Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyisin olemaan pahoittamatta mieltäni ANOPIN käytöksestä?
20.02.2006 |
Kun pakkohan sitä on puolin toisin välillä tavata, näennäisessä sovussa... On kuitenkin tullut (varsinkin aikoinaan, hieman harvemmin nykyään), rakkaalta anopilta minulle melko loukkaavaa piilokettuilua, väheksymistä jne. jne. Ja ihan suoraakin kettuilua. On myös tosi kova juoruamaan, enkä halua sille kertoilla asioitamme liian laveasti.
Mikään mitä teen ei hänen mielestään ole mitään, ja hän osoittaa sen niin hienovaraisesti, ettei oma poikansakaan oikein hoksaa tilanteita. Eli siis kyseinen nainen osaa sen nainen vastaan nainen-piilo...tuilun tosi taidokkaasti. Välillä hän saattaa tokaista muka puolihuolimattomasti jotakin tyyliin " hölmö" , ja sitten olen ihan äimänä, että sanoiko se tosiaan noin!?! Eli näitä sutkauksia on tilanteissa, joissa ne ovat aivan odottamattomia ja irrallisia... Ja oikeasti hölmöksi tms. halventavaa en ainakaan omasta mielestäni tunnustaudu :/
En tajua miten se nainen on saanut kasvatettua minun aviomiehestäni niin ihanan ihmisen. Tai sitten ansiot siitä kuuluvat appiukolle täysin...
Ei vaan anoppi ehkä sitä tajua, että sitten kun toivottu esikoisemme toivottavasti ilmoittelee tulostaan ja saapuu maailmaan, niin emme me sen enempää aio olla yhteyksissä häneen kuin tähänkään saakka. No tähän nyt joku sanoo varmasti, että lapselta ei saa riistää isovanhempia tms.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" on yllättävän toimiva ratkaisu joskus.
Eli kun naoppi heittää jotain piilovittuilua, heittäydyn tyhmäksi ja saatan naurahtaa ja kysyn että " tarkoititko nyt että ---" ja sitten ehdotan suoraa jotain asiaa josta se vittuilee. Silloin se yleensä alkaa änkyttää että " e-en tietenkään" ja usein mieskin on sillon nähnyt sen läpi. Ja täytyy sanoa että on vittuilut vähentyneet.
Oikeasti, en olisi yhtään pahoillani jos minun ei tarvitsisi nähdä anoppiani tyyliin ikinä. Minua ihan todella ahdistaa olla hänen seurassaan!
Kaiken huippu on se, että hän aloitti tehokkaan lapsenlapsivihjailun tuossa taannoin, joten oletettavasti kelpaisin hänen lapsenlapsensa äidiksi kuitenkin, mutta muutenhan olen tosi kelvoton ihminen :(.
Lienen varmasti itsekäs, mutta sitten jos meille jälkikasvua ilmaantuu, niin meidän lapsemme elämään se nainen tulee kuulumaan todella vähän. Kai se yrittäisi kaikkensa, että saisi minut pois kuvioista.
AP
Tekstisi olisi voinut olla kirjoittamani... Meillä on ollut liian pieni asunto, kun on lapsia tullut.. Liian huonosti koulutettu olen (en käynyt lukioo, vain parturi-kampaajan ja myyjän koulutus löytyy). On sanonut suoraan että mun mieheni olisi voinut pitää sen exän (ihmisen, joka petti ja jätti!!??). Poikansa on hänen mukaansa tahdoton olento, jota typerä nainen vie mennessään.. Sama kohtalo on mieheni veljen vaimolla.. Mä en ymmärrä mihin me tätä ns. sukulaista tarvitaan..
Sanoi mulle, kun esikoinen ilmoitti tulostaan, että hän on sitten omat lapsensa hoitanut.. Tämän vuoksi en ole häneltä lastenhoitoon apua pyytänyt, niin mitä tekee hän?? Kyselee lapsilta koko ajan, millon tulette mummolle yöksi? Voisikos lapset lähteä mukaan, milloin minnekin..
Ota siitä nyt selvää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasinkin odottaa tuollaisia kommentteja. On minussa vikoja, siinä missä kaikissa. Mutta toistuvan piruilun harjoittaminen ei mielestäni ole sillä tavalla vika, vaan kyse on _käytöksestä_, jota kyllä voisi olettaa jokaisen aikuisen ihmisen osata hieman säädellä. Ja anoppi kyllä osaa halutessaan olla hyvinkin mukava, nähty on.
Mä ajattelen aina niin, että anoppi on kuitenkin jo vanha ihminen ja antaa sen kertoa mielipiteensä.. Oon vaan joko hiljaa tai sanon hymyssä että samaa mieltä ollaan. En näe anoppia usein ilman miestä koska olen huomannut että se on ärsyttävämpi silloin kun mies ei ole paikalla.
lastamme annan anopin hoitaa niin paljon kun haluaa. Ja hän mielellään hoitaakin, soittaa usein itse saako tulla hoitamaan. Ja yleensä sanon aina että tule vaan. Ja olenkin itse lähes kengät jalassa lähdössä uimaan tai kaupoille kun anoppi tulee. Annan hänen touhuta poikamme kanssa kahdestaan. Yleensä keitän sitten kahvit tai jotain kun tulen ja aika menee siinä nopeasti kun puhutaan lapsesta. Näin anoppi on iloinen kun saa olla lapsenlapsensa kanssa ja minä sain ihan ilmaiseksi vapaa aikaa!
Mun mielipide on siis se että ei vaan välitä mistään pikkupiikittelystä tai rasittavista neuvoista, eihän niitä neuvoja tarvitse noudattaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siinä tosiaan auta kai kuin se, että tapaa häntä vaan entistäkin harvemmin, ja sitten kun tavataan, niin yrittää asiallisesti tarttua niihin pirullisiin sutkautuksiin... Kiitos hyvästä neuvosta.
Itse en muuten koskaan kehtaisi käyttäytyä anopin tavoin. Se on mulle vaan täysin epäluonteva tapa toimia. On vaikea kuvitella, että olisin niin ylemmyydentuntoinen tai itseäni jalustalla pitävä, että katsoisin oikeudekseni olla niin törkeä. Vaikka jostakin tyypistä en pitäisi, niin piikittelyä en harrasta tms. Voihan sitä silti elää ja antaa toisten elää.
otan osaa, ymmärrän täysin!:(