Entä jos ei työllisty koskaan?

Muutan ulkomaille tai perustan oman bisneksen.

Nautin elämästä. Eipä tarvitse tuhlata ainoaa elämäänsä toisten orjana!

Oikeasti, joku paskaduuni on todella huono diili. Elämästä menee vapaus, joudut käyttämään ison osan elämästäsi työhön ja saat palkkioksi muutaman satasen kuussa käteen enemmän. Arvostustakaan ei tuollaisissa töissä tipu. Mitä järkeä sellaiselle, jolla ei urakehitystä olisi luvassa kuitenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Muutan ulkomaille tai perustan oman bisneksen.

Oletko sinkku? perheelliselle nuo vaihtoehdot ei oikein sovi.

Olen jäänyt työttömäksi viikko sitten.

Aivan kuin taikaiskusta veljeni toi minulle lapsensa hoitoon kun heidän tilanteensa on kuulemma niin vaikea kun on vastasyntynyt kotona ja koira ja muuta. Mieheni ilmoitti lievästi alzheimeria potevalle isälleen että voi käydä päivisin piristämässä minua ja lapsia ja syömässä meillä. Ukko on miespuolisille alzheimerpotilaille tyypilliseen tapaan seksihullu ja istuu vessassa ovi auki, tulee ja menee koska sattuu sekä vaatii erikoisruokaa soseutettuna. Lapset katsovat ihmeissään ukkinsa touhuja.

Tämä kaikki hoituu tietysti ilmaiseksi kun keneltäkään muka ei "kehtaa" ottaa mitään korvausta.

Jos en kohta saa työtä, mitä vaan, millä rahalla vaan niin lähden vapaaehtoiseksi johonkin kahviplantaasille afrikkaan.

Suomesta muuttaa joka päivä lapsiperheitä ulkomaille. Täälläkin on ollut monia jotka ovat kertoneet ratkaisustaan. Samoin melkein kaikilla tuntemillani oman yrityksen omistavilla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muuttaa joka päivä lapsiperheitä ulkomaille. Täälläkin on ollut monia jotka ovat kertoneet ratkaisustaan. Samoin melkein kaikilla tuntemillani oman yrityksen omistavilla on lapsia.

Miehelläni on sen alan yritys että hän ei sitten työllistyisi taas ulkomailla ja kahta yrittäjää ei samaan perheeseen haluta.

Töihin kyllä pääsee, jos oikeasti haluaa. Sen eteen pitää vain olla valmis tekemään töitä, kenties opiskelemaan uusi tutkinto. Tälläkin hetkellä on aloja, joissa on työvoimapula esim. sos. ja terveysala. Kroonisesti sairaat on eri asia, mutta terveet ja työhaluiset saa kyllä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Töihin kyllä pääsee, jos oikeasti haluaa. Sen eteen pitää vain olla valmis tekemään töitä, kenties opiskelemaan uusi tutkinto. Tälläkin hetkellä on aloja, joissa on työvoimapula esim. sos. ja terveysala. Kroonisesti sairaat on eri asia, mutta terveet ja työhaluiset saa kyllä töitä.

En pääse vajaakuntoisuuteni vuoksi opiskelemaan sos ja terveysalaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen jäänyt työttömäksi viikko sitten.

Aivan kuin taikaiskusta veljeni toi minulle lapsensa hoitoon kun heidän tilanteensa on kuulemma niin vaikea kun on vastasyntynyt kotona ja koira ja muuta. Mieheni ilmoitti lievästi alzheimeria potevalle isälleen että voi käydä päivisin piristämässä minua ja lapsia ja syömässä meillä. Ukko on miespuolisille alzheimerpotilaille tyypilliseen tapaan seksihullu ja istuu vessassa ovi auki, tulee ja menee koska sattuu sekä vaatii erikoisruokaa soseutettuna. Lapset katsovat ihmeissään ukkinsa touhuja.

Tämä kaikki hoituu tietysti ilmaiseksi kun keneltäkään muka ei "kehtaa" ottaa mitään korvausta.

Jos en kohta saa työtä, mitä vaan, millä rahalla vaan niin lähden vapaaehtoiseksi johonkin kahviplantaasille afrikkaan.

Ei yhtä paha täällä, mutta samaistun. Työtön on sama kuin ilmainen orja. Aloita sillä että etsi veljen tyttärellesi hoitopaikka ja sano veljellesi ei.

Itse sain orjuuden loppumaan kun kerroin mitä veloitan. 50 e päivä lastenhoito, maksu edellisenä päivänä käteisenä. Kun mitään rahaa ei tullut laitoin viestin ette siis tarvitsekaan apua kun kerran maksua ei näkynyt.

Yhden kerran äiti jätti lapset autolla pihalle, lapset tulivat soittamaan ovikelloa kaksin.

Äiti on peruspummi.

Soitin, ei vastannut. Laitoin viestin olemme lähteneet, lapset ovat nyt pihalla, naapuruston mummo on heidän kanssa ja sossuun on ilmoitettu. He ottavat yhteyttä mistä voit lapset hakea.

Appesi paikka ei ole teillä. Käytös ei ole sallittua lapsien läsnä. Soita sosiaalitoimistoon.

Voitte käydä appesi luona päivittäin mutta ei näin.

Niin miksi pitäis edes yrittää työllistyä, kun fakta on että niitä työpaikkoja ei riitä kuitenkaan kaikille? Osa kuitenkin epätoivosesti ja ihan oikeasti haluaa sitä työtä, niin eikö osa voisi siirtyä suosiolla syrjään, että ne ketkä haluaa saisi helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin kyllä pääsee, jos oikeasti haluaa. Sen eteen pitää vain olla valmis tekemään töitä, kenties opiskelemaan uusi tutkinto. Tälläkin hetkellä on aloja, joissa on työvoimapula esim. sos. ja terveysala. Kroonisesti sairaat on eri asia, mutta terveet ja työhaluiset saa kyllä töitä.

En pääse vajaakuntoisuuteni vuoksi opiskelemaan sos ja terveysalaa.

Millä tavalla olet vajaakuntoinen? Sosiaali- ja terveysalallakin on töitä jotka ei vaadi hyvää fyysistä terveyttä.

Minäkin hoidin miehen dementoitunutta äitiä. Omaishoitotuki oli se pienin, eli ei ollut sitovaa eikä sosiaalituki vaikuta työttömyyskorvaukseen. Onneksi pääsin pariksi kuukaudeksi silloin töihin ja pystyin todistamaan, että omaishoito ei estä työssäkäyntiä.

Mutta se oli silloin se, nyt on anoppi hautausmaalla ja lapset aikuisia, elukoita on sentään jäljellä hoidettavaksi. Niissä ei muuta vikaa kuin että syövät enemmän kuin tienaavat.

Luontaistalouteen kai tässä on siirryttävä. Hirvikokeet on taas tänä vuonna ammuttava, että on laillista hirveä. Siinä tulee samalla harrastusta ja ulkoilua. Muutenkin mennään keräily- ja viljelytuotteitten varassa, vielä kun saisi lehmän ja muutaman kanan. Ei sitten tarvitsisi ruokapöytään ostaa kuin kahvia, suolaa, sokeria ja viljatuotteita, ne kun eivät täällä kasva. Niin ja hunajaa, kun ei ole omia mehiläispesiä.

Lääkkeisiinkö rahaa? No joo, mutta aika vähän kun kotiapteekkiin keräillään tavaraa tuolta metsistä ja niityiltä.

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi pitäis edes yrittää työllistyä, kun fakta on että niitä työpaikkoja ei riitä kuitenkaan kaikille? Osa kuitenkin epätoivosesti ja ihan oikeasti haluaa sitä työtä, niin eikö osa voisi siirtyä suosiolla syrjään, että ne ketkä haluaa saisi helpommin.

Sanos muuta, en minäkään niin omista töistä perusta, kunhan olisi lapsilla töitä. Pahinta tässä tilanteessa on se, että nuoret, osaavat, työkykyiset ja -haluiset joutuvat olemaan työttömänä ja rahattomana, ja vanhojen puolikuntoisten työuria pitäisi pidentää!

Eikö se ole sama pidentää työuraa alusta ja keskeltä kuin lopusta? Nyt työssäolevien jatkamisesta pidetään kiinni, mutta kohta puolet työikäisistä eivät pääse edes pätkätöihin kiinni.

Kouluttautuminen ei ole mikään vaihtoehto, sillä minunkin perheessäni ammattikoulun käyneet ovat työllistyneet, mutta työttömänä on yhä enemmän insinöörejä, maistereita, tohtoreita.

Vierailija kirjoitti:

Töihin kyllä pääsee, jos oikeasti haluaa. Sen eteen pitää vain olla valmis tekemään töitä, kenties opiskelemaan uusi tutkinto. Tälläkin hetkellä on aloja, joissa on työvoimapula esim. sos. ja terveysala. Kroonisesti sairaat on eri asia, mutta terveet ja työhaluiset saa kyllä töitä.

Vaikka olisin kuinka työtön, niin hoitoalalle en lähde opiskelemaan.

Minun naapuri, 60 vuotias mies, jäi työttömäksi ja sai heti uuden työpaikan. On se vähän tyypistä ja alasta kiinni kuka työllistyy.

Valtio maksaa työttömyyskorvausta siitä hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin kyllä pääsee, jos oikeasti haluaa. Sen eteen pitää vain olla valmis tekemään töitä, kenties opiskelemaan uusi tutkinto. Tälläkin hetkellä on aloja, joissa on työvoimapula esim. sos. ja terveysala. Kroonisesti sairaat on eri asia, mutta terveet ja työhaluiset saa kyllä töitä.

En pääse vajaakuntoisuuteni vuoksi opiskelemaan sos ja terveysalaa.

Millä tavalla olet vajaakuntoinen? Sosiaali- ja terveysalallakin on töitä jotka ei vaadi hyvää fyysistä terveyttä.

Jalka ja selkävammoja. Olen hakenut lähihoitajan koulutukseen, en päässyt.

Olen miettinyt samaa... Jäin syksyllä työttömäksi eikä ole mitään toiveita uudelleen työllistymisestä :( Viihdyn kyllä hyvin näin, harrastan ja teen vapaaehtoistyötä, mutta tulevaisuus in auki. Voisin kouluttautua, mutta mihin? Sos. ja terveysala on ainoa, mikä tuntuu työllistävän, mutta se ei käy. En sovi luonteeni puolesta sinne enkä varmaan edes tulisi hyväksytyksi opiskelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin kyllä pääsee, jos oikeasti haluaa. Sen eteen pitää vain olla valmis tekemään töitä, kenties opiskelemaan uusi tutkinto. Tälläkin hetkellä on aloja, joissa on työvoimapula esim. sos. ja terveysala. Kroonisesti sairaat on eri asia, mutta terveet ja työhaluiset saa kyllä töitä.

Vaikka olisin kuinka työtön, niin hoitoalalle en lähde opiskelemaan.

Suomessa on liian hyvin asiat, kun työttömät voi itse valikoida mitä suostuvat tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin kyllä pääsee, jos oikeasti haluaa. Sen eteen pitää vain olla valmis tekemään töitä, kenties opiskelemaan uusi tutkinto. Tälläkin hetkellä on aloja, joissa on työvoimapula esim. sos. ja terveysala. Kroonisesti sairaat on eri asia, mutta terveet ja työhaluiset saa kyllä töitä.

Vaikka olisin kuinka työtön, niin hoitoalalle en lähde opiskelemaan.

Suomessa on liian hyvin asiat, kun työttömät voi itse valikoida mitä suostuvat tekemään. 

Mitä itse tykkäisit, jos olisit potilaana ja hoitaja oksentelisi tai yökkäilisi samalla, kun sinua hoitaisi?. Tai olisi hysteerinen kauhusta, kun paikkaisi vertavuotavaa haavaa?