Nuoret naiset, miten jaksatte ikäistenne miehien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Tapailet keskenkasvuisia jonneja, jos koet että miehet ovat henkisesti jäljessä. Kaikki samanikäiset poikaystäväni ovat olleet paljon kypsempiä kuin minä. Saatan joskus nostattaa riidan jostakin aivan turhasta, mutta he ovat keskittyneet asian sopimiseen ja selvittämiseen kun olen huutanut tai pitänyt mykkäkoulua. Ovat tehneet paljon töitä parisuhteen eteen. Nyt kihloissa ihanan samnikäisen miehen kanssa.

Tässäkin siis valitset nimenomaan sellaisen nuoren miehen, jolla on jo vanhemman miehen ominaisuudet.

Hyvin. Jaksaa bilettää munkanssa aamuun asti, jaksaa sängyssä, on perkeleen hyvän näköinen toisin kuin ne 30+ gubbet ja huumori ja harrastukset ovat samanlaiset.

Olen 23v. ja mieheni 41v. ja elämä ei voisi olla parempaa :)

Korostan, että kaikki pohjautuu suhteessamme rakkauteen, mutta en pane pahakseni, että en kärsi jatkuvista taloudellisista huolista niin kuin muut ikäiseni. Asun kaupungin kalleimmalla alueella kolme kertaa isommassa asunnossa, pari ravintolailtaa saattaa helposti kattaa opiskelijan koko kuukauden ruokamenot, voin kokkailla itsekin mitä mieli tekee, voin opiskella kaikessa rauhassa ja oman palkkani voin käyttää lähinnä itseeni, matkustelemme useita kertoja vuodessa ja elämä on muutenkin mukavaa sekä parisuhde toimii. Häät tulossa toukokuussa.

Ei minua haittaa millään tavalla, että kävelin näin ns. toisen valmiiseen elämään ja välttää opiskelijaelämän kituuttaminen. En ole muutenkaan koskaan pitänyt opiskelijabileissä haalareissa riekkumisesta, vaan ravintolaillallisista ja illan istumisesta. Lisäksi olen todennut, että nuoret pojat eivät vain osaa vielä osaa panostaa parisuhteeseen.

Joo, varmasti voisin kiinnostua omanikäisestä, mikäli olisi fiksu, kypsä, rauhallinen, huomaavainen, tunneälykäs, itsevarma, sängyssä ainakin yhtä kokenut kuin minä, kunnianhimoinen, miehekäs ja todella huumorintajuinen. Mutta toistaiseksi tuollaista ei ole tullut vastaan. Voi tosin olla että vaikkapa baarissa vanhemmat miehet lähestyvät enemmän siksi että näytän ikäistäni vanhemmalta.

Mies on lapsi vielä 4-kymppisenäkin, tai no kakskymppisille neidoille saattais ehkä sopia.

Itseä kiinnosti pinppi, paneminen, bilettäminen ja yleinen sekoilu/häröily kakakskymppisenä. Ja niin tuntui aika monia muitakin kiinnostavan, joten sieltä sitten vain etsimään jotain kypsää ja järkevää ihmistä. Pelkkää sekoilua oma elämä tuolloin, ei mitään järkeä missään.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan samassa elämäntilanteessa. Vanhemmat miehet eivät kiinnosta koska en koe että minulla ja jollain +30-vuotiaalla miehellä olisi mitään yhteistä. 

Ei se aina noin mene. Mun mies on 32 ja vasta aloittelee opinnot, itse olen 23v opiskelija.

Viimesen 8 vuotta on työskennellyt ulkomailla ja alotti työt jo 17-vuotiaana, ei vaan opiskellut ikinä. Vauvojen tekoakin jaksaa odottaa.

En jaksakkaa, avomies on mua vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

joo en mäkää ymmärrä...ite en vois kuvitellakaan seurustelevani nuoren miehen kanssa.mielellään vähintään 25-vuotiaan kanssa.

N19

No mulla on 25v, vastaa kyllä 16v henkisesti. Myönnän, aina en jaksaisi. Päätin, että katson vuoden verran ja jos ei ole tullut muutosta, minä lähden. Ja mies toetää tämän!

Ei se ajatuksenjuoksu, aito toisen kunnioitus, keskusteluhalukkuus jne enää iän mukana parikymppisen jälkeen kasva. Kusipäät ovat kusipäitä sekä parikymppisinä että nelikymppisinä. Nelikymppiset ehkä tekee vähemmän tyhmiä tekoja olosuhteiden pakosta kun on enemmän menetettävää ja ympäristön paineet, mutta useimmiten ne aivoratakset raksuttaa teoista huolimatta samaan tahtiin kun parikymppisenäkin. Idioottius on melko pysyvä tila. Kyllä ne Bile-Danit on henkistenkin ominaisuuksien perusteella ihan tunnistettavia tyyppejä parinkymmenenkin vuoden jälkeen.

Oma poikakaveri on samanikäinen kuin minä, ja tasavertaisessa ja ihanassa parisuhteessa elellään.

Minä olen 16-vuotiaasta asti seurustellut lähinnä 5-6 vuotta itseäni vanhempien miesten kanssa. Nykyään suurin osa kavereista 25-30-vuotiaita, itse olen useimmiten nuorimmasta päästä näin vähän päälle parikymppisenä. Nykyään tuntuu, että oman ikäisetkin miehet alkaa pikkuhiljaa olla samalla tasolla, mutta kuten sanoin vietän aikaani pääasiassa 25+-vuotiaiden kanssa ja sitä myötä myös seurustelukumppanit ovat iältään sitä luokkaa. En kyllä ala ketään tuomitsemaankaan pelkästään iän perusteella ja harvoin sitä tulee uusiin ihmisiin tutustuessa kysyttyäkään. Eipä ne kaikki tytötkään niin kypsiä ole...

Niille jotka väittää, että ei muutu iän myötä puhuu kyllä paskaa, niin vain minulle ja jokaiselle ystävälle on tullut järkeä iän myötä ja sekoilut loppuneet. Olihan se ihan kivaa sekoilla parikymppisenä, mutta harva sitä jatkaa tai jaksaa loppuelämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Varmaan me pojat kehitytään eri tahtiin. Mutta olen varmaan kyyninen tai kovin epäilevä Tuomas kun huomaan aattelevani,että keksikö joku vanha patu nyt oivat tavan kerätä itse kunnioitusta vanhempana miehenä, kun sen sijaan, että paljastaisi olevansa irstas vähintään viisitoista -vuotta vanhempi guppe, niin kertookin olevansa parikymppinen opiskelija pimatsu joka hei haluais henkisesti saman ikäistä seuraa siis kuinka vanhaa? - Eikö me kuitenkin kasveta ja kehitytä hieman eri tahtiin; hyvässä ja pahassa.

Mulla tuli tämä sama mieleen :D Aina silloin tällöin täällä saa lukea muka parikymppisen naisen ylistystä vanhempia setiä kohtaan, kun oikeassa elämässä tällaista ei tapaa juuri koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 23v. ja mieheni 41v. ja elämä ei voisi olla parempaa :)

Korostan, että kaikki pohjautuu suhteessamme rakkauteen, mutta en pane pahakseni, että en kärsi jatkuvista taloudellisista huolista niin kuin muut ikäiseni. Asun kaupungin kalleimmalla alueella kolme kertaa isommassa asunnossa, pari ravintolailtaa saattaa helposti kattaa opiskelijan koko kuukauden ruokamenot, voin kokkailla itsekin mitä mieli tekee, voin opiskella kaikessa rauhassa ja oman palkkani voin käyttää lähinnä itseeni, matkustelemme useita kertoja vuodessa ja elämä on muutenkin mukavaa sekä parisuhde toimii. Häät tulossa toukokuussa.

Ei minua haittaa millään tavalla, että kävelin näin ns. toisen valmiiseen elämään ja välttää opiskelijaelämän kituuttaminen. En ole muutenkaan koskaan pitänyt opiskelijabileissä haalareissa riekkumisesta, vaan ravintolaillallisista ja illan istumisesta. Lisäksi olen todennut, että nuoret pojat eivät vain osaa vielä osaa panostaa parisuhteeseen.

Kun valmistut niin saatkin ruveta miehellesi omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Niille jotka väittää, että ei muutu iän myötä puhuu kyllä paskaa, niin vain minulle ja jokaiselle ystävälle on tullut järkeä iän myötä ja sekoilut loppuneet. Olihan se ihan kivaa sekoilla parikymppisenä, mutta harva sitä jatkaa tai jaksaa loppuelämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ajatuksenjuoksu, aito toisen kunnioitus, keskusteluhalukkuus jne enää iän mukana parikymppisen jälkeen kasva. Kusipäät ovat kusipäitä sekä parikymppisinä että nelikymppisinä. Nelikymppiset ehkä tekee vähemmän tyhmiä tekoja olosuhteiden pakosta kun on enemmän menetettävää ja ympäristön paineet, mutta useimmiten ne aivoratakset raksuttaa teoista huolimatta samaan tahtiin kun parikymppisenäkin.

Olen 21v ja seurustelen 22v miehen kanssa. Mielestäni hän on kyllä ihan kypsä. Ja ei hänen kaverinsakaan mitenkään huomattavan lapsellisia ole. Että joo, kannattaa yleistää..

Tai ehkä mä sit itse olen yhtä alikehittynyt :D

Arvasin heti ikikseksi

En jaksakaan, siksi otin 13 vuotta vanhemman äijänkäppänän

Sääli kun naisilla on niin niire esittää kypsää :).Sitähän se loppuelämä on.Nauttikaa nuoruudesta.Se on ainutkertaista jokaisen kohdalla.