Olen viimein hyväksynyt sen, etten vain kerta kaikkiaan tykkää lapsista

Ok. Kiinnostaa kuin kilo kiviä. Mä en tykkää silakoista. Ps. Ihmiset jotka ei tykkää eläimistä tai lapsista on epäilyttäviä ja kylmiä, mut pidä tieto vaik ihan omanasi...?

Wau mikä oivallus.

Olen myös hyväksynyt saman omalla kohdallani, jo aikoja sitten. Nyt vain odottelen että myös muut ihmiset hyväksyisivät sen. Ei ole mikään henkilökohtainen loukkaus ketään kohtaan jos en vain noin yleisesti pidä lapsista.

Niinhän sä luulet. Tarvitaan vain oikea hetki ja paikka, kun jonkun viattoman vauvan hymy sulattaa ikiroudan sun sydämmestä. Toivottavasti tämä hetki ei osu kohdallesi liian myöhään...

Hyvä, että olet huomannut. Silloin et ajaudu lapsia saamaankaan ja olemaan huono äiti joillekin syyttömille yksilöille. Minusta on parasta palvelua yhteiskunnalle ja tulevaisuudelle, että kaikki lapsi-inhoiset ymmärtävät tämän ja päättävät suvunjatkamisensa siihen paikkaan. Näin maailmassa on vähemmän lapsi-inhoisia. Kaikki voittaa.

En minäkään pidä muista lapsista kuin omistani. Pari sukulaismukulaa on ihan okei.

En ota tästä stressiä, vauvat söpöstelen "tui-tui, oletpa sinä suloinen" ja ihastelen asiaankuuluvasti kuten kuuluu, lähinnä äitiä ja isää varten. Isommilta lapsilta kyselen kuulumiset ja ajankohtaiset asiat miten meni lätkäleiri/onko eskarissa jännää/jne. Ja sitten se osuus on hoidettu ja saan keskittyä aikuisten kanssa seurusteluun.

Ei ole tarpeen mennä sanomaanääneen, ettei erityisemmin pidä lapsista. Riittää kun tietää sen itse ja sillee se on okei.

Sama. Epäilyttävintä on, että silti sitä ilmeisesti pitäisi lisääntyä joidenkin mielestä. Tiedän/tunnen monta naista, jotka on tosi kylmiä ja inhottavia omia lapsiaan kohtaan.

Ilmeisesti se ahdistus siitä, että joku ei pidä lapsista on hankalampi ihmisille kestää, kuin se että tuo äidiksi sopimaton ihminen hankkii lapsen. Tai musta ois hieman epäilyttävää, että joku sanoo että vihaa vaikka koiria, ja heti olis lauma ihmisiä ympärillä painostamassa, että HANKI KOIRA SILTI. Parempi paska äiti joka pieksee lapsiaan kuin ei äiti ollenkaan? Mulla esimerkiksi menee pinna tosi nopeasti lapsiin, ja olen varma, että jos hankkisin lapsen niin kajoaisin siihen jossain vaiheessa. Hankinko silti oman ihanan nyytin ravisteltavaksi? Sairasta.

Mäkään en pidä lapsista. Omasta lapsesta tietysti silti pidin. Uskon, että oma lapsivihani on peräisin lapsuuden voimakkaasta sisarkateudesta, jota siihen aikaan ei ymmärretty ollenkaan, eikä lapsen tarvetta saada olla välillä yksin vanhemman huomion kohteena. Toisaalta äitini on kylmä ihminen muutenkin, hän kyllä pitää lapsista, mutta vain jos heillä ei ole omaa tahtoa ja ovat kuin nukkeja joilla voi leikkiä.

Minä en halua omia lapsia ja vieraisiin lapsiin suhtaudun melko neutraalisti. Ovat kaikki erilaisia ihmisiä. Toisista tykkään ja toisista ehkä en niin paljon.

Pidän kovasti ystäväni lapsista. Teini-ikäinen on älykäs, keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen. 3-vuotiaan kanssa on kiva leikkiä ja aiemmin tuli tuon kanssa opeteltua mm. syöttäminen ja (pissa)vaipanvaihto.

Pahoin pelkään että kakkavaippojakin on vielä edessä sillä ystävän uusin tulokas syntyy pian :D

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en pidä lapsista. Omasta lapsesta tietysti silti pidin. Uskon, että oma lapsivihani on peräisin lapsuuden voimakkaasta sisarkateudesta, jota siihen aikaan ei ymmärretty ollenkaan, eikä lapsen tarvetta saada olla välillä yksin vanhemman huomion kohteena. Toisaalta äitini on kylmä ihminen muutenkin, hän kyllä pitää lapsista, mutta vain jos heillä ei ole omaa tahtoa ja ovat kuin nukkeja joilla voi leikkiä.

Millä tavalla ajattelet, että johtui sisarkateudesta? Minulla on ollut samaa, mutta en ole koskaan ajatellut sitä tuota kautta.

Ei sun tarvikaan tykätä lapsista. Siinä ei ole mitään väärää.

Minä vasta teini-iässä huomasin, etten pitänyt lapsista ollenkaan. Siihen asti olin vain ollut kiinnittämättä mitään huomiota lapsiin, kun eivät ne kiinnostaneet yhtään. Nyt, viisikymppisenä, olen yhä samaa mieltä.

Stigmaan tottuu. Aina löytyy joku ihmettelemään, säälimään, hoputtelemaan tai paheksumaan. Aina on myös niitä, jotka tuovat työpaikalle uusimman lapsensa ja työntävät tämän voitonriemuisena syliini siinä luulossa, että se herättäisi minussa mitään muuta ajatusta kuin sen, että otapa mamma koppi, tämä tulee bumerangina takaisin just nyt. Kaverit häipyvät lapsentekoon ennen pitkää, mutta sitä ei kannata harmitella, koska tuoreet äidit ovat hyvin rasittavaa seuraa, vaikka lasta ei olisi mailla halmeilla: toinen silmä on aina puhelimessa ja toinen puoli aivoista askartelee lapsiasioiden kimpussa. Jotkut tulevat entiselleen lasten kasvettua vähän, mutta jotkut eivät. Ihmiset muuttuvat muistakin syistä. Älä tee itsellesi ongelmaa muiden ihmisten ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että olet huomannut. Silloin et ajaudu lapsia saamaankaan ja olemaan huono äiti joillekin syyttömille yksilöille. Minusta on parasta palvelua yhteiskunnalle ja tulevaisuudelle, että kaikki lapsi-inhoiset ymmärtävät tämän ja päättävät suvunjatkamisensa siihen paikkaan. Näin maailmassa on vähemmän lapsi-inhoisia. Kaikki voittaa.

Lapsi-inhoiset? Kuka inhoamisesta puhui? Se, ettei pidä jostain, ei tarkoita, että inhoaa sitä. Ehkäpä opit erottamaan nämä kaksi asiaa ennen kun opetat jollekin syyttömälle yksilölle ajattelumalliasi.

Joillakin on vaan pitkät piuhat asioiden tajuamisen suhteen. Onnittelut oivalluksesta! :D

Minulle eräs pariskunta jaksoi aina ihmetellä että miten et nyt vieläkään ole hankkimassa, kaikkihan lapsista, kyllä sinä vielä ja tui tui olet niin tyhmä ja nuori vielä ettet vaan tiedä...

Tiedän että heillä on joskus kuritettu lapsia fyysisesti, niin sanoin että olen niin lyhythermoinen, että todennäköisesti päätyisin pahoinpitelemään lasta tukistamalla tai muuten laittomasti ja että yhdenkään lapsen ei tarvitse saada niin huonoa ja sopimatonta, sairasta vanhempaa. Hyvinpä hiljenivät :D

Juu. Huonoja vanhempia on niin hirveästi, että ei paljoa kiinnosta liittyä joukkoon. Jotkut osaa tunnistaa vajaavaisuutensa ja jotkut valitettavasti ei.

Minäkään en ole koskaan pitänyt lapsista ja olen huomannut, että osa ihmisistä tulkitsee sen lasten vihaamiseksi. Kiihkeimmät olettavat, että hyväksyisin lasten pahoinpitelyn tai että varta vasten kuljeskelisin ympäri kylää haukkumassa ja pelottelemassa lapsia. Tosiasiassa minä ja moni muu lapsista pitämätön nimenomaan välttelee mahdollisimman paljon tilanteita, joissa heidän kanssaan joutuu lähemmin tekemisiin. Lapset vaistoavat herkästi, mitä aikuinen heistä ajattelee, joten se ei ole heillekään millään lailla eduksi joutua tekemisiin heihin kylmästi suhtautuvan henkilön kanssa.

Olen aina ollut syvällisiä ja monimutkaisiakin keskusteluja arvostava pohdiskelijatyyppi ja tarvitsen paljon omaa tilaa voidakseni hyvin. Juuri lasten rajoittunut perspektiivi, kehittymätön persoonallisuus sekä tarvitsevuus ja ripustautuvuus ärsyttävät ja turhauttavat. Toisaalta samoja piirteitä löytyy myös monista aikuisistakin, joskaan ei niin selkeinä ja korostuneina. Nuorempana olin avoimempi asiasta ja toisinaan vedin välillä sen vähän överiksikin, nyt kolmekymppisenä sen sijaan pidän mieluummin matalaa profiilia. En edelleenkään suostu esim. lapsenvahdiksi tai pitämään vauvaa sylissä mutta en tuo lapsista pitämättömyyttäni aktiivisesti esille. Seurassa suhtaudun heihin lähinnä välinpitämättömästi ja joka porukasta löytyy aina kyllä sankoin joukoin heitä, jotka ovat innoissaan lapsista ja jotka kyllä pitävät huolen siitä, että lapsi tulee huomioiduksi.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kiinnostaa kuin kilo kiviä. Mä en tykkää silakoista. Ps. Ihmiset jotka ei tykkää eläimistä tai lapsista on epäilyttäviä ja kylmiä, mut pidä tieto vaik ihan omanasi...?

Sua kiinnosti kuitenkin niin paljon että avasit ketjun ja kommentoit siihen ensimmäisenä. :D

Kiinnostais tietää miten sun tuttui lapsii o kasvatettu jos tollasii on :'D

Vierailija kirjoitti:

Minulle eräs pariskunta jaksoi aina ihmetellä että miten et nyt vieläkään ole hankkimassa, kaikkihan lapsista, kyllä sinä vielä ja tui tui olet niin tyhmä ja nuori vielä ettet vaan tiedä...

Tiedän että heillä on joskus kuritettu lapsia fyysisesti, niin sanoin että olen niin lyhythermoinen, että todennäköisesti päätyisin pahoinpitelemään lasta tukistamalla tai muuten laittomasti ja että yhdenkään lapsen ei tarvitse saada niin huonoa ja sopimatonta, sairasta vanhempaa. Hyvinpä hiljenivät :D

Tämä kyllä hiljentää varmasti.