Uusiin ihmisiin tutustuminen on raskasta

se vie kauan että on niin tuttu että on mukavaa olla yhdessä. pitää jaksaa pitkä kausi tutustelua ja jännittämistä ja keksiä syitä tavata.

En kyllä jaksa. En jaksa sellaista, että tutustutaan haastattelemalla toista. Jos tutustuminen käy luonnostaan jonkun tekemisen puitteissa ja huomaa, että jonkun kanssa on mukavaa jutustella ja olla, niin se on kivaa tutustumista. Mulle olisi kauhistus alkaa haalia uusia kavereita tietoisesti ja ehdotella näkemisiä ja sitten olisi aina pakko keksiä puhuttavaa ja tekemistä.

Mikä siinä on raskasta? Minusta on kivaa ja mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin sellaisiin, joissa on jotain kiinnostavaa. Tietenkin jos suhtautuu uusiin ihmisiin (ilmeisesti vastakkaista sukupuolta edustaviin) mahdollisina kumppaneina ja on taipumusta shoppailla, voi tutustuminen olla rasittavaa, kun koko ajan etsii vikaa eli syytä heivata tämäkin kiva ihminen pois elämästään. :)

No joo, useiden kohdalla pitää paikkansa. Joidenkin kanssa on heti kotoisa olo ja pyrinkin viettämään aikaa juuri heidän kanssaan😊 just äskettäin olen tavannut aikuisiällä ihan hyipun tyypin, eikä yhtään ahista tutustua koko ajan paremmin!

Vierailija kirjoitti:

En kyllä jaksa. En jaksa sellaista, että tutustutaan haastattelemalla toista. Jos tutustuminen käy luonnostaan jonkun tekemisen puitteissa ja huomaa, että jonkun kanssa on mukavaa jutustella ja olla, niin se on kivaa tutustumista. Mulle olisi kauhistus alkaa haalia uusia kavereita tietoisesti ja ehdotella näkemisiä ja sitten olisi aina pakko keksiä puhuttavaa ja tekemistä.

Allekirjoitan tämän täysin.

Samaa mieltä!

Olen koulussa ja ns. rankimmaksi asiaksi opiskelussa on osoittautunut se, kuinka koko ajan pitää tutustua uusiin ihmisiin. Ensin luokkalaisiin ja sitten kun oli juuri tutustunut niin piti hankkia työharjoittelupaikka ja tutustua niihin ihmisiin. Parin kuukauden päästä takas kouluun ja taas vahvistamaan suhteita luokkalaisiin joita ei hirveästi nähnyt työharjoittelun aikana. Muutama viikko sitten alkoi uusi harjoittelu, uudet ihmiset, erilaiset persoonat... Kesällä vielä jonnekin kesätöihin. Uuden työn opetteleminen ei ole läheskään niin uuvuttavaa kuin tutustumisprosessin aloittaminen kokoajan alusta.

En todellakaan jaksa. siksi minulla on hyvin harvoja, mutta sitäkin rakkaampia ystäviä. Puhun ihmisille kun huvittaa ja niille, joille on puhuttavaa. Jos ei tule mitään en puhu. Toki joku saattaa siitä alkaa mököttämään, mutta tulkoon ite mulle puhumaan jos se on hälle niin tärkeää... Kyllä minä vähintään yritän vastata, mutta itse olen todella huono tekemään alotteita etenkin väkisillä. Toisinaan uusiin ihmisiin on mukava tutustua, mutta en pidä siitä että väenvängällä yritetään olla ja naamasta näkee ettei tyyppi siitä tykkää ja lopussa alkaa välttelemään kun ei osaa sanoa että nyt ei käy/ kerkeä puhumaan. Muutenkin olen aika epäsosiaalinen ja kammoksun ihmisiä.

Minäkin inhoan tutustumista. Varsinkin joissain juhlissa, kun todennäköisyys että tavataan uudestaan on häviävän pieni. Samoin jos on jotain lyhyitä kursseja tms. Miksi tuhlaisin aikaa ja vaivaa ihmisiin joita tuskin enää tapaan? Harvoin ihmiset ovat niin kiinnostavia.

Kyllä se tutustuminen on silloin mukavaa kun se tapahtuu luonnostaan niin, että molemmat on aidosti kiinnostuneita toisesta ihan näin ihmisenä eli tutustumis/ystävä mielessä. Väkinäinen tutustuminen taas on tuskaa. Etenkin jos kuitenkin toinen ei olekkaan kiinnostunut toisesta vaikka toinen taas olisikin. Siksi en edes ajattele puhuessani ihmisille, että nytpäs yritän tutustua häneen vaan saatan puhua ihan huvin vuoksi vain. Mikäli toinen haluaa jatkaa keskustelua niin sitten jatkan minäkin. Siinä tutustuu ihmisiin jos tutustuu. Mikäli joku ei vastaa puheeseeni niin jatkan vain matkaa ajatellen että hänellä on nyt jotain muuta ajateltavaa.