Ihana Kamala isäpuoli.

En tiedä mitä ajatella. Isäpuoleni on tuonut niin paljon hyvää, ainakin Äitini elämään. Mutta taas minun ja Siskoni? Isäpuoli on saanut meidät tuntemaan itsemme mitättömiksi. Jos teemme pienenkin virheen, hän ivailee ja muistuttaa siitä meitä monta vuotta. Ja nyt on alkanut tuntumaan ett hän kokoajan koittaa saada äitiämme vihaamaan meitä. Hän kertoo meistä valheita äitillemme ja muille, ja jos ei valheita niin paisuttelee pienenkin virheemme niin että hän saa sen kuulostamaan tuplasti pahemmalta mitä se oikeasti on. Ja jos virheen korjaa: hän silti muistuttaa niistä.
Ja jos jotain tapahtuu, syy on aina meidän : minun ja Siskoni.
Olen elänyt näin jo yli 10vuotta. Äitimme ei näitä huomaa kun on niin paljon työnsä takia poissa. . Olemme aina siskomme kanssa olleet super kilttejä emmekä todellakaan ole halunneet asettua äitimme onnen eteen sillä hän on onnellinen tämän miehen kanssa kuka on hänelle kuin unelma.
Mutta minä olen niin väsynyt. En jaksa elää tällaista elämää enään... Olen aina niin onnellinen koulussa kun saan olla poissa.
Ei tarvitse vastata mitään ihmeellistä tähän. Tahtoisin vain vähän lohdutusta edes joltain... Tai jostain...