Voiko lähi-isän kanssa elää intohimoista rakkaussuhdetta?
Ennen suhteeni ovat alkaneet lapsettomien ihmisten kanssa, joilla ei muita velvoitteita kuin työ, ja siitäkin voi tavittaessa hetken laistaa jollain verukkeella. Lapsista ei voi, eikä toivottavasti haluakaan, mutta kun niitä on yhden aikuisen taloudessa 3 kpl niin pitää varmaan hyväksyä, ettei suhteen alkuhuuma tule niin kovin huumaavaa olemaan. Tai ainakin tulee pitkiä taukoja huumahetkien väleihin.
Pitäisikö vain luovuttaa ennen kuin alkaakaan?
Kommentit (12)
No jos hyväksyt sen että olet aina arvoasteikossa sijalla 4!
Itse en tohon lähtis never ever.
Liikaa muksuja.
Voi, mutta pitää olla valmis tinkimään monesta. Ja riippuu niin siitä miehestäkin, kuinka osaa huomioida kaikki osapuolet.
Jos tässä vaiheessa jo tuntuu liian hankalalta, unohda. Ei se helpotu jatkossa.
Hahaa eli mieheni on turvassa jos eroamme, koska olen pakotettu jättämään lapset hänelle, sillä jaksamattomuuteni olisi yksi syy eroon. :) Mulle täälläkin haukutaan, että mies etsii lapsille uuden äidin, mutta tuskinpa saa :) Ei sillä, ettenkö toivoisi siinä tilanteessa lapsille kivaa äitipuolta, mutta kun olenhan mä toivonut muutakin mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei onnistunut kolmen lapsen etäisän kanssa. Lapsissa ei ollut mitään vikaa, mutta yllätyksekseni mies alkoi pitää minua lastenhoitajana ja huomasin että lopulta se olin minä, joka lasten kanssa vietti enemmän aikaa isäviikonloppuisin.
Kuinka pitkään jaksoit yrittää? Minkä ikäiset lapset?
Seurustelin myös joskus kahden lapsen etäisän kanssa.
Minusta tehtiin myös pikkuhiljaa lastenhoitajaa. Tottakai jos kodissa on lapsia heidät pitää huomioida, tiettyyn aikaan laitetaan lapset nukkumaan, syödään säännöllisesti, ulkoillaan, autetaan vessahommissa ja hampaiden pesuissa jne. Mies vaan jätti kaikki tekemättä. Minulle riitti puolen vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin myös joskus kahden lapsen etäisän kanssa.
Minusta tehtiin myös pikkuhiljaa lastenhoitajaa. Tottakai jos kodissa on lapsia heidät pitää huomioida, tiettyyn aikaan laitetaan lapset nukkumaan, syödään säännöllisesti, ulkoillaan, autetaan vessahommissa ja hampaiden pesuissa jne. Mies vaan jätti kaikki tekemättä. Minulle riitti puolen vuoden jälkeen.
Etäisä varmaan laistaa vastuusta helpommin. Lähi-isä taas on opetellut kantamaan sitä joka päivä.
En osaa pelätä sitä, että mies haluaisi minusta kotitalouskonetta. Mietin vain, minkälainen suhde voi edes teoriassa olla, kun kahdenkeskeistä aikaa on max. pari yhtäjaksoista päivää pari kertaa kuussa. Aiemmissa suhteissa on alussa oltu jatkuvasti yhdessä ja suljettu muu maailma ulkopuolelle. Vaikea sanoa, kuinka tärkeä tämä asia lopulta suhteen tulevaisuuden kannalta on.
ap
Sanat "isä" ja "intohimo" ei sovi mun elämässä yhteen ollenkaan. Isämiehet ei ole kovinkaan hotteja.
Ei voi.. Se on hyvin vaikeaa ydinperheessäkin, jossa on kolme lasta. Välillä ärsyttää vaikka lapset on kummankin omia.
Kirjoittelihan täällä kerran sellainenkin yksinhuoltaja, jonka mielestä uudessa parisuhteessa voi tietenkin mennä ja tulla ja rakastella spontaanisti, kunhan vain järjestelee asiat tosi tarkasti etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen suhteeni ovat alkaneet lapsettomien ihmisten kanssa, joilla ei muita velvoitteita kuin työ, ja siitäkin voi tavittaessa hetken laistaa jollain verukkeella. Lapsista ei voi, eikä toivottavasti haluakaan, mutta kun niitä on yhden aikuisen taloudessa 3 kpl niin pitää varmaan hyväksyä, ettei suhteen alkuhuuma tule niin kovin huumaavaa olemaan. Tai ainakin tulee pitkiä taukoja huumahetkien väleihin.
Pitäisikö vain luovuttaa ennen kuin alkaakaan?
Luovuta suosiolla, jos huuman hetket ovat edellisissä suhteissa estäneet jopa töihin menon.
Minulla ei onnistunut kolmen lapsen etäisän kanssa. Lapsissa ei ollut mitään vikaa, mutta yllätyksekseni mies alkoi pitää minua lastenhoitajana ja huomasin että lopulta se olin minä, joka lasten kanssa vietti enemmän aikaa isäviikonloppuisin.