En "uskalla" tehdä lapsia ilman turvaverkkoa... Muita?

Noh, meillä omat vanhemmat on kunnossa mutta välimatkaa on kans usea sata kilsaa. Väliaikaisapua saa melko edullisesti mm. MLL:ta ja lapsensaannin jälkeen oon sanut hyvän äitikaverin, puolin ja toisin ollaan jelpitty jos on tarvinnut käydä vaikka hammaslääkärissä. Jos talous on yhtään rempallaan, teidän kannattaa varmaan laittaa se ensin kuntoon, säästöjä jonkun verran ja ainakin toiselle riittävä vakityö. Kyllä kaksinkin selviää monesta asiasta joten jos lapsi on haaveena en vielä tuon vuoksi jättäisi tekemättä, lukumäärä varmaan voi jäädä pienemmäksi kun hoitoapua ei ole.

Mun mielestä olet fiksu kun pohdit tuota asiaa. Sukulaiseni teki neljä lasta ilman tuota turvaverkostoa. Miehensä on ulkomaalainen ja oma isä pelkästään elossa ja hänelläkin jo ikää ja asuu kauempana. Eli ei periaatteessa turvaverkostoa, muuta kuin henkistä tukea muista sukulaisista. Ihan ok kyllä pärjännyt mutta katkeroitumista ilmassa, useaan otteeseen päivitellyt kun ketään ei kiinnosta auttaa, "ihan yksin olen joutunut selviämään".

Eli voit todella hyvin selvitäkin mutta jotkut taas katkeroituvat asiasta.

Minä hankin ja helppoa ei ole. . Jos löydät muita tukijoita esim ystävät tai kummi. ..

Turvaverkosto voi olla muutakin kuin vanhemmat - ystävät, kaverit, naapurit, serkut, sisarukset, lasten kaveriperheet...

Todella paljon on ihmisiä, jotka asuvat kaukana vanhemmistaan ja hankkivat lapsia silti. Tosiaan siis talous kuntoon, säästöjä, että voi tarvittaessa palkata apua. Varmistus, että parisuhde on hyvällä tolalla ja molemmat haluavat lapsen. Kun teitä on kaksi, niin pärjäätte tod.näk. kyllä, ainakin yhden lapsen kanssa.

Sitten ystävät: sekä nykyiset, että hankit aktiivisesti äitikavereita. Autat itsekin muita, niin saat apua takaisin ja hyvää mieltä. Mulla on kolme lasta, saan apua kyllä myös  äidiltäni, mutta tykkään antaa takaisin ja hoidan ja etenkin kotiäitivuosinani hoidin paljonkin kavereiden lapsia. Nyt kahdella ystävälläni on ekat vauvat ja otan heitä tänne oikein mielelläni (vauvat on ihania ja omat jo isompia, ei sillai rasita). Vastaavasti omien lasten kavereita/muita samanikäisiä menee 1-2 siinä missä omatkin.

No ei varmaan kannata sitten tehdä.

Tilanne voi muuttua ihan oleellisesti siitä, kun raskautta suunnitellaan, siihen, että se vauva oikeasti on olemassa ja sitä apua oikeasti tarvittaisiin. Isovanhemmat voi päättää muuttaa vaikka miten kauas, heidän terveydentila voi huonontua, he voivat kuolla jne. Sama pätee kaikkiin muihinkin läheisiin. Lisäksi etukäteen ei aina tiedä, kuka ihan oikeasti tosi tilanteessa on valmis auttamaan. Turvaverkkoakin on hyvä miettiä, mutta ei ihan vaan sen puutteen vuoksi kannata haudata haavetta lapsesta.

Minullakin kateuden tunne pilkahtaa, kun isovanhemmat ovat käsivarren päässä innokkaasti auttamassa. Ei meillä. Ihan kahdestaan on miehen kanssa pärjätty. Ilman tukiverkkoja. 

Minun mielestäni lähtökohtaisesti omat lapset hoidetaan itse eikä odoteta että muut auttaa.

Jos tähän ei pysty niin on parempi jäädä lapsettomaksi.

Aina voi ostaa lastenhoitoapua, kavereiden kanssa pyörittää jotain "auta minua niin minä autan sinua-rinkiä" ja hyvät kummitkin voi auttaa joskus...harvoin hätätilanteessa tai ihan hyvää hyvyyttään.

Kyllä se niin on että perustervettä 1-2 lasta hoitaa äiti ja isä itse helposti kun asenne on kohdallaan...moni selviää helposti suurpeerheestäkin koska se on oma valinta. Ja jos niin huono säkä käy ettei lapsi olekaan terve niin silloin saa kyllä apua yhteiskunnalta jos osaa vaatia.

Kysyt väärältä foorumilta. Av-mammat harvemmin suunnittelevat lisääntymistään, vaan pershedelmää pukkaa aivan itsestään. Foorumilta usein luettuja lauseita ovat "Mikään ehkäisy ei ole 100% varma" ja "Mullehan ei aborttia tehdä!"

Sinulla on väärä asenne jos oletat että joku muu on velvollinen auttamaan ja hoitamaan lapsesi.

Jos sinä ja miehesi lisäännytte niin te hoidatte itse lapsenne ja jos joku joskus auttaa ja hoitaa lapsia niin sehän on vaan plussaa ja ihanaa muttei mikään itsestäänselvyys.

Eli kasva vielä vähän ja ota itse vastuu omasta elämästä ja omista valinnoista. Isovanhemmatkaan ei ole mikään lastenhoitoautomaatti.

Yksi mahdollisuus on muuttaa uudelle asuinalueelle. Siellä kaikki ovat suht samassa elämäntilanteessa, lapset on pieniä jne. Ja turvaverkko muodostuu siinä automaattisesti vähitellen hiekkalaatikon, vauvakerhojen, päiväkodin yms kautta.

Ainakin meille näin muodostuneet turvaverkot ovat olleet paljon tärkeämpiä kuin kaukana asuvat sukulaiset.

hyvä pohtia, mutta ei ehkä järkevä syy jäädä lapsettomaksi. 

monet ymmärtää tahallaan aloituksen väärin. En usko että ap tai moni muukaan kaipailee mitään "lastenhoitoautomaatteja", ei meillä ainakaan 4kpl terveitä isovanhempia ole olleet mitään tällaisia automaatteja. Silti heidän olemassaolonsa on oikein tervetullut side lastemme elämään, että vietetään vaikka mökkipäivää kaikki porukalla tai tehdään pieni lomamatka yhdessä tai kutsutaan isovanhemmat synttärikakulle tai katsomaan balettinäytöstä/ jalkapallomatsia/ kevättodistusta/ ripillepääsyä /tms.

Tällaiset kokemukset ovat lapsille hienoja ja sureehan sitä tietysti, jollei näitä mahdollisuuksia ole. Mutta ehkä sitten tilalle voi keksiä muuta: läheisemmät suhteet kaveriperheisiin, naapurikyläilyjä, joku lapseton "varamummo ja varapappa" (näitähän löytyy ihan järjestöjen välittämänäkin) tai perheen kesken oikein kivoja harrastuksia. Elämän realiteettien kanssakin voi elää kivaa elämää ja aikanaan seuraavassa sukupolvessa ap:llakin voi olla suvun yhteisöllisyyttä -> saat pari lasta, jotka molemmat saa myös pari lasta. Aikanaan olet mummo, jonka pihamaalla voi viettää aikaa kaksi nuorta perhettä, 4 serkusta leikkii keskenään ja te 6 aikuista (te+ lapset+ miniät/vävyt) saatte elää yhteisöllistä arkea... se on mahdollista!