Kristillinen koulu
Teen nyt (kiireen vuoksi) lyhyesti aloituksen:
Olin ajatellut että voisi ilmoittaa lapset Kristilliseen peruskouluun oppilaiksi (koulu alkaisi aikaisintaan neljän vuoden päästä) mutta uskovainen mieheni haraakin vastaan mikä oli minulle aikamoinen yllätys.
Me olemme riidelleet asiasta jo pariin otteeseen aika pahasti ja hänen ainut perusteensa asialle on että "ei oo hyvä että uskovaiset käpertyy yhteisöihinsä". Minä perustelisin sillä että lasten olisi helpompaa olla koulumaailmassa uskovaisina jos usko olisi hyväksyttävä asia ja sitä tuettaisiin opettajien, opetuksen ja oppilaiden puolesta.
Normaalikoulussa väärän värinen paitakin saattaa olla aihe kiusaamiseen niin miten vaikuttaa usko/uskovainen perhe?
Kertokaa mielipiteitänne. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia asiasta.
Kommentit (8)
Minä en yleensäkään oikein välitä yksityiskouluista. Niiden ideahan on koota samanlaiset lapset (samanlaisista taustoista olevat lapset) yhteen, yleensä juuri elämänkatsomus tai perheen varallisuus on se yhdistävä tekijä. Kummassakin tapauksessa se mielestäni supistaa oleellisesti lapsen monimuotoista kasvuympäristöä ja on omiaan lisäämään ennakkoluuloja köyhiä tai ei-uskovaisista tautoista olevia lapsia kohtaan.
En tiedä kuinka vahvasti usko näkyy koulun toiminnassa, joten en siihen osaa ottaa kantaa, mutta itsekin koen asian hieman kaksipiippuisena - toisaalta olisi ihanaa, jos lapsi voisi opiskella yhteisössä, jossa suurimmalla osalla olisi kutakuinkin yhteinen arvopohja. Sanon kutakuinkin, koska kategorian uskovainen allekin mahtuu runsaasti erilaisuutta. Toisaalta on suuri rikkaus olla hyvin erilaisten ihmisten parissa ja uskoa vahvistavaa, kun "joutuu" perustelemaan näkemyksiään muille, jotka saattavat kyseenalaistaa ne.
Itselle kyseinen koulu ei liene vaihtoehto, en tiedä, mutta voisin kuvitella, että mormonina lapsia ei edes hyväksyttäisi sinne.
Kiusaamisesta sen verran, että uskon kiusaamisen kohteeksi joutumisen tässä tapauksessa johtuvan enemmän luonteesta kuin uskosta/ uskonnosta -ainakin näin koen omien kokemusteni perusteella - itseäni ei koskaan ole kiusattu, vaikka jokaisessa koulussa kaikki tienneet mihin kirkkoon kuulun ja että ihan oikeasti uskon siihen... Lukiossa meitä oli minä, yksi luterilainen uskovainen tyttö ja pari luterilaista poikaa, jotka olivat isosina ym. Vain tuota tyttöä "kiusattiin", vähäteltiin mielipiteitä eikä kutsuttu bileisiin, vaikka olisi käyttäytynyt enemmän sine sopivasti - juonut ym, mitä itse en olisi koskaan tehnyt...
Koulunvalintakysymykset on aina vaikeita, joten jos on epävarma, niin itse ainakin rukoilisin asiasta ja kysyisin Jumalalta onko kyseinen koulu se paras paikka omalle lapselle...
Minä ajattelin myös ilmoittaa lapsemme kristilliseen kouluun. Mies on samaa mieltä siitä, että on se hyvä vaihtoehto. Itselle ilmoittamiseen on perusteena se, että lapsi saa sekä kotona että koulussa yhteneväiset periaatteet uskosta, Jumalasta jne. En usko, että lapsemme elää tästä huolimatta missään pullossa, sillä on olemassa harrastukset, ja koko ulkopuolinen elämä.
Uskovaisiakin on niin monenlaisia, eivät he ole uskostaan huolimatta mikään homogeeninen porukka:). Musta on vain hyvä, että koulussa on turvallinen pohja, miltä mennä elämässä eteenpäin. Rukoile, että Jumalan tahto tapahtuisi perheessänne :) .
olisin kiinnostunut Espoossa sijaitsevaan kristilliseen kouluun. Osaako kukaan sanoa kuinka kallis koulu on (riippuuko tuloista?) ja kuinka paljon aikaisemmin pitää ilmoittautua?
Meillä kaksi vanhinta käy kristillistä koulua, johon olen ollut todella tyytyväinen.
Mielestäni kenenkään ei tarvitse olla huolissaan "pullossa elämisestä", koska a) uskovaiset itse eivät ole sen parempia kuin muutkaan,
b) koulussa on paljon myös ei-uskovien perheiden lapsia esim. lähialueelta ja c) harrastuksissa ja pihoilla ollaan tekemisissä kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Peruskoulun päätyttyä voi toki jatkaa kristilliseen lukioon, mutta jossain vaiheessa kuitenkin siirrytään "tavalliseen" kouluun. Mielestäni kristillisen koulun arvot ja kasvatus suojelevat lasta erityisellä tavalla monin tavoin herkässä kasvuvaiheessa. Koululla kristillisyys näkyy ehkä eniten päivittäisissä aamurukouksissa, joihin lapset saavat tuoda omia rukous- ja kiitosaiheitaan. Näin he kasvavat yhdessä avoimina, toinen toistaan tukien. Sikäli tämä ei ole mitenkään uutta, sillä aamurukoukset olivat käytössä Suomen kouluissa vielä ainakin vanhempieni kouluaikana.
Koulua ei voi mainostaa kiusaamattomaksi tai synnittömäksi, mielestäni se kuuluu ihmisluonteeseen, perisyntiin... Onko olemassa yhtäkään perhettä, jossa ei joskus tavalla tai toisella kiusattaisi toista? Toki kaikkeen puututaan, mutta tarkoitan, ettei kristityt sen kummempia ihmisiä ole... Armon varassa sielläkin jatketaan, opetellen anteeksipyytämistä ja -antamista.
Koululla järjestetään erään seurakunnan toimesta perjantaisin nuorteniltoja. Ne ovat todella suosittuja (koulun ja lähialueen) lasten ja nuorten keskuudessa ja mielestäni se on erinomaista ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä vapaaehtoisvoimin.
Ko. koulussa vanhemmat voivat ja saavat osallistua aktiivisesti koulun arkeen, ja sekin varmasti osaltaan luo turvaa - lapset kokevat olevansa arvokkaita, tärkeitä ja rakastettuja. Lapset ovat pääsääntöisesti "pitkämatkalaisia". Siitä syystä kavereita käy ainakin meillä melko usein yökylässä. On ihanaa saada oppia tuntemaan, keiden kanssa lapset päivisin touhuavat ja nähdä, miten ihania omat ja toisten lapset yhdessä ovat! Se täytyy vielä sanoa, että luokkarajoja en koululla käydessäni ole huomannut, kaikki leikkivät kaikkien kanssa.
Kaikki Suomen kristilliset koulut taitavat olla tätänykyä yhteiskristillisiä?
miten kristillisyys tulee esille opetuksessa?
kuinka kallis koulu on?
Vierailija kirjoitti:
miten kristillisyys tulee esille opetuksessa?
kuinka kallis koulu on?
Ei mitenkään. Pelkkää rahastusta.
Eniten kristillisessä koulussa vaivaa ajatus juuri pullossa elämisestä. Millaiseksi muodostuu lapsen suhde ympäröivään maailmaan, jos koti on uskova, koulu on uskova ja vapaa-aikana vielä käydään seurakunnassa?
On paljon mahdollista, että usko on yksi syy joutua koulussa kiusatuksi, mutta syitä on paljon muitakin, eikä kiusaamiselta voi täysin suojata lastaan koskaan. Minusta olisi kuitenkin tärkeää oppia siihen, että on useilla eri tavoilla ajattelevia kavereita, ja kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Opetellaan siis ihan käytännössä suvaitsemaan erilaisuutta, eikä vain pyöritä uskovaisten turvallisessa kimpassa, vaikka se ehkä helpompaa olisikin. Se saattaa vahvistaa ikävää asetelmaa, jossa on "me hyvät" ja "ne pahat" - näin karrikoiden sanottuna. Kiusaamista ei luonnollisestikaan pidä hyväksyä mistään syystä kenenkään kohdalla.
En kuitenkaan pidä kristillistä koulua mitenkään huonona vaihtoehtona. Eniten siinä vetoaa ajatus mahdollisesti turvallisemmasta kouluympäristöstä, jossa voi olla keskimääräistä pienempi riski ajautua ns. huonoon seuraan.
Kristillisyys tai sen puuttuminen opetuksessa ei sinänsä ole minulle kovin merkityksellinen asia. En joka tapauksessa odota koulun huolehtivan lasteni uskontokasvatuksesta. Minusta se on vanhempien ja seurakunnan asia.
Näistä periaatteellisista pohdinnoista huolimatta uskon, että meillä asian tulee ratkaisemaan ennen muuta välimatkakysymys: jos lapsemme menevät kristilliseen kouluun, joudumme kuskaamaan heitä sinne autolla. Se taas on työaikojen ja muun käytännön elämän kannalta todella hankala vaihtoehto. Haluaisimme lapset lähikouluun, jonne he pystyvät itse turvallisesti kulkemaan.