Raskaus pelottaa. Vahinko sattui. Miten tehdä päätös?

Suosittelen aborttia. 

En pilaisi elämääni hankkimalla lasta noin nuorena.

Itse olin samassa tilanteessa 15 vuotiaana, päätin tehdä abortin. No ei mennyt kauaakaan kun olin samassa tilanteessa uudelleen (ihan muutama kuukausi), asia oli jäänyt niin harmittamaan, että en voinut kuvitellakkaan tekeväni toista aborttia vaan pidin lapsen, hän syntyi kun olin 16v. Nykyään teini.

Tee kuten sydän sanoo, lasta et tule katumaan, mutta aborttia saatat katua

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Raskaus ja synnytys on kamalaa, kaikki on kamalaa. Pysy ihmeessä lapsettomana!

Ja tämähän pätee sitten jokaikiseen raskauteen ja synnytykseen? Valoja tauluun. Se on ihan tuurista kiinni millainen raskaus ja synnytys sattuu kohdalle. Itselläni molemmat meni varsin hyvin. Nuorempana on todennäköisempääkin että menee hyvin. Melko kypsää tulla tällaista huutelemaan ketjuun, jossa joku miettii yhtä elämänsä suurimmista päätöksistä... Raskaus ja synnytys on vaikkakin merkittävä, niin kuitenkin todella pieni osa kaikkea sitä mitä vanhemmuuteen kuuluu. Tottakai ne on alkuun mielessä paljon mutta kun lapsi on syntynyt ja alkaa kasvaa hurjaa vauhtia, kaikki ne mahdollisesti haastavatkin alkuvaiheen asiat unohtuu.

Abortissa kuitenkin lopetetaan / tapetaan elämä. Sitä ei moni pysty ottamaan omatunnollensa.

Vierailija kirjoitti:

Abortissa kuitenkin lopetetaan / tapetaan elämä. Sitä ei moni pysty ottamaan omatunnollensa.

Jakautuva solukasa siinä poistetaan elimistöstä

Teit niin tai näin niin joudut luultavasti kärsimään. :( mulla kävi kans nuorena vahinko ja pidin yksin. Ei oo ollu helppoa mutta olisin pimahtanu abortista, kun hormoonit ei antanut mun edes ajatella aborttia. Nyt on helpottanut jo vauvavuodesta paljon!

Vierailija kirjoitti:

Ite marssisin je-pillerii ostoksille

Tarkoitat varmaan jälkiehkäisypilleriä? Se pitää ottaa vuorokauden sisällä yhdynnästä. Ei enää raskausviikolla 4-6...

Itse sain tietää joulukuussa että olen raskaana, eikä vauvaa oltu suunniteltu. Tuli aika järkytyksenä molemmille, olin juuri samana päivänä saanut tietää että pääsin opiskelemaan ja työ- asiat oli hyvin. Emme kokeneet että olisimme vielä valmiita saamaan vauvan ja pohdittiin vakavasti ja pitkään että mitä tässä nyt tehdään.. Kaikki hyvät ja huonot puolet. Kumpikin oli kuitenkin sitä mieltä että ei pystytä aborttia tekemään, ei ollut loppupeleissä mitään niin raskasta tekijää ettemmekö voisi pitää lasta. Ollaan 6 vuotta oltu yhdessä ja miehellä vakipaikka ja meillä sukulaiset ja ystävät lähellä, ja parisuhde voi hyvin yms. Raskauden edetessä mulla kävi tunteita laidasta laitaan, iloa, surua, innostusta, pelokkuutta, ahdistusta.. En puhunut aluksi kenellekkään raskaudesta, jotenkin "hävetti" omat pelonsekaiset tuntemukset. Ajan myötä aloin kuitenkin aina vaan enemmän hyväksymään tilanteen ja asennoitumaan että meillä tulee vauva ja ahdistus katosi. Perhe ja ystävät ottivat asian innoissaan vastaan ja heiltä ollaan saatu kyllä hirveästi tukea :)

Nyt olen rv 19 ja ollaan iloisia että päädyttiin tähän ratkaisuun. Ei maltettais odottaa että saadaan kohta tietää lapsen sukupuoli :) Opiskelut aloitin mutta se ala ei ollutkaan oikeen mun juttu niin päätin lopettaa, mutta olen vielä nuori niin varmasti ehdin vielä opiskella.

Sanoisin vaan että pohtikaa tarkkaan ja miettikää elämäntilannette ja jos olette pikkuisenkaan epävarmoja abortista niin silloin en välttämättä siihen päätyisi. Mutta ymmärrän kyllä tilanteesi ja sen tunteiden myllerryksen. Zemppiä teille, mihin vaihtoehtoon ikinä päädyttekään. Ja jos päätätte pitää lapsen, raskausaika on niin pitkä että uskon että asennoidutte kyllä tilanteeseen ennen pitkää :)

mä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite marssisin je-pillerii ostoksille

Tarkoitat varmaan jälkiehkäisypilleriä? Se pitää ottaa vuorokauden sisällä yhdynnästä. Ei enää raskausviikolla 4-6...

Eikä sekään auta, jos ovulaatio on käsillä

Minusta tuntuu siltä,että nuo on aika normaaleja ajatuksia , kun alkaa odottamaan lasta. Pelottaa vastuu ja menetetty vapaus.  Itse olin jo 32v, kun olin vastaavassa tilanteessa. Lapsen saaminen hirvitti, synnytys pelotti, vastuu oli kaataa alleen. Sitten pikkuhiljaa alkoi ajatus tuntua luonnolliselle. Mutta vasta kun lapsi syntyi, oikeasti tajusin,että olen äiti. Niin suurta onnea ja rakkautta en ole koskaan sen jälkeen kokenut kuin silloin kun esikoinen syntyi.Hetkeäkään en ole katunut.  Vähän sen jälkeen kun oli lapsi tullut taloon,ei enää pystynyt kuvittelemaan ,että elämää oli ollut ennen lasta;) Ja ihan oikeasti,ei se "elämä" siihen lopu,että lapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortissa kuitenkin lopetetaan / tapetaan elämä. Sitä ei moni pysty ottamaan omatunnollensa.

Jakautuva solukasa siinä poistetaan elimistöstä

Näin rumasti sanottuna vähän niinkuin syöpä. :D 

Mä en ihan ymmärrä mikä siinä abortissa on niin hirvittävää, sen avulla päästään tilanteeseen ennen raskautta, eli elämään normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain tietää joulukuussa että olen raskaana, eikä vauvaa oltu suunniteltu. Tuli aika järkytyksenä molemmille, olin juuri samana päivänä saanut tietää että pääsin opiskelemaan ja työ- asiat oli hyvin. Emme kokeneet että olisimme vielä valmiita saamaan vauvan ja pohdittiin vakavasti ja pitkään että mitä tässä nyt tehdään.. Kaikki hyvät ja huonot puolet. Kumpikin oli kuitenkin sitä mieltä että ei pystytä aborttia tekemään, ei ollut loppupeleissä mitään niin raskasta tekijää ettemmekö voisi pitää lasta. Ollaan 6 vuotta oltu yhdessä ja miehellä vakipaikka ja meillä sukulaiset ja ystävät lähellä, ja parisuhde voi hyvin yms. Raskauden edetessä mulla kävi tunteita laidasta laitaan, iloa, surua, innostusta, pelokkuutta, ahdistusta.. En puhunut aluksi kenellekkään raskaudesta, jotenkin "hävetti" omat pelonsekaiset tuntemukset. Ajan myötä aloin kuitenkin aina vaan enemmän hyväksymään tilanteen ja asennoitumaan että meillä tulee vauva ja ahdistus katosi. Perhe ja ystävät ottivat asian innoissaan vastaan ja heiltä ollaan saatu kyllä hirveästi tukea :)

Nyt olen rv 19 ja ollaan iloisia että päädyttiin tähän ratkaisuun. Ei maltettais odottaa että saadaan kohta tietää lapsen sukupuoli :) Opiskelut aloitin mutta se ala ei ollutkaan oikeen mun juttu niin päätin lopettaa, mutta olen vielä nuori niin varmasti ehdin vielä opiskella.

Sanoisin vaan että pohtikaa tarkkaan ja miettikää elämäntilannette ja jos olette pikkuisenkaan epävarmoja abortista niin silloin en välttämättä siihen päätyisi. Mutta ymmärrän kyllä tilanteesi ja sen tunteiden myllerryksen. Zemppiä teille, mihin vaihtoehtoon ikinä päädyttekään. Ja jos päätätte pitää lapsen, raskausaika on niin pitkä että uskon että asennoidutte kyllä tilanteeseen ennen pitkää :)

Ja tähän haluaisin vielä lisätä että kun tein testin niin elämä suurinpiirtein vilahti silmien edessä. Olen itsekkin aina ollut kova menemään ja bilettämään ja arvostan omaa vapautta. Mutta olen ajatellut niin että vaikka vauva tulisi niin ei elämä siihen lopu tai ole ohi, se alkaa vaan uudenlaisena.

Alan kallistumaan kyllä aborttiin.. en usko, että minusta nyt olisi äidiksi. Minulla tapana tehdä aina järkipäätöksiä, en usko muihin hömpötyksiin kuin järjen ääneen.....

-ap

Itselläni takana kaksi aborttia 19v ja 23v (jep. yasmin on paska e-pilleri). Tee kuten itsestäsi parhaalta tuntuu. Käy ammattilaisella juttelemassa.

No minäkin tulin raskaaksi 23v ja sain lapsen sitten 24v. Oli oikein hyvä ikä, raskaus meni todella hyvin ja synnytystapa oli sektio, joka sekin meni hyvin. Itselläni siis hyviä kokemuksia, myös vauvan kanssa on mennyt hyvin. Kuulostaa ehkä vähän ''kliseiseltä'', mutta kaikki on oikeasti mennyt juuri niinkuin aina toivoinkin.. ei mitään vaikeuksia. Toki kaikki raskaudet ja synnytykset ovat erittäin yksilöllisiä ja samoin syntyvät lapset ovat luonteeltaan toodella erilaisia. Minun kaverillani on kaksi lasta, toisen kanssa kamala raskausaika ja synnytyskin meni päin h*lvettiä ja päätyi hätäsektioon, toinen saman henkilön raskaus taas meni aivan älyttömän hyvin ja synnytys oli helppo ku mikä. Eli myös samalla ihmisellä ovat eri raskaudet ja synnytykset monesti todella erilaisia. Tosin tiedän muutaman, joilla karsea pahoinvointi toistunut jokaisessa raskaudessa.. eli tämäkin kovin yksilöllistä.

Mitä ikinä päätätkin niin tsemppiä! Minulla on paljon yli 30v+ ystäviä, jotka eivät kuulemma koe haluavansa lapsia vieläkään/koskaan, eli kovin olemme erilaisia ihmisiä päätöksinemme. :)

Vierailija kirjoitti:

Alan kallistumaan kyllä aborttiin.. en usko, että minusta nyt olisi äidiksi. Minulla tapana tehdä aina järkipäätöksiä, en usko muihin hömpötyksiin kuin järjen ääneen.....

-ap

No se onkin täysin sun päätökses, mikä ei kuulu kellekkään mulle.

Miten näitä vahinkoja voi sattua näin usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortissa kuitenkin lopetetaan / tapetaan elämä. Sitä ei moni pysty ottamaan omatunnollensa.

Jakautuva solukasa siinä poistetaan elimistöstä

 

Näin rumasti sanottuna vähän niinkuin syöpä. :D 

Mä en ihan ymmärrä mikä siinä abortissa on niin hirvittävää, sen avulla päästään tilanteeseen ennen raskautta, eli elämään normaalia elämää.

On se nyt ihan muuta kuin solukasa siinä vaiheessa, kun raskaustesti näyttää plussaa.

Itse olin hetki sitten samassa tilanteessa, vahinko sattui ja piti miettiä mitä tehdä. Tilanteeni oli vain siitä huonompi että en ollut parisuhteessa, henkilö kenen kanssa olin seksiä harrastanut ei missään nimessä halunnut lasta ja olen 19 vuotias. Päädyin aborttiin sillä tiesin etten taloudellisesti ollut kykenevä pitämään lapsesta huolta ja halusin että lapsellani on isä. Mutta kuitenkin nyt jälkeenpäin olen alkanut miettiä että olisinhan minä siitä selvinnyt, joten vaikka minulla oli hyvät syyt keskeytykseen ja olin 100% varma asiasta kadun sitä hieman. Joten ennen kun menet tekemään keskeytyksen varmista että olet täysin varma, meinaan katumuksen kanssa on vaikeaa elää.