Onko ihastuminen pettämistä?

Kokemusta on ja myös ihastuksen kohde tietää. Mutta ei vaikuttanut mitenkään asiaan.

Ei ole pettämistä . Se on normaalia. Sellaista tapahtuu. Minkäs tunteilleen mahtaa.

Mulla ei ole yhtään huono omatunto tästä asiasta. En ole mitään tehnyt. Olen vain ihastunut.

Kaipa aika auttaa tähänkin. Ja ihastus laimenee. Tai sitten tulee uusi ihastus jostakin :)

Kokemusta on ja myös ihastuksen kohde tietää. Mutta ei vaikuttanut mitenkään asiaan.

Ei ole pettämistä . Se on normaalia. Sellaista tapahtuu. Minkäs tunteilleen mahtaa.

Mulla ei ole yhtään huono omatunto tästä asiasta. En ole mitään tehnyt. Olen vain ihastunut.

Kaipa aika auttaa tähänkin. Ja ihastus laimenee. Tai sitten tulee uusi ihastus jostakin :)

Ei se pettämistä ole. Se on ajatus.

Se on viihdyke. Se tuo jotain tylsyyteen.

Usein käy kuitenkn niin, että huomaa jälleen sen oman siipan olevan se paras.

Jos sitä ihastumisajatusta jalostaa tai tutustuu...niin huomaa, ettei se olekaan niin yli-ihana se ihastus.

Kyllä ihastuksia saa olle. Ja saa mennä. Millainen tunne silloin oli, kun ihastuit siippaasi?

Ihastuminen ei ole pettämistä, rakastuminen on tai teot. Ihastuminen menee hetkessä ohitse jos et vain tee tunteiden kasvamisen eteen mitään.

Minulla on pitkä suhde takana ja useasti olen ihastunut mutta olen vain jättänyt sen siihen tasolle ja pian se on ohitse mennyt. Ihminen ihastuu, se on luonnollista. Ihmiseen keneen olet ihastunut niin se on vain pinnallista ja se menee ohitse. Nyt vain sun tilanteessa suosittelen viettään aikaa vaimon kanssa ja tehkää jotain kivaa yhdessä ihastut vaimoosikin pian uudelleen :)

Minunkaan mielestäni ihastuminen ei ole pettämistä, kunhan se ei johda tekoihin. Tosin minä olen ollut ihastunut samaan mieheen 10v, mutta olen parisuhteessa toisen kanssa. On toki huono omatunto mutta en tunteilleni vain oikein mitään voi. Tiedän että se on ainakin ollut molemminpuolista, mutta emme ole koskaan päätyneet yhteen mm. elämäntilanteiden takia, eikä mitään ole tapahtunut välillämme. Se vain jotenkin on olemassa jossain taustalla koko ajan. Lisäksi minulla on ollut ohimeneviä ihastuksia tämän nykyisen suhteen aikana (olemme olleet monta vuotta yhdessä). Suurin osa niistä on sellaisia aika pinnallisia ihastumisia esim töissä, jotka menevät jossain vaiheessa ohi. Mielestäni pinnallisemmista ihastuksista ei tarvitse potea syyllisyyttä, kun ei anna niille liikaa painoarvoa, vaan ottaa ne kevyesti ja sellaisina päivän piristyksinä, joita esim. työpaikkaihastukset ainakin minulla ovat. Jaksaa paremmin raahautua töihin päivittäin, kun siellä on jotain silmäniloa. 

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian 19 vuotta ja suhteemme aikana olen ollut ihastunut muutamankin kerran. En pidä sitä mitenkään pahana, päinvastoin se on tuonut mukavaa jännitystä ja kihinää elämääni ja näin ollen myös mieheni elämään. Kertaakaan en ole ihastustani pitemmälle vienyt, mutta ajatuksissani olen tehnyt vaikka mitä. Ajatukset ovat kuitenkin ajatuksia, mukavia päiväunia ja arjen iloja. Tälläkin hetkellä olen korviani myöten ihastunut ja ajattelen ihastustani myös kun olen harrastan seksiä mieheni kanssa. Uskon, että myös miehelläni on suhteemme aikana ihastuksia ollut ja ne eivät minua haittaa ollenkaan. N41

Onko se jo mielestänne teko, jos on ihastunut johonkuhun ja laittautuu nätiksi niinä hetkinä, jos tietää tapaavansa hänet? Jos flirttailee? Jos fantasioi seksistä, muttei aio toteuttaa sitä?

Vaikkei aikoisikaan alkaa tunnustaa mitään tunteitaan eikä pettää sanan syvimmässä merkityksessä?

Miten niin moni aina väittää, että ihastuminen menee ohi nopeasti. Mulla ei mene, saattaa kestää vuosia. Ja silti suhde omaan mieheen on hyvä ja lähes täydellinen enkä todellakaan halua häntä vaihtaa kenenkään. Avioliitossa on kemia ja seksi säilynyt jne.