Hiljaisella miehellä ei ole mitään annettavaa naiselle =(

Vierailija kirjoitti:

Facebook kaverimäärä kertoo aktiivisuudesta pyytää uudet ihmiset kaverilistalle sekä elämäntilanteiden runsaasta vaihtelusta. Jos on opiskellut useassa paikassa ja käynyt erilaisilla leireillä ja kursseilla, järjestötoiminnassa, urheiluharrastuksissa jne. niin saa helpommin paljon vieraita/puolituttuja luokkakavereita kaverilistalle. Jos jollain on tuhat Facebook kaveria ja se saa vain n. 50 kommenttia per kuva niin se aika selvästi osoittaa, että tämän tyypin asioita ei suurin osa kaverilistalla olevista jaksa aktiivisesti seurata. Jos nämä kaikki tuhat kaveria olisivat hyvin kiinnostuneita tästä tyypistä niin kyllä suurin osa vähintään tykkäilisi kuvista.

Vaikea käsittää, että joillekin FB on kamalan merkityksellinen foorumi, jonka perusteella tehdään tarkkoja analyyseja ihmisten luonteesta, sosiaalisista suhteista ja ties mistä.

Mulle FB on pelkästään yksi tapa pitää vaivattomasti yhteyttä kauempana asuviin ystäviin ja sukulaisiin ja seurailla heidän kuulumisiaan. Kukaan ei siellä tilitä intiimiasioitaan tai avaudu kamalan henkilökohtaisista jutuista (luojan kiitos!) vaan kyseessä on ennemminkin sellainen "kadulla-tapaamis-keskustelu-ja-kuulumisten-vaihto"-tyyppinen alusta. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon ihmisiä kelläkin on kaverilistallaan, ja omankin listani olen piilottanut (ihan tietoturvallisuussyistä).

Te, joille FB on tärkeä väylä tehdä syväluotaavia tulkintoja kaverilistallanne olevista henkilöistä: Onko teillä elämää netin ulkopuolella?

Siis joku oikeasti kyttää Facebookin kaverilistoja ja tekee niistä päätelmiä. Uskomatonta typeryyttä.

Kai nyt aikuisten ihmisten luulisi tajuavan, että fb-kaveruus on aivan eri asia kuin todellinen elämä. Jotkut haluavat paljon fb-kavereita ja pyytävät aktiivisesti ihmisiä kavereikseen ja hyväksyvät jokaisen itse saamansa kaveripyynnön. Joillakin on vain elämässä ollut vaihtelevia elämäntilanteita, jolloin fb-kavereita on suht helppo kerätä, jos sellainen kiinnostaa. Facebookin alkuaikoina oli paljon tavallisempaa kuin nykyään kerätä mahdollisimman paljon kavereita, ja silloin ei ollut yhtään outoa, että puolet kaverilistasta oli tyyppejä, joita et ollut välttämättä koskaan edes tavannut. En kyllä oman kaveripiirini perusteella osaa suuriakaan yleistyksiä tehdä.

Minä olen ihan tavallinen, sosiaalinen ja suht puhelias nainen, jonka on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Facebook-kavereita minulla on reilusti alle sata. Vastaavasti sitten vaikka sosiaalisesti todella kömpelö ja hyvin outo serkkuni, joka suorastaan karkottaa ihmisiä ympäriltään oudoilla jutuillaan. Hänellä on yli 400 fb-kaveria.

Mistä tämä kertoo? No ei mistään muusta kuin siitä, että serkkuni pyytää fb-kaverikseen jokaisen naapurin kissan kummin kaimankin jonka elämässään tapaa, ja vaikka saakin paljon hylkäyksiä, aina löytyy myös niitä hyväksyjiä. Minä puolestani olen todella tarkka omista kavereistani, pidän tarkoituksella kaverit sellaisina, että oikeasti tunnen heidät ja ainakin jossain elämänvaiheessa olen heidän kanssaan ollut tekemisissä reaalielämässäkin somea enemmän.

mussukka kirjoitti:

Mulla on kaveripiirissä kaksi pariskuntaa, joissa on älyttömän hiljaiset miehet. Miehet ovat kilttejä, kivoja ja lapsista huolehtivia ja hemmetin temperamenttiset, touhukkaat ja temmeltävät vaimot.

Eka tarina on se, että työskentelivät jonkin aikaa  samassa duunissa. Siellä jo duunikaverit sanoivat, että niin on rakastunut suhun tuo hiljainen mies, mutta kun mimmi oli naimisissa omalla tahollaan - ei lapsia.

Muutama vuosi myöhemmin olivat toisissa töissä ja tää mimmi eronnut väkivaltaisesta miehestään. Nainen kutsuttiin, että entisten työkavereiden bileisiin ja eikun sinne! Täysin tuo kiva hiljainen mies mielessä. Voi kunpa hän olisi siellä. Osti vielä tikkarin mukaansa, että on lahja ja puheenavaus. Nyt ovat kiva nelihenkinen perhe. 

Toinen tarina on, kun kaveri lähti opiskelemaan artesaaniksi pitkälle sisämaahan. Siellä sitten elätti itsensä tarjoilijana. Monta viikkoa eräs hiljainen palomies kävi istumassa siinä samassa pystytuolissa. Luki tarkkaan kaikki lehdet läpi, juoden yhtä kahvikuppiaan. Siinä saattoi lepposasti viettää vaikka koko työvuoron ja sen verran sai kysyttyä, että tarviiko neiti kotiin kyydin. Neiti luotti mieheen ja aina oli vaisu, hiljainen kyyti tarjolla.

Kuukauden kaksi näin toimittiin, lähes hiljaisuudessa. Tää mies oikeasti on hiljainen. Sitten mimmi meinas, että mikäs tää juttu oikein on? Mitäs meinaat? Haluatko jotain enemmän? - Joo, oli miehen vastaus. Nyt ovat kaksi vuotta olleet naimisissa. Ei vielä lapsia, mutta minä päivänä hyvänsä saa tulla.

Myönnän olevani jokseekin äänekäs ja menevä itsekin ja tunnustan, että nuo ystävien miehet toisinaan tuottaa mulle hetkellisiä ongelmia. Mä ja he ovat ainoat jotka meidän porukasta eivät tupakoi, joten usein jäädään porukalla istumaan ja se on äärettömän kiusallista, ei aina.

Tapauksen yksi herran kanssa voi keskustella, mutta kärsivällisyyttäni koetellaan siinä keskustelun hitaudessa. Tapauksen kaksi, joo hyvä päivää, kiva nähdä pitkästä aikaa ja hali. - ei puhettakaan että puhuttais.

Tämän katson lähinnä omaksi miinukseksi. Mun pitää opetella rauhallisuutta. 

Kyllähän hiljaisia ja ujoja tulee duunissa vastaan, mutten mä heidän kanssaan elä ja toimi ystävätasolla. Pärjään. Mutta noi kaksi herraa toisinaan mua harmittaa, kun en saa mitään järkevää keskustelua aikaiseksi oman lyhytjänteisyyden vuoksi... Parhaita ovat mökkireissut, silloin voi vaan järveä töllätä ja nauttia luonnosta ja "hiljaisuudesta" (vaikka tupakkiringin älämölö kantautuu kulman takaa)

Pakko sanoa tähän, mitä äitini totesi kerran lapselleni (teini-ikäinen) minusta: "Miksi tuo x ei ota sellaista kilttiä miestä, niin kaikki menis hyvin?" En tiedä onko se äidillistä viisautta?

Mä olen aika yksinkertainen arvattava. mut mun mielestä pienikin hellyys parisuhteessa on jo sitä mitä mä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla hauska ja mielenkiintoinen jos ei puhu mitään? Pantomiimia?

Tämä😂 Aivan huippu!

Vierailija kirjoitti:

Hiljasessa veessä ne kalatkin kutevat. 

Viivyttely on tilaisuuden pahin vihollinen. Jos mä aistin, että mies on jollain tavalla kiinnostunut, mutta käyttäytyy kuitenkin päinvastaisesti, niin turhaudun.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea käsittää, että joillekin FB on kamalan merkityksellinen foorumi, jonka perusteella tehdään tarkkoja analyyseja ihmisten luonteesta, sosiaalisista suhteista ja ties mistä.

Mulle FB on pelkästään yksi tapa pitää vaivattomasti yhteyttä kauempana asuviin ystäviin ja sukulaisiin ja seurailla heidän kuulumisiaan. Kukaan ei siellä tilitä intiimiasioitaan tai avaudu kamalan henkilökohtaisista jutuista (luojan kiitos!) vaan kyseessä on ennemminkin sellainen "kadulla-tapaamis-keskustelu-ja-kuulumisten-vaihto"-tyyppinen alusta. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon ihmisiä kelläkin on kaverilistallaan, ja omankin listani olen piilottanut (ihan tietoturvallisuussyistä).

Te, joille FB on tärkeä väylä tehdä syväluotaavia tulkintoja kaverilistallanne olevista henkilöistä: Onko teillä elämää netin ulkopuolella?

Vierailija kirjoitti:

Siis joku oikeasti kyttää Facebookin kaverilistoja ja tekee niistä päätelmiä. Uskomatonta typeryyttä.

Kai nyt aikuisten ihmisten luulisi tajuavan, että fb-kaveruus on aivan eri asia kuin todellinen elämä. Jotkut haluavat paljon fb-kavereita ja pyytävät aktiivisesti ihmisiä kavereikseen ja hyväksyvät jokaisen itse saamansa kaveripyynnön. Joillakin on vain elämässä ollut vaihtelevia elämäntilanteita, jolloin fb-kavereita on suht helppo kerätä, jos sellainen kiinnostaa. Facebookin alkuaikoina oli paljon tavallisempaa kuin nykyään kerätä mahdollisimman paljon kavereita, ja silloin ei ollut yhtään outoa, että puolet kaverilistasta oli tyyppejä, joita et ollut välttämättä koskaan edes tavannut. En kyllä oman kaveripiirini perusteella osaa suuriakaan yleistyksiä tehdä.

Minä olen ihan tavallinen, sosiaalinen ja suht puhelias nainen, jonka on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Facebook-kavereita minulla on reilusti alle sata. Vastaavasti sitten vaikka sosiaalisesti todella kömpelö ja hyvin outo serkkuni, joka suorastaan karkottaa ihmisiä ympäriltään oudoilla jutuillaan. Hänellä on yli 400 fb-kaveria.

Mistä tämä kertoo? No ei mistään muusta kuin siitä, että serkkuni pyytää fb-kaverikseen jokaisen naapurin kissan kummin kaimankin jonka elämässään tapaa, ja vaikka saakin paljon hylkäyksiä, aina löytyy myös niitä hyväksyjiä. Minä puolestani olen todella tarkka omista kavereistani, pidän tarkoituksella kaverit sellaisina, että oikeasti tunnen heidät ja ainakin jossain elämänvaiheessa olen heidän kanssaan ollut tekemisissä reaalielämässäkin somea enemmän.

Jaahas.. tää keskustelu oli jälleen lähtenyt käsistä ja nämä ennakkoasenteelliset, toisten kirjoittajien ajatuksia oman mielensä mukaan lukea osaavat henkilöt ovat päässeet vauhtiin.

Ihmettelen tätä, että nämä kaksi kirjoittajaa väittävät minun tehneen ihmisistä analyysejä facebookin perusteella... Mihin he tällaisen väitteen perustavat? Tuntevatko he minut jostain?

Itse tunnen melko hyvin kaikki facebookkini kaverilistalla olevat henkilöt. Tiedän, millaisia he ovat ihmisinä ja näin päin pois. Pelkän facebookin kautta en ole heistä tehnyt analyysejä.

Kiistämätön fakta on kuitenkin se, että yleensä julkisesti tunnetuilla miehillä, työelämässä menestyneillä miehillä, kuten pankinjohtajilla, sekä sitten persoonallisuushäiriöisillä miehillä, on eniten facebook-kavereita ja heillä on myös eniten naisia(!!). Feissarista näkee, kuka on alfa ja kuka ei. :D

Toinen juttu tähän liittyen on sellainen, että itse huomasin omituisen ilmiön tämän facebookin kanssa, kun facebookin otin käyttöön: monet edes aivan viikottain näkemäni henkilöt, kuten koulukaverit, pelikaverit... eivät huolineet minua kaverilistalleni. Kuitenkin nämä narsistit ovat kaikkien listoilla... vaikka narsisti ei edes olisi missään tekemisissä saman henkilön kanssa, joka ei huoli minua listalleen siitä huolimatta, että näkisin tuota viikottain, tuo henkilö on narsistin kaverilistalla(!!!!).

Kyllä siellä facebookissa vain näkyy se nokkimisjärjestys ja sosiaalinen valta ja tästä on moni puhunut mulle ihan oma-aloitteisesti.

Toki on sitten ihmisiä, jotka pyytävät kaikki tutun tututkin kaverilistalle ja heillä on siksi korostunut määrä kavereita, mutta sitten on näitä minun kaltaisia henkilöitä, jotka eivät kelpaa kenellekään.