rutiinit ja masennus

Minä lopetin kaikki lääkkeet ja typerissä terapioissa ramppaamisen. Haleuduin kouluun ja sen myötä sain vakituisen työpaikan. Nyt on sisältöä elämässä ja puhtia riittää tekemään asioita. En jätä mitään huomiselle minkä voin tehdä samana päivänä

Itse en ole koskaan ollutkaan rutiinimainen ihminen, mutta huolien myötä kotini alkoi aina olla epäjärjestyksessä ja sotkuinen. Se meni siihen, että jos ruokaa laittaessani pudotin lattialle tomaattimurskaa tai maitoa, en pyyhkinyt sitä heti pois, vaan vasta seuraavan kerran, kun oli "pakko" siivota, esim. kun joku tuli käymään.

Kerran, kun joku oli tullut käymään, ja olin sen takia siivonnut, ajattelin seuraavana aamuna kahvia juodessani, miten paljon mukavampaa minulla on kotonani, kun on siistiä. Siitä lähtien olen siivonnut säännöllisesti ja pyyhin lattialta pudonneet ruoka-aineet heti.

Siisteys ja myös muiden asioiden hoitaminen ajallaan vaikuttaa mielialaan positiivisesti. Oletko ap. huomannut saman? Saisitko perheesi avulla siivottua kotinne säännöllisesti ja laadittua esim. listan muista rutiineista, ikään kuin viikoittaisen "lukujärjestyksen". Seuraisit sitä ohjelmaa viikon jokaisena päivänä, lepopäivää (esim. sunnuntai) lukuunottamatta, tuntui miltä tuntui. Ehkä pian alat huomata mielialasi kohentuneen ja alat taas tehdä sitä nauttien?

Dr Philin sanoin, "the only way to do it is to do it". Käynnistä rutiinit uudelleen mielenhallintaa ja itsesi pakottamista käyttäen, kunnes saat evidenssiä siitä, että se, mitä teet tuottaa hyvää hedelmää. Sen jälkeen alat haluta rutiineja.

up

Dr Phil voi olla oikeassa asioissa, jotka eivät ratkea mitenkään ennenkuin niihin tarttuu ihan itse: parisuhdeongelmat, pelot tms. Mutta joku muu voi auttaa siivoamisessa tai sen voi ulkoistaa kokonaankin.

Masennuksessa on asteita ja vaiheita. Jos tuntuu että rutiini vie voimat, luovu surutta. Voit milloin tahansa tarttua siihen uudelleen, ja kokeilla, toimiiko se sillä kertaa. Syyllisyydentunteet ja ihmisarvon ripustaminen arjen suorittamiseen ne juurikin vievät voimat. Masentunut alkaa päätellä elinkelpoisuuttaan tuosta. Ja toiset hurraavat vieressä kuin urheilukatsomossa. Ei ole mitään rotia tässä yhteiskunnassa. Maailma pyörii kyllä vaikka ap heittäytyisikin rauhassa lepäämään. Itse hänen on opittava, mitä hän jaksaa ja mitä ei kannata sillä kertaa edes yrittää.

Asiassahan ei olisi mitään epäselvää, jos aapeellä olisi aivoverenvuoto. Masennusta voisi pitää henkisenä aivoverenvuotona. Sinulla on velvollisuus ottaa varovasti.

Jos kykenit skarppaamaan lapsen asioissa eilen, tottakai se väsyttää tänään ekstrasti, koska olet masentunut. Älä päättele siitä mitään muuta, kuin että nyt on levättävä. Hyvällä omatunnolla. Kun vointisi paranee, lepoaika lyhenee ja väsymys kevenee. Sitä on silti kuunneltava. Ole hellä itsellesi. Mitä enemmän rimpuilet ja yrität väkisin, sitä vakiintuneemmaksi itseinho käy, jos et onnistukaan. Lepääminen ja väärä itsesääli eivät ole sama asia. Päinvastoin, oikeastaan.

Mitä tarkoittaa että olet hoidossa? Minäkin kävin joskus terapiassa. Siellä voi käydä, eikä kuitenkaan käsittele ongelmiaan. Oletko edistynyt sun ongelmissa? 10 vuotta on pitkä aika masennusta. Onko se masennusta kuitenkaan vai jotain muuta? Ehkä sun ongelmille saisi joku muu lääkäri jonkun toisen nimikkeen? Jospa sulla on tylsä, tyhjä elämä ja olet vaan rankasti ylisuorittaja joka rankaisee itseään negatiivisella itsepuhumisella?

Mitä jos sä menisit ja tekisit asioita toisin? Muutto? Uusi työ? Kokonaan uusi ala? Uusia harrastuksia? Uusi parisuhde? Tai eläisit yksin? Mitä sää menettäisit? Voitko sä luovuttaa vanhoja valintoja vai onko sulla joku tarve ylläpitää kulisseja?

Jos joku muuttaa elämää? Ottaa eron tai vaihtaa työpaikkaa niin mikä on sun ensireaktio? Onko se arvostelu siitä ihmisen luovuttamisesta tms?

Minulla on ollut elämässä rankkoja kausia mutta helppoako elämä olisi? Sä elät sun elämää. Kyllä mä väitän että sun masennus ja tapa hoitaa itseäsi tulee lopulta sinusta. Kun mietit että olet 10 vuotta ollut "masentunut" ja nyt tarttis tehdä jotain niin mikä tuon aiheutti ja mitä kaikkea olisit saanut aikaan näiden 10 vuoden aikana? Sulla voisi olla kiva työpaikka, parisuhde jolla ikää jo hyvä tovi yms. Sinä itse aiheutat itsellesi kaaosta jos et ole itsellesi armollinen ja luottaisi että 10 vuotta olisit voinut elää ilman negatiivisia tuntemuksia. Olisit silti tässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa että olet hoidossa? Minäkin kävin joskus terapiassa. Siellä voi käydä, eikä kuitenkaan käsittele ongelmiaan. Oletko edistynyt sun ongelmissa? 10 vuotta on pitkä aika masennusta. Onko se masennusta kuitenkaan vai jotain muuta? Ehkä sun ongelmille saisi joku muu lääkäri jonkun toisen nimikkeen? Jospa sulla on tylsä, tyhjä elämä ja olet vaan rankasti ylisuorittaja joka rankaisee itseään negatiivisella itsepuhumisella?

Mitä jos sä menisit ja tekisit asioita toisin? Muutto? Uusi työ? Kokonaan uusi ala? Uusia harrastuksia? Uusi parisuhde? Tai eläisit yksin? Mitä sää menettäisit? Voitko sä luovuttaa vanhoja valintoja vai onko sulla joku tarve ylläpitää kulisseja?

Jos joku muuttaa elämää? Ottaa eron tai vaihtaa työpaikkaa niin mikä on sun ensireaktio? Onko se arvostelu siitä ihmisen luovuttamisesta tms?

Minulla on ollut elämässä rankkoja kausia mutta helppoako elämä olisi? Sä elät sun elämää. Kyllä mä väitän että sun masennus ja tapa hoitaa itseäsi tulee lopulta sinusta. Kun mietit että olet 10 vuotta ollut "masentunut" ja nyt tarttis tehdä jotain niin mikä tuon aiheutti ja mitä kaikkea olisit saanut aikaan näiden 10 vuoden aikana? Sulla voisi olla kiva työpaikka, parisuhde jolla ikää jo hyvä tovi yms. Sinä itse aiheutat itsellesi kaaosta jos et ole itsellesi armollinen ja luottaisi että 10 vuotta olisit voinut elää ilman negatiivisia tuntemuksia. Olisit silti tässä.

Voitko sä luvata että eroaminen parantaisi mun masennuksen? Tai työttömyys? Vai voiko asiat mennä huonompaan suuntaan? En mä mitään kulisseja ylläpidä, mutta en halua huudellakaan masennuksestani kaikille. Haluan elää rauhassa. Koulukiusaaminen ja ongelmat nuoruudessa laukaisseet masennuksen. 

"Hoitoa saan" MTT:ssa. Eli sairaanhoitajan kanssa jutustelua parin viikon välein ja reseptin uusimisen. Tuntuu että tällä hetkellä en osaa sanoa mikä auttaisi voimaan paremmin ja energisemmin. Kyllähän kaikilla on luurankoja kaapissaan ja tietynlaiset kulissit yllä, en eroa heistä. Jotenkin en vain osaa/halua muuttaa asioita. En uskalla ottaa askeleita. 

ap

Siis mun "unelma elämäni" olisi sellaista, että kaikki olisi tiptop, koti, työ,parisuhde,lapset, minä itse jne..

ap

Vierailija kirjoitti:

Siis mun "unelma elämäni" olisi sellaista, että kaikki olisi tiptop, koti, työ,parisuhde,lapset, minä itse jne..

ap

No sittenhän siinä unelmassa on vikaa. No mitä vikaa? Esimerkiksi se, että se on kohtuuton. Missä sinulle on luvattu täydellistä elämää, planeetalla jossa elämä on kärsimyksestä toiseen kulkua ja täydellisyyden vaikutelmankin saavuttavat vain ne, jotka tekevät sen riistämällä muita? Pitääkö sinun saada sellainen aikaan kelvataksesi ihmisenä? Hoida päänuppiasi ja näe kauneus epätäydellisessä. Sen sijaan että hoitaisit elämääsi kuin engelsmanni täydellistä nurmikkoa. Kuolemanpelolta ja hyväksyntävajeelta tuo minusta kuulostaa, ei masennukselta. Väistelet todellisia kysymyksiä nukkekotielämään, jossa lapsista ja puolisostakin tulee vain onnesi todistuskappaleita. Se on heille äärettömän raskas rooli kantaa silloinkin, vaikka voisit itse hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Siis mun "unelma elämäni" olisi sellaista, että kaikki olisi tiptop, koti, työ,parisuhde,lapset, minä itse jne..

ap

Kovin moni ei tuohon tilanteeseen koskaan pääse, eikä tarvitsekaan. Tai jos pääsee, voi huomata, että kaikki aika kuluu sen täydellisen elämän "ylläpitämiseen", eikä siitä ns. täydellisyydestä ehdi nauttimaan. Sen sijaan, että ehtisi ja malttaisi istahtaa sinne sohvalle nauttimään täydellisestä kodista ja ihanista lapsista, mielessä pyörii vain, mitä muuta pitäisi tehdä, että huomenna on yhtä täydellistä.

Silloin kun olin vaikeasti masentunut, huomasin, että kun yrittää pitää liikaa kiinni rutiineista ja suorittaa asioita (koska ajattelin, ettei masentunut saa jäädä vain makaamaan ja lepäämään), uupuu ja masentuu vain lisää, ja lopulta ei jaksa enää yhtään mitään. Olen pyrkinyt valitsemaan itselleni tärkeimmät asiat, joiden tekemisestä pidän kiinni, vaikka se tuntuisi vaikelta, ja jotka eivät kuitenkaan ole liian raskaita tehdä, vaikka vointi olisi huono. Tuntui että jotain rutiineja oli pakko olla, että pysyy toimintakykyisenä. Ja päivän päätteeksi piristi ihan se, että oli jotain saanut tehtyä, vaikka oli siinä kunnossa, että suihkuun meneminenkin tuntui ajatuksenakin liian uuvuttavalta. Minulla ne rutiinit, joista valitsin pitää kiinni, liittyivät ihan hygieniaan ja itsestä huolehtimiseen, kodin siisteyteen, yhteydenpitoon ystävien kanssa (jossain vaiheessa elämää olen suunnilleen erakoitunut masennuksen vuoksi, enkä enää halua menettää ystäviä samasta syystä).

Kiitos, että jaoit tarinasi ja toivon, että löydät pieniä onnen hetkiä tilanteista sillon tällöin. Jos odottaa, että vasta sitten voi olla onnellinen kun kaikkinon hyvin niin niitä hetkiä on aika vähän. Olen tosi surullinen kuullessani, että muillakin on yhtä tuskallisia ongelmia. Arto Pietikäisen Joustava Mielimja Onnellisuusansa on antanut minulle voimia, mutta helppoa ei sekään ole. Pieni, edes 20 min oleilu ulkona tai luonnossa vähentää myös oireita. Kaikkea ihanaa elämääsi, et ole yksin!

Miksipä et saisi olla väsynyt, kun olet sairas? Pitkäaikaissairaudet ovat sellaisia. Intoa elämään ja rutiinit pyörimään, no noitahan ei kai voi saadakaan ennen kuin paranee masennuksesta. Itselläni pienen vaihtelun järjestäminen elämään - vaikkapa vierailu toisessa kaupungissa voi auttaa antamaan piristysruiskeen myös kotona ainakin joksikin aikaa. Muutenhan tämä sairaus on vähän sellainen, että pitää vain yrittää antaa itselleen nöyrimmästi anteeksi oma epätäydellisyytensä.