemaan tai vaan olemaan lasten kanssa, mutta ahdistaa..
Mies tienaa vähemmän kuin minä, ja se tuntuu olevan jotenkin ongelma. Meillä on yhteiset rahat, enkä koskaan tee numeroa palkastani. Mies ei voi maksaa laskuja, koska ahdistaa..
Seksi meillä on aina ollut loistavaa, mutta sitä on viime vuosina ollut yhä harvemmin. Viime kerrasta on lähes kaksi kuukautta. Miestä ei kiinnosta. En minä, mutta ei kukaan muukaan. Hänellä on mielialalääkitys ollut n. 10 vuotta ja veriarvot on hiljattain tutkittu, ei mitään vikaa.
Nyt sitten minua ahdistaa. Haaveilen avioerosta. Tuntuu, että seksittömyys on viimeinen niitti. En sitä varmaan muualtakaan osaisi hakea, mutta olisi varmaan helpompaa, jos ei edes odottaisi saavansa joskus seksuaalista huomiota.
Mutta. Mies on sanonut tappavansa itsensä, jos jätän hänet. Tekisikö hän niin, siitä en ole varma. Lasten silmiin meillä on varmaan ihan hyvä liitto, romuttuisiko heiltä jotain jos eroaisimme? Miten kävisi asuntolainojen?
Kommentit (11)
Eikö kellään ole mitään kommentoitavaa tähän?
ap
Jos mielipidettä kysyt.. Lukemani perusteella ymmärrän tuskasi oikein hyvin. Seksittömyys olisi minullekin viimeinen niitti. Oikeasti kuuluuko aina ajatella toista? Kuullostaa jotenkin siltä että apuakin on koitettu hakea, kun lääkitykset yms. Haluatko elää onnettomana hänen kanssaan? Jos hän tappaa itsensä teidän eron seurauksena, se ei ole mitenkään sinun syytäsi tai vastuusi. Jokainen on vastuussa itsestään. Vai mitä ajattelet ap?
Jos se ukko tosiaan on noin retardi, miksi alunperinkään menit sen kanssa yhteen?
Teillä sujuu kuitenkin aikas hyvin asiat, joten hommaa rakastaja. Mies ei sairaudelleen mitään voi.
Minä olen itsekäs paska, enkä voisi elää noin. En haluaisi tuhlata omaa ainutkertaista elämääni raahaamalla perässäni jotain halutonta ja ahdistunutta ihmistä, en vaikka olisi oma aviomieheni. Jos ei hae apua, ala hoitaa ahdistustaan ja reipastu huomattavasti, saa mun puolesta olla. Ei ole kenenkään velvollisuus olla tuollaisen omahoitaja ja piika. Ilkeää ehkä, mutta totuus. Enkä halua antaa lapsillenikaan sellaista parisuhteen mallia, että toinen saa luistaa kaikesta pelkän "ahdistuksen" takia, eikä siltä edes vaadita että yrittäisi parantua.
Aina voi erota. Ei se tarvi sen kummempia selityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ukko tosiaan on noin retardi, miksi alunperinkään menit sen kanssa yhteen?
Siellähän se sano että seksi on hyvää. Pillu märkänä suhteeseen ja muksut.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itsekäs paska, enkä voisi elää noin. En haluaisi tuhlata omaa ainutkertaista elämääni raahaamalla perässäni jotain halutonta ja ahdistunutta ihmistä, en vaikka olisi oma aviomieheni. Jos ei hae apua, ala hoitaa ahdistustaan ja reipastu huomattavasti, saa mun puolesta olla. Ei ole kenenkään velvollisuus olla tuollaisen omahoitaja ja piika. Ilkeää ehkä, mutta totuus. Enkä halua antaa lapsillenikaan sellaista parisuhteen mallia, että toinen saa luistaa kaikesta pelkän "ahdistuksen" takia, eikä siltä edes vaadita että yrittäisi parantua.
Aika moni mies, joka lähtee tuollaisesta suhteesta leimataan juurikin itsekkääksi paskaksi. On jotenkin luonnollista, että nainen on se heikompi astia, mutta jos mies... eihän sellaista tarvitse kenenkään sietää...
Tuntuu, että olen ihan yksin tän asian kanssa..