Voivatko raskausoireet vaihdella?

Kyllä ne voivat vaihdella . Kaikki on varmasti hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne voivat vaihdella . Kaikki on varmasti hyvin.

Kiitos vastauksesta! Toivotaan :)

Jos jollain on kertoa esimerkkejä omalta raskausajaltaan, kuulen niitä mielelläni :) -AP

Itse olen parhaillaan raskaana, vkoja 13+1. Itsellä on kokoajan seilanneet oireet ihan edestakaisin, alussa kävi juuri samalla tavalla. Välillä oksetti pari päivää älyttömästi, ja sitten taas pari päivää ilman mitään oireita. Kahdessa ultrassa kuitenkin käyty jo ja kaikki ollut kokoajan pikkuisella ainakin tähän saakka paremmin kun hyvin, joten koita vaan rentoutua ja olla stressaamatta :-)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen parhaillaan raskaana, vkoja 13+1. Itsellä on kokoajan seilanneet oireet ihan edestakaisin, alussa kävi juuri samalla tavalla. Välillä oksetti pari päivää älyttömästi, ja sitten taas pari päivää ilman mitään oireita. Kahdessa ultrassa kuitenkin käyty jo ja kaikki ollut kokoajan pikkuisella ainakin tähän saakka paremmin kun hyvin, joten koita vaan rentoutua ja olla stressaamatta :-)

Okei, hyvä kuulla :) Tiedän, että pitäisi olla stressaamatta, mutta se on kovin vaikeaa, varsinkin kun tätä on toivottu ja odotettu niin pitkään. Helpottaa kyllä kuulla, että muillakin on ollut vaihtelua oireiluissa. Onnea loppuraskauteen!

Vierailija kirjoitti:

Raskausoireet eivät missään tapauksessa voi vaihdella yhtään! Oireiden tulee olla täsmälleen samanlaiset joka ainoassa raskaudessa, eivätkä oireet saa muuttua. Pidän todennäköisenä, että jos oireet ovat muuttuneet, niin on tulossa kehitysvammainen lapsi tai keskenmeno!

Haa haa. Muista raskauksista en tiedä mitään, sillä tämä on ensimmäiseni. Lähinnä ihmettelin sitä, että onko oireiden väheneminen ihan normaalia näin nopeasti, parissa päivässä. Näillä viikoilla keskenmenonriski on kuitenkin vielä suuri, eikä ole varmuutta siitäkään, että tämä on ihan oikea raskaus eikä esim. tuulimuna. Tuskin olen ainoa, jota on alkuraskaudessa huolettanut raskauden jatkuminen.

Mulla oli alussa rinnat hellät, ei oikeastaan muita oireita. Joinain päivinä kans oli ja toisina ei. Kesti pari viikkoa kokonaisuudessaan.

Sitten alkoi pahoinvointi, ei paha mutta sellainen pieni etova olo pitkin päivää. Kesti varmaan vajaan kuukauden. Veden juonti ja liikkuminen auttoivat.

Kun pahoinvointikausi meni ohi, tuli sellainen kumma turvonnut olo mahaan, joka kesti kans pari-kolme viikkoa. Se oli ennenkuin maha edes oli kasvanut. Se tuntui isolta vaikkei ollut.

Sitten oli jotain nipistelyjä mahassa, en muista enää tarkkaa kauanko kestivät ja missä vaiheessa. Ne johtuvat siitä kun kohtu ja sen kiinnikkeet venyy.

Loppuvaiheessa tuntui kuin nilkoissa olisi ollut vettä ja jalat oli sellaiset raskaat kävellä. Eivät näyttäneet päältä päin turvonneilta mutta olo oli niinkuin olisi ollut elefantin jalat. Mahan sivuilta ja nivustaipeista kans vihloi välillä sillai niinkuin puukko olis tuikattu äkkiä. 

Monilla ahdistaa loppuvaiheessa henkeä kun vatsa painaa keuhkoja. Mulla ei ollut sitä ongelmaa, mutta tiedän monta jolla on ollut. Se helpottaa yleensä sitten kun kohtu laskeutuu vähän ennen synnytystä.

Monilla on myös kummallisia himoja ruokiin tai aineisiin joita ei normaalisti ole. Mulla ei ollut muuta kuin se etten voinut syödä juustoa, jota normaalisti syön hirveitä määriä ja rakastan sitä.

Monilla tulee myös ummetusta, mulla ei ollut sitäkään. Siihen auttaa kuitujen ja luumujen syönti ja ummettavien ruokian välttäminen (mm juusto, banaani).

Kaikenkaikkiaan sanoisin että oireita voi olla monenlaisia ja ne vaihtelevat ihmisestä toiseen ja raskauden eri vaiheesta toiseen. Suurimmasta osasta ei kannata huolestua. Jos tulee kovaa jatkuvaa kipua tai verivuotoja, sitten lääkäriin.

Oireiden kanssa pärjää parhaiten kun elät mahdollisimman normaalia elämää etkä huolestu tai ala "kuunnella" vaivojasi liikaa. Jos mahasta vihlaisee kerran ja alat huolestua ja maata hiljaa, tunnet oireet paremmin ja sitten huolestut lisää. Se huolestuminen taas voi aiheuttaa stressiä, sydämentykytyksiä, verenpainetta jne ja tulet aina vain "sairaammaksi". Stressi ei tee hyvää vauvalle. Elät ja olet niinkuin ennenkin. Raskaus ei ole sairaus, muista se! Onnellista odotusta teidän perheelle!

Vierailija kirjoitti:

Raskausoireet eivät missään tapauksessa voi vaihdella yhtään! Oireiden tulee olla täsmälleen samanlaiset joka ainoassa raskaudessa, eivätkä oireet saa muuttua. Pidän todennäköisenä, että jos oireet ovat muuttuneet, niin on tulossa kehitysvammainen lapsi tai keskenmeno!

Haista sinä home! Onko pakko kiusata ensimmäistä lastaan odottavaa? Idiootti!

Itsellä oli vahvat raskausoireet ja sitten katosi ja kesken meni viikolla 7+0 alko hieman vähenemään ensin ja sitten loppu seinään ja vuoto alkoi

Voi vaihdella! Minulla vaihteli rintojen arkuus (aina niitä piti olla tuuppimassa), pahoinvointi ja väsymyskin. Pahoinvointi jäi alun jälkeen ensin pois mutta tuli sitten takaisin. Tosi paljon sitä tarkkailee itseään, se on ihan normaalia. Myöhemmin sitten stressaa vauvan liikkeitä ja sitten sitä että eikö se jo synny. Onnea odotukseen!

Mulla oli ekan lapsen kohdalla alkuvaiheessa paljon erilaisia vihlomisia ja pahoinvointia ja kummallisia tuntemuksia. Vaihtelivat päivästä toiseen että välillä oli ja välillä ei. Ei mitään logiikkaa. Loppuraskaus meni hyvin paitsi oli kuuma kun oli tosi lämmin kesä ja vauva syntyi loppukesästä. Tein töitä, jopa raskaita töitä synnytykseen saakka.

Toisen lapsen kohdalla ei taas ollut alussa mitään oireita. Ei pahoinvointiakaan. Keskivaiheilla alkoi supistella ja sitä jatkuikin sitten loppuun asti. Mitään painavaa ei saanut kantaa, heti supisti. Jopa portaat piti nousta muutama askelma kerrallaan ja odottaa välillä vaikka ei olisi ollut mitään kannettavana. Oikeastaan heti jos hengitystiheys nousi, alkoi supistella.

Molemmat raskaudet meni pari-kolme päivää yli lasketusta ajasta ja lapset terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ekan lapsen kohdalla alkuvaiheessa paljon erilaisia vihlomisia ja pahoinvointia ja kummallisia tuntemuksia. Vaihtelivat päivästä toiseen että välillä oli ja välillä ei. Ei mitään logiikkaa. Loppuraskaus meni hyvin paitsi oli kuuma kun oli tosi lämmin kesä ja vauva syntyi loppukesästä. Tein töitä, jopa raskaita töitä synnytykseen saakka.

Toisen lapsen kohdalla ei taas ollut alussa mitään oireita. Ei pahoinvointiakaan. Keskivaiheilla alkoi supistella ja sitä jatkuikin sitten loppuun asti. Mitään painavaa ei saanut kantaa, heti supisti. Jopa portaat piti nousta muutama askelma kerrallaan ja odottaa välillä vaikka ei olisi ollut mitään kannettavana. Oikeastaan heti jos hengitystiheys nousi, alkoi supistella.

Molemmat raskaudet meni pari-kolme päivää yli lasketusta ajasta ja lapset terveitä.

Se unohtui vielä sanoa, että ihmettelen sitä kun kaikki sanovat (myös neuvolassa) että vauvan liikkeet pitää tuntua lähes koko ajan ja ellei ole tuntunut muutamaan tuntiin että jos se nukkuu niin se pitää herättää vaikka mahaa taputtelemalla että tietää onko se elossa. Mä tunsin hyvin vähän liikkeitä kummassakin raskaudessa. Usein saatoin hoksata vasta illalla, että onkohan se liikkunut koko päivänä. Neuvolassa kysyin asiasta ekan lapsen kohdalla ja neuvolantäti kuunteli sillä koneella ja piti kättä mahan päällä ja sanoi, että nyt se kääntyi, tunsit varmaan? Vastasin etten tuntenut. Hän kokeili useasti ja tunsin ehkä kerran tai kahdesti liikkeen.

Toisen lapsen kohdalla en enää huolestunut asiasta, koska tiesin etten tunne liikkeitä niin hyvin kuin muut. Loppuraskaudesta vauva oli jo kääntynyt pää alaspäin hyvistä ajoin. Sitten viimeisten viikkojen aikana tunsin kerran oikein kunnon jytäjumppaa mahassa. Seuraavalla neuvolakerralla täti kauhisteli että vauva oli kääntynyt takaisin pää ylöspäin. Sain käskyn lääkärille joka varmisti asian ja antoi viikon armonaikaa kääntyä takaisin, muutoin joutuisin sairaalaan jossa miettivät käännetäänkö se vai leikataanko vai mitä tehdään perätilalle. Menin lääkäristä kotiin ja samana iltana tunsin taas jytäjumppaa mahassa. Arvasin että kääntyi pää alaspäin. Näin oli tehnyt ja vältyin väkisinkäännöltä. Neuvolassa vain ihmettelivät että miten se noin loppuvaiheessa alkaa heittelemään voltteja, ettei ole normaalia. Minä taas mietin että kyllä pitää paljon liikkua että mä huomaan kunnolla... ;-)

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vahvat raskausoireet ja sitten katosi ja kesken meni viikolla 7+0 alko hieman vähenemään ensin ja sitten loppu seinään ja vuoto alkoi

Voi ei, ikävä kuulla :(

Vierailija kirjoitti:

Voi vaihdella! Minulla vaihteli rintojen arkuus (aina niitä piti olla tuuppimassa), pahoinvointi ja väsymyskin. Pahoinvointi jäi alun jälkeen ensin pois mutta tuli sitten takaisin. Tosi paljon sitä tarkkailee itseään, se on ihan normaalia. Myöhemmin sitten stressaa vauvan liikkeitä ja sitten sitä että eikö se jo synny. Onnea odotukseen!

Kiitos! Ja kiitos paljon muillekin vastauksista, ne rauhoittivat kovin :) -AP

Mulla vaihteli oireet varsinkin alkuraskaudessa. Rinnat oli alkuun tosi kipeät ja turvonneet, toisina päivinä taas eivät kovinkaan kipeät tai turvonneet. Ehkä rv10/rv11 alkoi vähentyä myös pahoinvointi ja tokalla kolmanneksella en voinut enää lainkaan pahoin, rinnatkaan eivät tämän jälkeen olleet enää niin arat. Jossakin vaiheessa alkoi tuntua aika normaalilta ja kun vatsakaan ei ollut vielä paljoa kasvanut, epäilin onko siellä enää ketään. Voi siis olla aika oireetontakin.

4 lasta joiden raskauksissa ei mitään oireita.

4 keskenmenoa joissa raskauksissa voimakkaat oireet, pahoinvointia, väsymystä jne.

Ei ne oireet kerro onko esim tuulimunaraskaus, itsellä eka oli tuulimuna ja raskauspahoinvointi tosi rajua. Jotenkin tiesin, että ei ole oikea raskaus ja eka ultrassa se sitte paljastuikin ja vasta lähemmäs rv 12. No sen jälkeen on tullu lapsosia kyllä.