Apua päätöksentekoon – teettekö päätöksiä tunteella vai järjellä vai molemmilla? Selittämätön negatiivinen fiilis

Apua päätöksentekoon – teettekö päätöksiä tunteella vai järjellä vai molemmilla? Jos teille yhtäkkiä tulee vahva tunne tai ahdistus jostain mitä olette luvanneet, että nyt näin ei sittenkään pitäisi toimia, että tämä ei olekaan minun juttuni, niin kuinka voimakkaasti otatte tunteet huomioon vai teettekö päätöksen täysin järjellä?

Olen lupautunut yhteen projektiin, mutta projektin edetessä huomannut että se kasaa harteilleni valtavasti negatiivista energiaa ja pahaa oloa. Olen satsannut sekä aikaa että rahaa siihen, koska alkuvaiheessa luulin lupausten mukaan saavani muuta kuin mitä nyt on todellisuudessa saatu. Rahallinen satsaus on harmittavan suuri, mutta ei niin suuri ettenkö sitä tappiota voisi kärsiä. Rahoja en saa takaisin. Henkinen paha olo on se jota haluaisin vähentää, mietin että stressaako tämä minua nyt liikaa ja olenko tämän vuoksi liikaa pois perheeni luota, kun se ei enää tunnukaan sen arvoiselta.

Erinäisten sattumusten ja lähinnä toisten projektiin osallistuvien ihmisten huonon käytöksen vuoksi minusta on alkanut yhä vahvemmin tuntua että mieluiten vetäytyisin koko projektista, että tämä ei ole minun juttuni. Että se vie enemmän energiaa kuin antaa vaikka oletusarvoisesti piti olla toisin päin. Tällä hetkellä syyt miksi en vielä ole vetäytynyt ovat tuo raha, mahdollisesti muille osallistuville aiheutuva harmi (jota en oikeasti edes usko kovin seuraavan, koska ketään nyt ei oikeasti kiinnosta minun tekemiset tai tekemättä jättämiset niin paljoa), ja meneekö maineeni (mihin en kyllä myöskään usko). Suurin syy on perheen luota pois viettämäni aika tämän projektin tiimoilta. Tällä hetkellä aikaa menee joitain tunteja viikossa, kesemmällä viikonloppu. Eli ei paljon mutta on alkanut tuntua onko tämäkin liikaa jos ihmiset joiden seurassa sen ajan 'joutuisi' viettämään ei tunnukaan enää sen arvoisilta.

Luotatteko negatiiviseen fiilikseen, jos jostain ihmisestä / ihmisistä sellainen huokuu. Sitä ei voi oikein selittää paremmin. Kyse pienistä jutuista tässä seurassa. Tulleet aivan vanhat koulukiusausajat mieleen, epävarmana itseäni sättivänä lähtenyt pois näistä tilanteista, enkä ymmärrä täysin itsekään mistä nämä ajatukset kumpuaa. Mietin vain että pitääkö seuransa valita tarkemmin jos ei aivan pakollisesta menosta ole kyse, että siitä ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tulisi (kuten nyt työelämä).