Miksi meillä sairailla ei olisi oikeutta elämään yhtä lailla kuin teillä muillakin?

Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Toivon sinulle jaksamista ja parempaa huomista!

Tämä on länsimaista, keskiluokkaista hapatusta, että muka sairailla ja vammaisilla olisi ihmisoikeudet. Eikö viesti ole tavoittanut sinua: maailma on pysyvästi muuttunut. Nyt mennään uusien eurooppalaisten parempien kulttuurien säännöillä.

Jos haluat tietää millainen tulevaisuus vammaisilla ja sairailla on, tutki tilannetta somaliassa, irakissa, afganistanissa. Näillä mennään tulevaisuudessa.

Tämä palsta ei ole terveellisin paikka sinulle. Täällä on muutama henkilö, jotka purkavat omaa pahaa oloaan lyttäämällä toisia. Se saa heidät tuntemaan ylemmyyttä, ja vaikka kuinka yrittäisit, aina joku pääsee ihosi alle. Osallistu mieluummin keskusteluihin jollain harrastesivulla tai vastaavalla.

Tottakai sairailla on yhtäläiset oikeudet elää kuin terveilläkin, ja olen pahoillani ystäväsi puolesta. Mutta ihmiset pelkäävät erilaisuutta ja karttavat sen takia. Ja monet eivät osaa puhua sellaiselle, jonka tietävät olevan vaikkapa masentunut, koska pelkäävät jotenkin vahingossa loukkaavansa.  Ja sitten on näitä, jotka käskee vain ottamaan itseään niskasta kiinni ja reipastuvan. Eivät ymmärrä,ettei masentunut siihen pysty.

Yhtäläinen oikeus elää, mutta ei oikeutta samaan materiaaliseen elintasoon.

Voimia Ap:lle! Kaikki elollinen on yhtä arvokasta, ihmisen negatiivinen ego ei tätä vain aina ymmärrä. Olemme kuin pieniä lapsia hiekkalaatikolla valitettavasti mutta yritetään kaikki ainakin ymmärtää toisiamme.💖💕

Kuulostaa tutulta ja otan osaa ystäväsi puolesta. Olen itse fyysisesti hyvin sairas ja aina ollut sen vuoksi hylkiö, joka ei ole saavuttanut elämässään "mitään" eli ammattia ja omaisuutta ym.

Olen kyllä yrittänyt, mutta meinannut jopa kuolla, koska olen ruoskinut elimistöäni sellaiseen mihin se ei pysty. Vain saadakseni hyväksyntää. Nyt olen tiukasti ns.tyhjiössä missä minun on osallistuttava tiettyihin tutkimuksiin ja kartoituksiin saadakseni eläkkeen. Koen, että siihen asti kun saan vain näitä 6-12kk sairaslomia niin olen ns.kiinni tutkimuksissa ja en voi siten elää omaa elämääni. En voi suunnitella mitään enkä osallistua mihinkään, koska tulossa on myös leikkauksia joiden ajankohta on liukuva ja muuttuvia tekijöitä terveydentilani vuoksi paljon. Kun jonain päivänä saan sen eläkkeen niin vasta silloin uskon voivani tehdä asioita, jotka tekee minusta minut eli päättää itse ja oikeasti tehdä oman kuntoni mukaan. Lopputulos voi toki olla etten pysty tekemään paljon mitään, mutta jo se, että saa näennäisesti päättää itse, tuo itsetuntoa.

Kuitenkin asia on niin, että meidän ei pidä arvottaa itseämme muiden kautta vaan löytää arvomme itse itsestämme. Se onkin vaikeaa sillä niin paljon tässä maailmassa pyörii noiden saavutusten ja ulkoisten ominaisuuksien varassa keitä olemme ja missä on paikkamme.

Ei sinunkaan kuulu kysellä täältä muilta pitäisikö sinun päättää päiväsi vai ei kun sinun pitäisi tietää se itsekin, että ei.

Henkinen sairaus ei tarkoita sitä, että sinusta ei olisi mihinkään eikä se tarkoita sitä ettetkö voisi parantua tai ainakin lääkkeiden avulla elää normaalia elämää. Jokaisella on vastoinkäymisiä, mutta harvemmin niistä puhutaan. Mieluummin puhutaan muista ja arvostellaan toisia.

Kaiken lisäksi ne ihmiset, jotka mielipiteitään auliisti jakavat niin eivät useinkaan omaa omakohtaista kokemusta aiheesta tai korkeintaan sen jostain osa-alueesta.

Pitäisi nähdä niin, että nuo muita arvostelevat ja luokittelevat ihmiset ovat tosiasiassa niitä kaikkein heikompia. Heillä ei riitä resurssit ymmärtää ja tajuta sellaisen ulkopuolelle mitä he eivät ole itse kokeneet ja harva siihen pystyy, mutta he kokevat, että heillä on oikeus rääpiä jonkun toisen asioita ja muka tietävät niin se on se vääryys ja se, että he tuomitsevat.

Sellaisen äärellä on heikosti voivan huono yrittää saada ääntään kuuluviin ja puolustautua.

Eikä tarvitsekaan. Eivät hekään puolustaudu.

Sairauksissa on usein myös siunaus. Niin sanotaan. Se on luultavammin ja jossain määrin juurikin sitä, että olet henkisesti kasvanut enemmän kun ne toiset. He ovat omassa keskeneräisyydessään niin alussa, että ei heiltä voi vaatia samanlaista näkemystä kun sinulta. Se kiukuttaa ja se tekee toisinaan jopa katkeraksi, mutta niin se on. Vaikka selittäisit kuinka niin ei he tule sitä ymmärtämään ellei heille itselleen tapahdu jotain sellaista mikä kasvattaa. Se ei ole toisten väheksyntää vaan totuus ja siihen perustuu sanonta: ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Ei tässä maailmassa olisi ongelmia jos jokainen näkisi kaiken selvästi ja toimisi oikein. Ei olisi enää syytä meidän olla täällä oppimassa. Eikä oppimista tapahdu ellei eri osa-alueilta löydy kokeneempia ihmisiä kun toiset. Vain siten voimme opettaa toisiamme. Se on äärimmäisen julmaa, että valitettavasti se toisten oppiminen voi joskus tapahtua jonkun toisen kustannuksella. Eikä siltikään takaa viisastumista.

Kuoleman edessä sitä on aina neuvoton. Lopullisesti ei voi kuitenkaan koskaan täysin syyttää ketään ja jää vain kysymys: miksi?

Koitetaan silti muistaa, että ei meitä kukaan estä elämästä. Meillä on vaan annettu haasteellisempi ja ehkä rajatumpi näkökulma elää kun jollekin toiselle. Onko meidän elämä sitten arvottomampi? Ei. Olisimmeko onnellisempia keskiverto-elämässä? Jaa-a. Näin voisimme kuvitella, mutta tietäisimmekö sittenkään keskivertoelämässä elävämme hyvää elämää kun ei olisi kokemusta muusta, kun olisimme elämän sopan äärellä sen lusikan kanssa?

Se on ikävä tosiasia että ongelmaiset ihmiset ottavat enemmän kuin antavat. He tarvitset extra paljon kaikkea huomiosta alkaen, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Tämä on piilotettu korulauseiden ja ylevien ajatusten taakse, mutta sairastuneet huomaavat totuuden.

Tästä on turha jeesustella, jos olisit itse terve tuskin ymmärtäisit ystäväsi näkökulmaa vaan olisit samanlainen kuin hänen vanhempansa.

Tietysti yhteiskunnassa työtätekevä ja opiskelelva on arvokkaampi kuin vain varoja kuluttava sairas tai "sairas".

Miksi minun pitäisi kunnioittaa samanveroisesti 24-vuotiasta, joka ei edes ammattikoulua ole loppuun saattanut kuin samanikäistä yliopistosta valmistunutta, reipasta nuorukaista, joka rahoitti opintonsa suureksi osaksi työssä käymällä. 

Eihän tullaisesta tarvitse edes keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Tietysti yhteiskunnassa työtätekevä ja opiskelelva on arvokkaampi kuin vain varoja kuluttava sairas tai "sairas".

Miksi minun pitäisi kunnioittaa samanveroisesti 24-vuotiasta, joka ei edes ammattikoulua ole loppuun saattanut kuin samanikäistä yliopistosta valmistunutta, reipasta nuorukaista, joka rahoitti opintonsa suureksi osaksi työssä käymällä. 

Eihän tullaisesta tarvitse edes keskustella. 

Suomi on nykyään sosialistinen valtio jossa virallisesti kaikki ovat yhtä tärkeitä ja hyviä. Myös se yläasteen ongelmatapaus jonka suurin saavutus kolmikymppiseksi mennessä oli mopon tankista suoraan imppaus. Joskus tämä farssi naurattaa.

En minä halua ympärilleni itsesäälissä kieriskeleviä moniongelmaisia vinkujia. 

Myönnän sen täysin avoimesti. 

Ei hän ainoa tässä maailmassa ole, joka on raiskattu. Voi jäädä sitä vatvomaan loppuelämänsä tai sitten ei! Sitten vielä pakenee täältä ja aiheuttaa suunnatonta surua läheisilleen. Vastenmielistä!

Voisivat paniikkihäiriöstä kirjoittaa eläkkeen. Ei todellakaan ole mihinkään töihin, jos on oikein pahana.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti yhteiskunnassa työtätekevä ja opiskelelva on arvokkaampi kuin vain varoja kuluttava sairas tai "sairas".

Miksi minun pitäisi kunnioittaa samanveroisesti 24-vuotiasta, joka ei edes ammattikoulua ole loppuun saattanut kuin samanikäistä yliopistosta valmistunutta, reipasta nuorukaista, joka rahoitti opintonsa suureksi osaksi työssä käymällä. 

Eihän tullaisesta tarvitse edes keskustella. 

Unohdatko, että monilla tuhansilla ei olisi töitä jos ei olisi sairaita ja apua tarvitsevia? Sairaatkin maksavat veronsa eikä välttämättä elä tuilla.

Sinunkin elämäsi voi muuttua. Voit saada sairaan lapsen tai joutua onnettomuuteen tai sairastua myöhemmin johonkin itse.

Sairaat maksavat isoa hintaa palveluista joita tarvitsevat elääkseen. Kenelle he maksavat? Teille kaikille.

Sortakaa ennemmin niitä,jotka tarkoituksella jättäytyvät yhteiskunnan elätettäviksi ja itse kaivavat verta nenästään! Mutta ei teistä ole siihen. On helpompaa käydä puolustuskyvyttömien kimppuun ja vain raukkamainen tekee niin. Eikö vaan? Ei siitä tarvitse edes keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti yhteiskunnassa työtätekevä ja opiskelelva on arvokkaampi kuin vain varoja kuluttava sairas tai "sairas".

Miksi minun pitäisi kunnioittaa samanveroisesti 24-vuotiasta, joka ei edes ammattikoulua ole loppuun saattanut kuin samanikäistä yliopistosta valmistunutta, reipasta nuorukaista, joka rahoitti opintonsa suureksi osaksi työssä käymällä. 

Eihän tullaisesta tarvitse edes keskustella. 

Unohdatko, että monilla tuhansilla ei olisi töitä jos ei olisi sairaita ja apua tarvitsevia? Sairaatkin maksavat veronsa eikä välttämättä elä tuilla.

Sinunkin elämäsi voi muuttua. Voit saada sairaan lapsen tai joutua onnettomuuteen tai sairastua myöhemmin johonkin itse.

Sairaat maksavat isoa hintaa palveluista joita tarvitsevat elääkseen. Kenelle he maksavat? Teille kaikille.

Sortakaa ennemmin niitä,jotka tarkoituksella jättäytyvät yhteiskunnan elätettäviksi ja itse kaivavat verta nenästään! Mutta ei teistä ole siihen. On helpompaa käydä puolustuskyvyttömien kimppuun ja vain raukkamainen tekee niin. Eikö vaan? Ei siitä tarvitse edes keskustella.

Ja lisään vielä, että tyhmyyttä on se, että kuvittelet sairaiden saavan kamalasti jotain. ;))

Totuus on, että useimmiten jää oman onnensa nojaan eikä kukaan auta, joten he ovat todellisia selviytyjiä ja arvostan heitä enemmän kuin muita!

Kaikki masentuneet yms. eivät halua/ osaa olla muiden kanssa tekemisissä. Ei kenenkään seuraan voi väkisin tuppautua jos ihminen mielummin vetäytyy neljän seinän sisälle. Varmasti ajan myötä ne ystävät sitten "hylkäävät" eli jättävät rauhaan.

Niin, moni näkee ihmisessä vaan "pummiuden" tai työttömyyden tai laiskuuden. Aika harva vaivautuu miettimään, mitä siellä on taustalla ja miten ehkä itse olisi selvinnyt samoissa lähtökohdissa - tai miten ehkä voisi auttaa ja kannustaa eteenpäin.

Näinhän se eläinmaailmassa menee, ihminenkin on lopulta vain eläin. Heikompia nokitaan ja väärän väriset lajitoverit kierretään kaukaa. Tietoisesti ihminen voi toki poiketa tästä kaavasta, mutta silloin kun ihminen ei ajattele, toimii hän kuten mikä tahansa eläin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti yhteiskunnassa työtätekevä ja opiskelelva on arvokkaampi kuin vain varoja kuluttava sairas tai "sairas".

Miksi minun pitäisi kunnioittaa samanveroisesti 24-vuotiasta, joka ei edes ammattikoulua ole loppuun saattanut kuin samanikäistä yliopistosta valmistunutta, reipasta nuorukaista, joka rahoitti opintonsa suureksi osaksi työssä käymällä. 

Eihän tullaisesta tarvitse edes keskustella. 

Unohdatko, että monilla tuhansilla ei olisi töitä jos ei olisi sairaita ja apua tarvitsevia? Sairaatkin maksavat veronsa eikä välttämättä elä tuilla.

Sinunkin elämäsi voi muuttua. Voit saada sairaan lapsen tai joutua onnettomuuteen tai sairastua myöhemmin johonkin itse.

Sairaat maksavat isoa hintaa palveluista joita tarvitsevat elääkseen. Kenelle he maksavat? Teille kaikille.

Sortakaa ennemmin niitä,jotka tarkoituksella jättäytyvät yhteiskunnan elätettäviksi ja itse kaivavat verta nenästään! Mutta ei teistä ole siihen. On helpompaa käydä puolustuskyvyttömien kimppuun ja vain raukkamainen tekee niin. Eikö vaan? Ei siitä tarvitse edes keskustella.

En ole tuo kelle osoitit purkauksesi mutta vastaan silti. Se että kunnioittaa ja arvostaa terveitä ja aikaansaavia ihmisiä ei mitenkään sulje pois, että potkisi sairaita ja vähäosaisia. Humaanien arvojen takia joutuu joskus tekemään uhrauksia ja meillä se uhraus on korkeat verot ja maksut. Mutta älkää nyt pakottako sentään pitämään yhtä tärkeinä kuin terveitä.

Sairaat vievät paljon yhteiskunnan varoja, aikaa ja vaivaa. Olen pitkäaikaissairas, ja koen siitä syyllisyyttä. Ilman modernia lääketiedettä olisin kuollut yksivuotiaana, enkä voi olla ajattelematta, että niin olisi ollut parempi.

Hmm...varmaankin ajatuksena eriarvoistamisessa on se, että rajallisesta kakusta (taloudellinen potti=resurssit) syö liian moni suu, ja täten helpoin syrjinnän ja ekskluusion kohde olisi sairaat yms. 'vammaiset'. Tuossa syrjinnän taustalla vaikuttaa SIIS hyötyajattelu, eli yksilöiden välisessä vertailussa mittatikkuna käytetään jostain kumman syystä sitä, kuka on ollut enemmän hyödyksi yhteiskunnalle - tämän ajattelutavan ongelma on loppujen lopuksi se, että se tuhoaa ihmisarvon käsitteen ts. siitä tulee instrumentaalinen, kuten Allah-Aho on asian Scriptan sivuilla kiteyttänyt.