1v 7 kk lapsi päiväkotiin, kun vauva syntyy?

Riippuu lapsesta, riippuu vauvasta, riippuu vanhemmasta. Kukin tekee niin kuin parhaaksi perheellensä näkee.

Mä en laittaisi ellei olisi erityisen haastava joko vauva tai taapero. Siis että vauva olisi sairas ja vaatisi erityistä huolenpitoa tms, tai äiti ei oikeasti pärjäisi kahden kanssa (eikä olisi mistään mukavuudenhalusta kyse). Toki voi miettiä että miksi toinen on sitten pitänyt tehdä.

En lähtisi kritisoimaan (ainakaan kauhean avoimesti) jos joku muu näin tekee mutta mun tekee pahaa laittaa samanikäinen taapero ensi syksynä hoitoon kun itse lähden töihin. Jos olisin vauvan kanssa kotona niin en missään nimessä laittaisi. Tuon ikäinenhän ei mitään kavereita vielä kaipaa, leikkipuistossa/kerhossa käyminen riittää.

# kakkosta kompaten sanoisin, että jos molemmat lapset perusterveitä, niin esikoista ei missään tapauksessa tule laittaa päiväkotiin. Tuliko se lakimuutos voimaan, jolla rajoitetaan päivähoito-oikeutta?

Meillä esikoinen, 1 v 8kk,  meni puistotädille kolmeksi tunniksi joka aamu (klo 9-12), kun vauva syntyi. Oltiin käyty siinä samassa puistossa jo puoli vuotta melkein päivittäin ja jätin sitten esikoisen sinne "hoitoon" vauvan syntymän jälkeen. Näin hänen aamupäiväulkoilut pysyivät aika samoina tuttujen lasten ja jo tutuksi käyneen puistotädin kanssa. Tästä syystä ei edes harkittu päiväkotia, ei varmaan muutenkaan olisi viety.

No ei ainakaan just silloin kun vauva syntyy!!! Pikkusisaruksen syntymä on jo itsessään aika mullistus isosisarukselle ja jos silloin vielä sysätään hoitoon, voi aika oletettavasti tulla syrjäytetty olo. En laittaisi. Eri asia jos olisi mennyt hoitoon aiemmin mutta kun on noin pieni niin ei liene mitään tarvetta jos ja kun kuitenkin olet vauvan kanssa kotona. Eri asia on laittaa johonkin kerhoon tai puistotädille kerran pari viikossa, jos tuntuu ettei äitinä muuten jaksa.

Meillä ikäero oli 1v 8kk ja esikoinen meni osa-aikaisesti päiväkotiin täyttäessään 3v. Sopi meille, en olisi laittanut yhtään aiemmin. Mustasukkaisuus oli aika ilmeistä ja olisi takuulla pahentunut aiemmin päiväkotiin laittamisen myötä. 

Ei kaikissa kunnissa tule voimaan tuo lakimuutos ja saahan 20 tunniksi viedä kuitenkin.

On varmaan rankkaa vauvan ja alle 2v:n kanssa, mutta on se 1v7kk kyllä aika pieni huvikseen hoitoon laittaa.

Riippuu varmaan tilanteesta, tukiverkoista jne. Jos tilanne "normaali" eli kaikki perusterveitä, on puoliso joka tulee joka päivä töistä kotiin ja auttaa, ehkä joku mummo tai ystävä joka voisi vaikka pari kertaa kuussa antaa lepohetken - en laittaisi. Nukkuuhan se 1v7kk kuitenkin päiväunet niin ehtii siinä huokaista.

Jos on joku erityinen tarve/syy niin sitten kai se on parasta.

En laittaisi päiväkotiin edes 5 vuotiasta jos ei olisi pakko. Eikä onneksi ole ollutkaan pakko.

Kaikesta hienostelusta (varhaiskasvatus suunnitelmat, metsäretket, askartelut, kaverit, sosiaaliset taidot) huolimatta on päiväkoti lapset usein: malttamattomia, empatiakyvyttömiä, kiusaajia, väkivaltaisia, ahneita, itsekeskeisiä, eivät tunne omia tai toisten rajoja (voivat availla kylässä kaappeja tai tunkea vieraan ihmisen syliin ja pieraista), ei käytöstapoja, syövät suu auki ja pyytävät lisää ruokaa huutamalla "mä haluun lisää"!

No eihän kaikki tietenkään ole tuollaisia, mutta kyllä havaintoni näin suurimalta osalta ovat tuon suuntaisia.

Lisäksi sisarussuhteenkehitys kärsii ja päiväkodin ruoka on epäterveellistä.

Mitäs jos kysyttäsiin sinulta, menisitkö itse päiväkotiin? Toisten tuupittavaksi, syömään kamalaa ruokaa, odottamaan kohtuuttoman pitkiä aikoija, olemaan "kavereiden" kanssa jotka ovat itsekeskeisiä ihan niinkuin sinäkin, joku määräisi tekemisiäsi jatkuvasti etkä saisi edes palkkaa?

Ellei olesosiaalitoimiston lausuntoa siihen, että vanhemmalle lapselle tarvitaan tarhapaikka vaikka toinen vanhemmista on kotona, voi olla vaikea edes saada tarhapaikkaa. Ei niitä myönnetä ellei todellista tarvetta ole. Eikä pidäkään myöntää.

Mikäli molemmat lapset ovat terveitä, ei missään nimessä. Jos ei selviä kotona tuollaisella ikäerolla olevien lasten kanssa, ei pidä tehdä tuollaisella ikäerolla kahta lasta.

Vastaan. Jos äiti on kotona, lapset on kotona. Kahden kanssa ei ole mitään ongelmaa pärjätä ja virikkeitä saa kotonakin. Lapsi pääsee tutustumaan vauvaan muulloinkin kuin iltaisin.

Miksi helvetissä? Ai että saa imettää rauhassa voi uusavuttomat, antakaa korviketta jos asiasta tehdäänniin helvetin hankalaa. On naiset nykyään outoja..

Mun mielestä päiväkodit ja hoitopaikat on niille lapsille,joiden vanhemmat käyvät töissä. Silloin kun vanhemmat on kotona niin lapsetkin on kotona. Mutta jokainen tehköön miten haluaa.

Isompi lapsi kokee päiväkotiin laiton pienemmän sisaruksen syntyessä hylkäämiseksi. Lapsi tietää, että äiti on vauvan kanssa kotona ja on entistä mustasukkaisempi. Tilanne ei helpota sisarusten välejä. Eri asia on, jos on pakko, esim. vauva sairaalassa pitkään/äiti ei pysty huolehtimaan.... pakkotilanteessa ei ole vaihtoehtoja.

En laittaisi ja en ole laittanut. 

Ei kannata, noin pieni nauttii kiireettömyydestä ja äidin huomiosta. Päiväkodista tulee melkein kerran kuussa joku pöpö, ja ne tarttuu vauvaan tosi helposti joten en suosittele. Voitte nukkua kaikki vähän pidempään aamulla, jos vauva valvottaa yöllä, ei aikaisia herätyksiä. Ja isompi lapsi tykkää olla esim. hiekkalaatikolla, voit ottaa vauvan mukaan ulos nukkumaan päikkäreitä samalla. Vauva nauttii nähdessään eri kasvoja, ja tunnistaa että pienemmät kasvot ovat lapsen, joten vauvallekkin tekee hyvää isomman seura :)

En veisi. Alle kolmivuotiaalla ei ole vielä tarvetta, eikä oikein valmiuksiakaan ryhmässä toimimiseen. Tuon ikäiset lapset eivät edes vielä leiki yhdessä, vaan korkeintaan rinnakkain.

Toinen asia on, että suuresta ryhmästä kotiin kantautuu kaikki mahdolliset virukset, joten odotettavissa on sekä vanhempien, mutta ennenkaikkea lasten sairasteluja. Näinolllen, mikäli motiivina on saada hengähdystauko vanhemmasta lapsesta, asia kääntyykin päinvastaiseksi - kaksi sairasta pientä lasta on melko rankkaa.

Mun 2,5v on ollut hoidossa opiskelujeni vuoksi nyt vajaa puoli vuotta, 2-3pv/vk. Vauva tulossa kesällä, ja tarkoitus on, että isompi jatkaa osa-aikaisena hoidossa, 1-2 päivää viikossa 6h päiviä. Pärjäisin kyllä itsekin kahdenkin lapsen kanssa, ja kerhossa käymme, vaikka lapsi käy hoidossakin, mutta lapsella puheenkehitys on verkkaista, joten osa-aikaisesta hoidosta saa siihen hyvin tukea, ja selvästi kaipaa hoitokavereita, jos on useamman päivän tauko. Hoidossaolo oli alkuun pitkään tosi vaikeaa ja lapsi ikävöi, joten nyt kun on tottunut ja on mieluinen hoitopaikka, niin se kannattaa pitää äitiysloman ajankin, lapsen on sitten helppo jatkaa samassa paikassa, ja toivon mukaan pienempi sisarus aloittaa myöhemmin myös siellä, kun jatkan opintojani.

Ei se aina ole laiskuudesta kiinni tai etteikö haluaisi olla oman lapsensa kanssa, joskus vaan on tilanteita, että lapselle on hyväksi olla hoidossa myös. Sitä en minäkään ymmärrä, että joku pitää isommat lapset kokopäivähoidossa päivittäin, vaikka on itse kotona, eikä sellaisen pitäisi olla edes mahdollista, onneksi subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan.

Miksi tästä subjektiivisen päivähoidon rajoittamisesta on noussut tällainen haloo, kun mututuntumalla kuitenkin suuri osa  sitä mieltä, että 20 tuntia varhaiskasvatusta on ihan riittävästi, jos äiti tai isä kotona ja alle 3 v ei välttämättä tarvitse sitäkään tässä tapauksessa... Suuri osa kuitenkin pitää sitä turhana rahareikänä ja seikka, että nämä virikelapset vievät paikkoja työssäkäyvien lapsilta. Miksei tästä ole kukaan älähtänyt vaan mediatilan täyttää vaan Emma Karit ja muut, jotka jaarittelee, että lapsi menee pilalle, jos ei ole 40 tuntia viikossa päiväkodissa jo 1 v lähtien. Eri asia on, jos perheessä erityislapsia, masennusta jne.

17 jatkaa. En siis veisi ap:n kuvailemassa tilanteessa. Veisin tietysti, jos kyse olisi töihin palaamisesta, mutta näitä tilanteitahan ei voi mitenkään verrata toisiinsa. Töihinpaluu on useimmiten taloudellinen pakko.