Lue keskustelun säännöt.
Eronnut nainen on säälittävä epäonnistuja
03.04.2016 |
Otsikko on tarkoituksellisen provosoiva, mutta sisältää totuuden. Eronneet naiset on aina jotenkin säälittäviä. Etenkin kun he alkavat taas yhtäkkiä panostaa ulkonäköönsä, pukeutumaan nuorekkaammin. Mikseivät pukeutuneet niin kun olivat suhteessa? Jotenkin epätoivoista touhua kun pitää yrittää uusi mies saalistaa, niin aletaan taas panostaa ulkonäköön, mutta suhteessa annetaan itsensä rupsahtaa eikä välitetä muusta kuin miten käytännölliset vaatteet on. Kaikista pahimpia on yh-naiset, jotka tunnistaa tiukoista farkuista, korkeista koroista ja voimakkaasta meikistä, siinä missä suhteelliset ikätoverit pukeutuu peittäviin toppapukuihin ja käytännöllisiin muumuihin. Säälittävää!
Kommentit (29)
On hyvä, että nykyään eroaminen on normaalia. Ei ole pakko lusia koko elämäänsä, jos huomaa valinneensa väärin nuorena, tai vähän vanhempanakin. En usko, että kenellekään ero on helppo ratkaisu, aina siellä taustalla on ihan oikeat syyt miksi siihen päädytään. Säälittäviä ovat ihmiset, jotka huutelee palstoilla milloin mitäkin asiaa säälittäväksi. Joku omaan elämäänsä tyytymätön ilmeisesti asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä säälittävää on siinä että on sen verran omanarvontuntoa että lähtee huonosta avioliitosta?
Itse lähdin ja olin 3v yksinhuoltajana kunnes tapasin nykyisen ihanan (nuoremman) mieheni. Mua ei tosiaankaan tarvitse sääliä, olen onnistuja kaikilla elämän osilla:) Ihanat terveet ja menestyvät lapset, ihana mies ja koti, mukava työ ja harrastukset joista pidän, sokerina pohjalla ihana lapsenlapsi.
Ei mun ulkonäköön avioero vaikuttanut mitenkään, olen aina ollut hoikka, huoliteltu ja pukeutunut tyylikkäästi. Toppapukua en ajatellut vieläkään hankkia vaikka olen jo 50+v
Enemmän säälittää ne jotka hampaat irvessä yrittää selvitä huonossa parisuhteessa ja antavat lapsille hirveän kuvan naisen ja miehen välisestä liitosta!
Kas kun et vielä voittanut Lotossa kaiken hyvän (keksityn) päälle.
Kummat nyt olikaan Ap:n mielestä säälittäviä, ne, jotka pukeutuvat liiton aikana toppapukuihin ja antavat itsensä rupsahtaa vai ne, jotka eron jälkeen pitävät itsestään huolta? Vai molemmat? You simply can't win.
Vierailija kirjoitti:
Kummat nyt olikaan Ap:n mielestä säälittäviä, ne, jotka pukeutuvat liiton aikana toppapukuihin ja antavat itsensä rupsahtaa vai ne, jotka eron jälkeen pitävät itsestään huolta? Vai molemmat? You simply can't win.
Mä en kanssa tajunnut tuota logiikkaa. Onko sinut ei-säälittävä nainen siis naimisissa ja tupsahtanut? O.o
Hei ap, mitä jos kohtelisit naistasi vähän paremmin niin hänellä ei olisi enää tarvetta ottaa eroa sinusta? Tuollaiset ruikuttavat miehet niitä säälittäviä oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään rohkeaa erota, aivan naurettavaa puhua vuonna 2016, että nainen on rohkea kun eroaa. Ihmisten itsekeskeisyys ajaa suurimman osan avioliitoista eroon. Tämän päivän nainen eikä mieskään ei kunnioita perhettä, yhteistä onnea, yhteisiä lapsia eikä enää mitään. Minä, minun onni, minun elämä, minun tarpeet, minun lapset, minun, minun, minun!
Vika on löystyneessä moraalissa, yhteiskunnan hyysäyksessä ja tasa-arvoistumisen huipentumassa. Ei ole enää paluuta. Vika on myös ihmisessä, joka ei halua korjata tekemäänsä virhettä toisten ihmisten hyväksi. Lapset ovat AINA sijaiskärsijöitä. En jaksa kuunnella enää yhdenkään kaverin, sukulaisen, tuttavan erovuodatuksia. Jokainen liitto olisi korjattu yhteisellä halulla, tässä asiassa ovat syyllisiä niin miehet kuin naisetkin. Olen lasten puolella, ei kiinnosta aikuiset, jotka eivät selviä elämästään ja ongelmistaan! Kun kerran lapsia on haluttu on tunnettava vastuu niiden parhaasta mahdollisesta huolehtimisesta ja onnesta, jokainen mukula ansaitsee onnellisen lapsuuden. Aikuinen pystyy myös nielemään epäonnistumisia, pettymyksiä ja kolhuja, näin on aina ollut, PAITSI EI ENÄÄ TÄNÄPÄIVÄNÄ.
Itsekin olen naimisissa, ongelmia on ollut PALJON. Eri kulttuureja molemmissa suvuissa, oikeita sekamelskoja ovat meidänkin lapset. Rakkaus, toisen kunnioitus ja HALU+VAHVA TAHTO ovat pitäneet meidät yhdessä. Tieto siitä, että kumpikaan ei ole täydellinen, anteeksianto. Seksielämään panostus. Siinä teille ohjeita, jos ette ole noita itse keksineet.
Hyvää elämää ja eläkää ihmisiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä säälittävää on siinä että on sen verran omanarvontuntoa että lähtee huonosta avioliitosta?
Itse lähdin ja olin 3v yksinhuoltajana kunnes tapasin nykyisen ihanan (nuoremman) mieheni. Mua ei tosiaankaan tarvitse sääliä, olen onnistuja kaikilla elämän osilla:) Ihanat terveet ja menestyvät lapset, ihana mies ja koti, mukava työ ja harrastukset joista pidän, sokerina pohjalla ihana lapsenlapsi.
Ei mun ulkonäköön avioero vaikuttanut mitenkään, olen aina ollut hoikka, huoliteltu ja pukeutunut tyylikkäästi. Toppapukua en ajatellut vieläkään hankkia vaikka olen jo 50+v
Enemmän säälittää ne jotka hampaat irvessä yrittää selvitä huonossa parisuhteessa ja antavat lapsille hirveän kuvan naisen ja miehen välisestä liitosta!
Kas kun et vielä voittanut Lotossa kaiken hyvän (keksityn) päälle.
Keksityn?
3/4 lapsista on jo hyvissä vakituisissa töissä opiskelujen päätyttyä, nuorin vasta teini. 20v on menty miehen kanssa tasatahtia ja nautittu joka hetkestä (henkisesti ja fyysisesti;D). 2 taloa on itselle rakennettu, tässä toisessa on nyt asuttu 10 vuotta. Teen työtä mistä nautin freelancerina joten päätän myös omasta vapaa-ajastani, opiskelen rinnalle vielä uutta:D
Lotossa en tule voittamaan mutta eurojackpot on vetämässä!
Olen pahoillani jos sinä olet onneton ydinperheessäsi, sille mä en voi mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin väkivallan takia. Haluan pysyä hengissä. Pukeutumiseni ei ole muuttunut eron jälkeen. Pukeudun edelleen samalla tavalla. Eli kauniisti ja naisellisesti. Mulla ei ole korkkareita. En käytä meikkiä.
Mitä säälittävää on siinä että on sen verran omanarvontuntoa että lähtee huonosta avioliitosta?
Itse lähdin ja olin 3v yksinhuoltajana kunnes tapasin nykyisen ihanan (nuoremman) mieheni. Mua ei tosiaankaan tarvitse sääliä, olen onnistuja kaikilla elämän osilla:) Ihanat terveet ja menestyvät lapset, ihana mies ja koti, mukava työ ja harrastukset joista pidän, sokerina pohjalla ihana lapsenlapsi.
Ei mun ulkonäköön avioero vaikuttanut mitenkään, olen aina ollut hoikka, huoliteltu ja pukeutunut tyylikkäästi. Toppapukua en ajatellut vieläkään hankkia vaikka olen jo 50+v
Enemmän säälittää ne jotka hampaat irvessä yrittää selvitä huonossa parisuhteessa ja antavat lapsille hirveän kuvan naisen ja miehen välisestä liitosta!