Miksi mies hylkää lapsensa

Niin, ihmissuhteensa ja raha-asiansa sössivä mies, joku suhteen alussa esittää todella mukavaa. Luuletko, että sinä hänet muuttaisit?

Vierailija kirjoitti:

Niin, ihmissuhteensa ja raha-asiansa sössivä mies, joku suhteen alussa esittää todella mukavaa. Luuletko, että sinä hänet muuttaisit?

Itse en usko ketään muuttavani, enkä siihen leikkiin edes haluaisi ryhtyä. Mies on viimeiset 10v elänyt ns. nuhteettomasti. Raha-asiat kunnossa, mitä nyt tuota vanhaa lainaa edelleen tulee makselemaan aikansa. Lastaan ei vaan tapaa. On tässä viimeisen vuoden aikana, jonka olemme tapailleet, vaikuttanut kaikin osin kunnolliselta ja tunnolliselta. Paitsi tuo menneisyys. 

Ja kun se tässä eniten epäilyttää... Takerrunko liikaa menneisyyteen? Olisiko syytä antaa mahdollisuus? Olenko minä oikea ihminen syyllistämään toista, joka on jo monta vuotta mokailuistaan kärsinyt...

Olen huomannut ettei miehet välitä niiden naisten lapsista joita he ei ole koskaan erityisen rakastaneet.

pysy kaukana moisesta miehestä

En usko, että kaikki lapsensa hylkäävät miehet ovat automaattisesti pahoja tai sydämettömiä. Useimmissa tapauksissa uskon, että kyseessä on kyvyttömyys käsitellä tunteita. Lapsesta eroon joutuminen on iso asia ja tuntuu pahalta. Jos sitä ei osaa käsitellä, on vain helpompi päästää irti. 

Oma mieheni on hyvin kiltti. Silti olen joutunut hänelle opettamaan, että on ihan ok sanoa joka päivä "rakastan sinua". Olen opettanut häntä osoittamaan hellyyttä ja rakkautta lapsille, pitämään sylissä ja lohduttamaan. Nämä asiat eivät todellakaan olleet hänelle itsestäänselvyys. Ymmärrän sen, koska ei kukaan koskaan pitänyt häntä sylissä lapsena, lohduttanut tai opettanut käsittelemään tunteitaan. Olemme olleet mieheni kanssa nuoresta asti yhdessä, ja olen iloinen ja tyytyväinen, että tähän aloin sillä hänestä on kuoriutunut todella ihana ihminen. Mieheni on myös hyvin älykäs, vastaanottavainen ja pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta. Hän todellakin opetteli käsittelemään tunteitaan ja toisaalta hän on myös aina tiennyt oman vastuunsa ja kantanut sen. 

En alkaisi kuitenkaan aikuisena tapaamani miehen kanssa tähän. Tuntuisi jotenkin kornilta opettaa aikuista miestä, miten hänen pitäisi olla lapsensa kanssa. En voisi myöskään olla miehen kanssa, joka on hylännyt lapsensa eikä aktiivisesti yritä paikata välejään tähän. Jos taas mies ryhtyisi rakentamaan uudelleen suhdetta lapseensa, siinä voisi helposti käydä niin, että se tapahtuisi sinun opastuksellasi. Itse etsisin aikuisena naisena aikuisen miehen. 

Tuo velka on minusta isompi ongelma kuin se, ettei hän tapaa lastaan. Velka kuitenkin vaikuttaa elämään uuden puolison kanssa etenkin, jos haluaa yhteisen omistusasunnon. Lapsen olemassaolo ei vaikuta välttämättä juurikaan.

Kannattaa muistaa, että vanhemmuus ei ole ensisijaisesti biologiaa, ja jos mitään sidettä ei kerran ole, ei mies ole lapsen isä missään merkityksellisessä mielessä. Jos haluaa lapsia, tämä varmaan mietityttää enemmän, mutta tässäkin tapauksissa taisi välirikon taustalla olla tiettyjä syitä, jotka eivät enää päde.

Mulla on ystävä joka on ihana,kiltti, ystävällinen ja kaikkensa antava yhäiti.

Hänen lapsensa isä ei ole muutakuin nimi paperissa ja kuukausittain ilmestyvä pieni summa tilillä.. mun ystäväni on yrittänyt saada lapsensa isän olemaan kuvioissa mutta mies ei ole tehnyt elettäkään osallistuakseen lapsensa elämään tai kasvattamiseen. Mies silti soittelee tälle mun ystävälle ja kysyy hänen kuulumisia ja kertoo ikävää..

Eli tässä tapauksessa mies haluaisi ystäväni takaisin mutta ei halua olla isä omalle lapselle..eli ei oo aina naisesta kiinni nämä asiat..

Miehiä ja isiä on moneen junaan..vaikee sanoo mitä miehillä liikkuu päässä ja miks ei oman jälkikasvun elämässä haluta olla..

Edestään tällaiset miehet nämä asiat löytävät ja joskus joutuu tilille kun lapset alkaa kyselee..

Kuulostaa aika lailla mieheni isältä. Hän jätti mieheni äidin post-it lapulla kun kuuli raskaudesta.

Perusti kyllä sitten uuden perheen toisen naisen kanssa. Mieheni yritti lapsena pitää yhteyttä, mutta isä aiheutti kerta toisensa jälkeen pettymyksen. Ei tullut sovittuihin tapaamisiin ym. vaikka mies istui tuntikausia yksin puiston penkillä odottaen isää.

Tämä tyyppi kehtasi vielä pari vuotta sitten soittaa miehelleni kun elämässämme tapahtui suuri mullistus, että miksei kertonut! Onneksi en ole koskaan tavannut tai olisin kertonut suuni puhtaaksi mitä mieltä olen hänestä.

En seurustelisi uuden miesystäväsi kanssa! Oma lapsi ei ole koskaan "tuntematon" ellei niin päätä.

Eräällä kaverillani on "lehtolapsi". Hän on kertonut ettei tunne mitään lasta kohtaan, koska ei ole koskaan saanut olla isä lapselleen. Lapsen äiti ei siis kertonut raskaudesta, vaan asia selvisi vasta joskus lapsen synnyttyä.

Jos miehellä on traumaattinen esim.oma isäsuhde,tai lapsen äiti on psykopaatti tms,miehellä ei ole välttämättä mitään keinoja ilman apua hoitaa psyykenongelmaansa,tai tilanne on niin mahdoton,ettei se ilman suurta psyykkistä työtä onnistu se lapsen kohtaaminen.

On olemassa samassa tilanteessa olevia naisiakin.

Omaa itsekkyyttään ja lapsellisuuttaan. Lyhyesti ilmaistuna. Selityksiä keksii kuka vaan.

Kattele rauhassa. Taitaa tällekin miehelle olla pillu ja muu mukavuus ensisijaisia asioita. Nykyajan menoa ja sitten ihmetellään.

Aikuistukaa!!

-mies

Mun lapsen isä hyljännyt kaksi aikaisempaa lasta, joilla eri äidit ja niin hylkäsi tämän kolmannenkin.... luure joka ei vastuusta tiedä mitään! Ensin haluaa lapsen ja sit häipyy!

Jos vielä teen lapsia, ni en enää ole niin tyhmä ja tee sitä samanlaisen ihmisroskan kanssa.

Jokainen on yksilö, mutta syitä voi plla esim:

Katkeruus

Uusi nainen ( joka ei hyväksy hänen lastaan)

Vastuuttomuus

* Hylännyt lapsensa

* "Exäni oli tositosi hankala!"

* Talousongelmia

Kolme syytä ottaa jalat alle.

Tiedän itse yhden tyypin, jota ei isyys oikein napannutkaan. Tekemällä tehty lapsi, jonka syntymän jälkeen pian pari erosi, miehellä oli jo uusi nainen katsottuna. Tapasi lastaan aina vain harvemmin ja puhui jopa avoimesti siitä, että ei tämä isyys tainnutkaan olla hänen juttunsa.

Hyh, jotkut ne vaan ei tunnu käsittävän, ettei vanhemmuus ole jotain kotileikkiä, jonka voi ykskaks lopettaa sitten kun ei enää kiinnostakaan.

Mun mies hylännyt oman lapsensa, koska ei alunperinkään halunnut lasta edelliseen suhteeseensa ja lapsen äiti teki niin mahdottomaksi tapaamiset.

Minä en tuomitse miestä, koska itsekkin huomasin suhteemme alku aikoina, että kaikki sovitut tapaamiset tuppasivat peruuntumaan.

Lisäksi mies kokee lapsen todella vieraaksi kun ei ole päässyt osallistumaan ollenkaan kasvatukseen.

Aika moni mies eron jälkeen ei jaksa nähdä lapsiaan. Silti he saavat uuden naisen. Ikinä en itse huolisi ihmistä joka unohtaa lapsensa, en ikinä!!!!

Siis oikeesti, miksi alatte edes tapailla tälläisiä miehiä jotka pillun perässä mutta omasta lapsesta. Kuinka tyhmiä naisia maa päällään kantaa!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti, miksi alatte edes tapailla tälläisiä miehiä jotka pillun perässä mutta omasta lapsesta. Kuinka tyhmiä naisia maa päällään kantaa!!!!!!!

No eihän sitä läheskään aina miehestä näe päälle päin. Kyllä mäkin vaihtasin svittua siinä vaiheessa kun sieltä alkais pihalle pukkaamaan jotain itkeviä eläviä dildoja.

kai nyt hyvänen aika ennen seurustelun aloittamista on sentään selvillä, onko miehellä lapsia ja näkeekö heitä?

Riippuu miksi on lapsensa hylännyt. Tyyliin onko äiti heti eron jälkeen muuttanut toiselle puolen Suomea jolloin tapaamiset olisi pari kertaa vuodessa isän aloitteesta, vai onko isä vaan jättänyt kokonaan menemättä tapaamisiin samassa kaupungissa. Jos ex on muulta luotettavalta taholta hankala niin ensimmäinen skenaario on hyvin mahdollinen.