Nuoret naiset, miten jaksatte ikäistenne miehien kanssa?

Ollaan samassa elämäntilanteessa. Vanhemmat miehet eivät kiinnosta koska en koe että minulla ja jollain +30-vuotiaalla miehellä olisi mitään yhteistä. 

Olen hieman alle parikymppinen. En ole koskaan seurustellut tai edes tapaillut ikäistäni, ainoastaan pari yhden yön juttua on ollut. Ensimmäinen poikaystäväni oli neljä vuotta vanhempi, nykyinen kuusi vuotta vanhempi kuin itse olen. Vanhin mies, jota olen tapaillut, on minua 13 vuotta vanhempi. Olen kiinnostunut esim. kirjallisuudesta, politiikasta, tieteestä, pidän hyvistä ravintoloista ja baareista, en teinipaikoista. Minulla on paljon kavereita ja ystäviäkin koulusta, myös miespuolisia, mutta mieluiten vietän aikaa kuitenkin läheisimpien ystävieni kanssa, jotka ovat kypsiä, itsenäisiä ja fiksuja. En jaksaisi lapsellista, kaljoittelevaa, vanhemmillaan asuvaa ikäistäni poikaystävää.

Jotkut ovat ns. vanhoja sieluja, mutta monet haluavat samassa elämäntilanteessa olevan miehen.

Tuntuu jotenkin oudolta se, että joillekin (ilmeisesti suurimmalle osalle tämän palstan mukaan) naisille on erittäin tärkeää, että se mies on suurin piirtein samanikäinen, maks 3 vuotta vanhempi tai nuorempi. Ihan niin kuin aikuisiällä joku 10 vuotta suuntaan tai toiseen juuri toisi eroa. Toki 18-vuotias on vähän eri tasolla, mutta jos nyt puhutaan 25+ ikäisistä, niin silloin ainakin jo ollaan aikuisia ja on jo vietetty itsenäistä elämää. Mutta kai se vaan on näitä eroja ihmisten välillä. Minulle ei iällä ole väliä, mutta kyllä selkeästi vanhemmat miehet vetävät puoleensa sekä ulkonäön että persoonan vuoksi. Vanhemmista miehistä helpommin löytyy luotettava ja ei-niin-seksin-perässä juokseva yksilö, nuorille miehille kun se seksi ja uudet kumppanit tuntuvat menevän ohi parisuhteen. Jotenkin myöskään nuorekkuus ei iske minuun, tykkään, että miehellä kasvaa jo kunnolla parta ja kroppa saa olla kunnolla leveä, ei sellainen poikamaisen karvaton ja hoikka.

Hyvin menee.Yhteiset kaverit ja asenteet.Onneksi äiti ei kasvattanut tanttaa vaan tytön.

joo en mäkää ymmärrä...ite en vois kuvitellakaan seurustelevani nuoren miehen kanssa.mielellään vähintään 25-vuotiaan kanssa.

N19

Ei moni jaksa, koska onhan se nyt tosiasia, että moni tuonikäinen mies tai vielä poika on lapsi verrattuna naiseen. Ei siitä mihinkään pääse.

Olen vähän päälle parikymppinen eikä kyllä kiinnosta samanikäiset ööö... 'miehet.' Alaraja miehen iälle on sellainen 27, 28 ja yläikäraja 31, 32.

Mitä tekemistä sillä elämäntilanteella oikeastaan on sen kanssa? En minä ainakaan kumppanin kanssa puhu mistään sellaisesta, jossa olisi jotenkin olennaista, että olisimme kaikissa asioissa samassa tilanteessa. Ennemminkin toisen aiempi kokemus jostakin asiasta on etu joissakin tapauksissa sen sijaan, ettei kumpikaan asiasta tiedä mitään. Ei 20-vuotias opiskelija ja 20-vuotias työssäkävijäkään ole "samassa elämäntilanteessa".

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekemistä sillä elämäntilanteella oikeastaan on sen kanssa? En minä ainakaan kumppanin kanssa puhu mistään sellaisesta, jossa olisi jotenkin olennaista, että olisimme kaikissa asioissa samassa tilanteessa. Ennemminkin toisen aiempi kokemus jostakin asiasta on etu joissakin tapauksissa sen sijaan, ettei kumpikaan asiasta tiedä mitään. Ei 20-vuotias opiskelija ja 20-vuotias työssäkävijäkään ole "samassa elämäntilanteessa".

Itsekin ihmettelen noita samasta elämäntilanteesta höpöttäviä. Kun esimerkiksi opiskella voi vaikka kolmekymppisenäkin, mutta siltihän mieli on kolmekymppisen.

No onhan se ihan eri fiilis vaihtaa 2.2 vapaa koneella kun 3.0 turbolla! VIUHHFF VIUHHF!

No en mä jaksakaan. Siksi kai oonkin sinkku. Haluun 30-vuotiaan miehen.

N23

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekemistä sillä elämäntilanteella oikeastaan on sen kanssa? En minä ainakaan kumppanin kanssa puhu mistään sellaisesta, jossa olisi jotenkin olennaista, että olisimme kaikissa asioissa samassa tilanteessa. Ennemminkin toisen aiempi kokemus jostakin asiasta on etu joissakin tapauksissa sen sijaan, ettei kumpikaan asiasta tiedä mitään. Ei 20-vuotias opiskelija ja 20-vuotias työssäkävijäkään ole "samassa elämäntilanteessa".

Minä itse tykkään siitä että voidaan poikaystävän kanssa opetella yhdessä miten ollaan ''oikeita'' aikuisia. Ollaan saatu hyvät naurut jostain siivousmokailusta, tai kun ostetaan vääränlaisia lamppuja. Tuntuu mukavalta rakentaa elämä yhdessä nollasta kuin astua jonkun toisen ''valmiiseen'' elämään. :)

Hmm. Varmaan me pojat kehitytään eri tahtiin. Mutta olen varmaan kyyninen tai kovin epäilevä Tuomas kun huomaan aattelevani,että keksikö joku vanha patu nyt oivat tavan kerätä itse kunnioitusta vanhempana miehenä, kun sen sijaan, että paljastaisi olevansa irstas vähintään viisitoista -vuotta vanhempi guppe, niin kertookin olevansa parikymppinen opiskelija pimatsu joka hei haluais henkisesti saman ikäistä seuraa siis kuinka vanhaa? - Eikö me kuitenkin kasveta ja kehitytä hieman eri tahtiin; hyvässä ja pahassa.

Mä seurustelen mua 1,5v nuoremman miehen kanssa. Olen 22 ja mies kohta 21. Aikaisemmin oon hengannut paljon itseäni vanhempien ihmisten kanssa, ja kaikki kaverit on 1-3v vanhempia, mut tän miehen kanssa synkkaa kaikki tosi hyvin.

Ne jotka ei aikuistu ei vaan aikuistu missään iässä, turha sitä on odottaa. Ylipäätään se on aikustumattomuuden merkki jos miestä kiinnostaa paljon nuoremmat. Siinä käy sitten jossain vaiheessa niin että se nuori nainen kasvaa henkisesti eteenpäin ja vanhempi mies pysyy kakarana aina vaan ja joutuu vaihtaan nuorempaan ja nuorempaan.

Mun poikakaverit on kaikki olleet fiksuja. En ole koskaan ollut lihasten perään, mutta älykäs on pitänyt olla, muuten en ole jaksanut innostua. Useimmat tais olla vuoden tai pari vanhempia, mutta kuitenkin samassa elämäntilanteessa. Mikäs sen mahtavampaa kuin viettää iloista teekkarielämää oman kullan kanssa. Tuskin olisin jonnekin opiskelijabileisiin edes kehdannut viedä jotain kolmekymppistä kääkkää.

Ymmärrän kyllä, jos naiset hakee tuossa iässä jonkun verran vanhempia miehiä. Toki ei kaikki, mutta olen ensimmäinen joka myöntää, että oli 20v epäkypsä, ärsyttävä kakara ja ei se naisten kohtelukaan ihan putkeen mennyt, vanhempana on lähinnä hävettänyt se touhu.

Ikinä ei voi yleistää ja kaikki on yksilöitä, mutta eipä ne omanikäiset kaverit minusta kauheasti poikenneet, ihan lapsiahan me olimme, jutut myös senmukaisia.

Tapailet keskenkasvuisia jonneja, jos koet että miehet ovat henkisesti jäljessä. Kaikki samanikäiset poikaystäväni ovat olleet paljon kypsempiä kuin minä. Saatan joskus nostattaa riidan jostakin aivan turhasta, mutta he ovat keskittyneet asian sopimiseen ja selvittämiseen kun olen huutanut tai pitänyt mykkäkoulua. Ovat tehneet paljon töitä parisuhteen eteen. Nyt kihloissa ihanan samnikäisen miehen kanssa.

Nuorissa miehissä on lapsellisia ja hyvin kypsästi ajattelevia. Eli ei ole niin yhtenäinen joukko se, etteikö sieltä löytyisi jokaiselle mieleistä, jos käyttää vähän valikointia.