*-* Helmet 2009*-* Viikko 27 ma-to

Ja minunkin puolesta tervetuloa kaikille uusille sekä rutkasti vauvaliimaa.



Oli ollut puhetta itkettävistä ohjelmista... minä olen itkenyt tuon esikoisen alkuraskauden jälkeen tähän päivään asti kaikissa ihan vain arkielämästä kertovissa draamoissa sekä dokumenteissä. Varsinkin jos lapselle tapahtuu jotakin tai joku kuolee tai on vakavasti sairas. Toisaalta myös jos ohjelmassa itketään ilosta voin tirauttaa pikku itkut myötätunnosta. Heh, ennen sitä nauroi suvun herkille naisille ja nyt itse kuuluu niihin :-)



Oottekos muuten jo päättäneet haluatteko tietää sukupuolen etukäteen? Vaikkei se nyt vielä niin ajankohtaista olekaan.

Itse halusin pojan kohdalla säilyttää jännityksen loppuun asti, mies taas olisi halunnut tietää etukäteen, joten teimme silloin kompromissin, että ekasta ei kysytä ja jos toinen tulee niin sitten kysytään. Saa nähdä vieläkö mies haluaa kurkkia etukäteen. Pääasiahan on, että olisi mahdollisimman terve.



Sitten omanapa: ensimmäiset juilimiset nivusissa alkoivat. Rinnat eivät edelleenkään ole muuttuneet mihinkään :-( Dääm! Ketunnokat mitkä ketunnokat. Edellisessä turposivat vasta ihan lopussa, mutta sekin ilo loppui kun imetys loppui. Eli kuulun niihin, joilla raskaus ei ainakaan isonnan rintoja.



Eka neuvola oli keskiviikkona... aivan hirveä reissu, siis verikokeen osalta. Ensin yritti toisesta kädestä, mutta ei osunut suoneen, joten "pyöritteli" neulaa ja etsi suonta. Meinas neulakammoiselta lähtä taju. Sitten toisesta kädestä sai yhden putken verta, mutta toiseen ei tullut mitään, ilmeisesti neula oli liikkunut ja joko lävistänyt suonen tai sitten tullut pois sieltä. Niinpä th käski pumpata sormilla jotta verta tulisi se toinenkin putkilo. Kohta huomattiin, että veri valui neulanreiästä lattialle. Yritti vielä löytää suonen, mutta ei onnistunut. Tässä vaiheessa mua alkoi hikoiluttaa ja oksettaa, joten lopetettiin siihen. Onneksi! Oli vähällä etten pyörtynyt. Olin ottanut pojalle banaanin ja pillimehun mukaan, joiden avulla sain sitten olon paranemaan. Se toinen putkilo otetaan sitten seuraavalla kerralla ja mua pelottaa jo nyt.



Oulussa on muuttunut ultrat siten, että rakenneultran sijasta on np-ultra ja mulla on aika jo ens perjantaina. Vähän jänskättää onko masussa kaikki ok. Henkilökohtaisesti olisin mielummin ottanut sen rakenneultran, kun siinä näkisi jo enemmän, mutta näin on mentävä. Käydään varmaan yksityisellä 3d:ssä kurkkimassa myöhemmin lisää.



Nektar + papu 9+1

Esikoisesta ei olisi haluttu tietää mutta ultraaja vaan tokaisi sen "poikasikiö" ja niimpä se sit ihan kirjattiin ylös... ja vahvistettiin vielä' seuraavissa ultrissa.



Nyt haluaisin tietää ihan siitä tylsästä syystä,et mulla on 2 säkillistä poikavauva-vaatetta autokuvineen kaikkineen :D ja ehkä jos tyttö ois tulossa niin en ihan niitä poikamaisimpia sit säilyttäs ja taas jos toinen poika niin eipä tarvis ruveta myymään/hankkimaan vaatetta :)



TUOSTA 3d ultrasta Oulussa... meillä täällä Rovaniemelläkin kuulema on se jo (esikoinen syntyi Hki joten en täältä oikein tiedä käytäntöjä...) mutta useimmat mun tutut on käyneet kuulema silti Oulussa,miksiköhän??



Pitääköhän olla lähete tmv et saa sen Kelan korvauksen??

Me saatettaisiin saada lähete koska pelkään kauheasti samaa rumbaa kuin esikoisen kohdalla kun epäiltiin 4kk ajan vakavaa kehityshäiriötä ja ravattiin siellä ja täällä & ultratulokset vaihtelivat jne ennenkuin saatiin tolkkua ja sittenkin loppuun asti oli vähän sellainen tunne,että jos silti tulee jotain vammaa tmv (oltaisiin siis otettu kyllä vastaan millaisena hyvänsä,mutta tuo "pelottelu" oli ikävää!!!)

Noh,ihan terve poika meillä siis on nyt.



Mutta 3d tiedot on tervetulleita!!!

Hei, tässä myös yksi helmikuussa ponnistava. La 21.2. Ikää on 28 v. ja kyseessä eka lapsi. Nyt mennään 7+1 viikolla ja varhaisultrassa käytiin pe. Syke näkyi ja vastasi viikkoja, mikä oli meille iso helpotus, sillä olin kärsinyt viikon verran ruskeasta tiputteluvuodosta. Vuodolle löytyi syy kohdunsuulta, sellainen pieni nirhauma.



Olo on aika karsea, tänään joutui taas yrjöämään ja väsyttä ihan tajuttomasti.



Helsingissä asutaan, ja Naistenklinikalla olisi tarkoitus synnyttää.



Tässä minusta näin pääpiirteittäin ja ihanaa odotusta meille kaikille.