"Teistä ei ole kuulunut aikoihin"

Tunnistan tyypin, mutta kaveripiirissä on astetta pahempi tapaus. Käytiin aiemmin heillä montakin kertaa viikossa, he meillä kerran vuodessa. Aloin opiskelemaan ja aika iltaisin luonnollisesti väheni läksyjen takia. Tyyppi kehtasi sanoa, ettei teitä oo näkyny, vaikka itse kävi meillä oma-aloitteisesti kaksi VUOTTA sitten (ilman erillistä kutsua siis). Miten edes kehtaa syyllistää, kun itse ei tee edes sen verran yhteydenpidon eteen, mitä me!

Näin sanotaan yleensä jos se vastapuoli ei koskaan pidä yhteyttä vana aina joutuu itse ottamaan yhteyttä

Sanon takasin ystävällisesti, että eipä teistäkään ole kuulunut. :) Sen jälkeen näitä kommentteja ei enää tule...

Tämä on kyllä niin ärsyttävää, ei tee edes mieli tavata tai soitella tällaisille henkilöille kun ekana saa moitteet ja marttyroinnit siitä kun _minä_ en ole pitänyt tarpeeksi yhteyttä.

En tiedä onko kyse vaan lämpimikseen jostain puhumista, mutta itseäni ainakin ahdistaa niin että yhteydenpito joihinkin on jäänyt kokonaan.

Olet sitten tuo "tyyppi", kun pitkäaikainen ystäväni on kysynyt, miksi en ole heillä käynyt. Vastaan: Ei teistäkään ole kuulunut pitkään aikaan.

Minusta se ei suinkaan ole syyllistämistä, vaan toteamus, jos aikaisemmin ystävyyden ylläpito on ollut yksipuolista, jolloin se ei ole minkään arvoinen ja yhä edelleen ystävä odottaa itse tumpunsuorana yhteydenottoa.

Mulla on sellanen tuttava, jonka kanssa ollaan joskus pariinkin otteeseen puhuttu, että olispa hauska lähtee yhdessä matkalle. Et jees hyvä idea.

Sitten sain jonkin aikaa sitten sähköpostin, jossa kirjoitti hän että lupaukseni ovat yhtä tyhjän kanssa, koskaan ei mitään reissuja ole tullut, hän on odottanut yhteistä matkaa jo x vuotta ja aina vain pelkkiä puheita ja lupauksia, mutta eipä ole mitään tapahtunut.

Mä luin sitä viestiä epäuskoisena moneen kertaan. Ihanko tämä ihminen oli ollut siinä ajatuksessa, että minä järjestelen niillä puheilla meille kivat matkat. Hän on siellä odotellut, että suunnittelen ja järjestän matkat ja hän vain odottelee siellä tumput suorina ehdottamaani lähtöpäivää? Ja mitään ei ole itse tehnyt asian eteen, ei ole ehdottanut yhtäkään matkaa tai ajankohtaa.

Nyt olen sitten tyhjillä lupauksillani pettänyt hänet.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellanen tuttava, jonka kanssa ollaan joskus pariinkin otteeseen puhuttu, että olispa hauska lähtee yhdessä matkalle. Et jees hyvä idea.

Sitten sain jonkin aikaa sitten sähköpostin, jossa kirjoitti hän että lupaukseni ovat yhtä tyhjän kanssa, koskaan ei mitään reissuja ole tullut, hän on odottanut yhteistä matkaa jo x vuotta ja aina vain pelkkiä puheita ja lupauksia, mutta eipä ole mitään tapahtunut.

Mä luin sitä viestiä epäuskoisena moneen kertaan. Ihanko tämä ihminen oli ollut siinä ajatuksessa, että minä järjestelen niillä puheilla meille kivat matkat. Hän on siellä odotellut, että suunnittelen ja järjestän matkat ja hän vain odottelee siellä tumput suorina ehdottamaani lähtöpäivää? Ja mitään ei ole itse tehnyt asian eteen, ei ole ehdottanut yhtäkään matkaa tai ajankohtaa.

Nyt olen sitten tyhjillä lupauksillani pettänyt hänet.

Olisko hänellä jotain alkavia mielenterveysongelmia?

Oon dumpannut tällaiset syyllistäjät elämästäni. Parhaiden ihmisten kanssa juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka välissä olisi vuosikymmen. Ei tartte miettiä kuka ei soittanut kenelle ja montako kertaa, ollaan vaan iloisia kun nähtiin taas.

Miksi tuo lause olisi sen pahempi kuin "eipä ollakaan oltu yhteydessä pitkiin aikoihin"? Ymmärrän että muotoilu voi joissain tilanteissa olla hölmö, mutta eihän se lause muuta tarkoita. Ei kaikesta kannata loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Näin sanotaan yleensä jos se vastapuoli ei koskaan pidä yhteyttä vana aina joutuu itse ottamaan yhteyttä

Pitääkö sellaiseen ihmiseen sitten pitää yhteyttä, jos yhteydenpito jää yksipuoleiseksi. Jos se on vähän niinku vink vink.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo lause olisi sen pahempi kuin "eipä ollakaan oltu yhteydessä pitkiin aikoihin"? Ymmärrän että muotoilu voi joissain tilanteissa olla hölmö, mutta eihän se lause muuta tarkoita. Ei kaikesta kannata loukkaantua.

Eikö silloin olisi sopivampaa sanoa 'Hauska nähdä sinua pitkästä aikaa, mitä kuuluu?'

'Eipä ole susta kuulunut mitään aikoihin' on tökerö jos haluaa ilmaista samaa asiaa. Syyllistämiseen sen sijaan se sopii mainiosti.

Mulla on tällainen syyllistävä ystävä. Tai pikkuhiljaa alkaa olla entinen ystävä kun en jaksa moista. Välillä mä ole parikin kertaa kutsunut hänet kotiini käymään ja sitten jonkun ajan päästä syyllistää, ettei ole kuulunut mitään. Jos jotain vastavuoroisuutta haetaan, niin olisi ollut hänen vuoro ottaa yhteyttä. Eikä musta ystävyys ole sitä, että lasketaan, kumpi soitti. Tietysti, jos menee täysin yksipuoliseksi, voi vetää omat johtopäätökset.

Luulin tämän henkilön olevan ainoa laatuaan, mutta näitä on näemmä muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo lause olisi sen pahempi kuin "eipä ollakaan oltu yhteydessä pitkiin aikoihin"? Ymmärrän että muotoilu voi joissain tilanteissa olla hölmö, mutta eihän se lause muuta tarkoita. Ei kaikesta kannata loukkaantua.

Kun käytät sitä, niin onko se siis vaan heitto, läppä jotain sanoaksesi? Oletko ajatellut, että joku herkempi saattaa ottaa sen kiusallisena syyllistämisenä siitä jos yhteydenpito on jäänyt vähemmälle?

Asian voisi ilmaista ehkä pehmeämminkin, mutta pohjimmiltaan tuossa on kai kyse siitä, ettei koe toisen osapuolen arvostavan ystävyyttä. Ystävän haluttomuus ottaa yhteyttä on loukkaavaa ja surullista, varsinkin jos itse panostaa ystävyyteen.

Minulla on muuan ystävä, joiden kanssa ystävyys ei ole vastavuoroista. Minä olen siis aina se, joka soittaa ja viestaa, ja ehdottaa tapaamista. Nämä ihmiset ovat kyllä aina ihan tyytyväisenä osallistumassa yhteisiin juttuihin, mutta eivät koskaan itse ota yhteyttä.

Olenkin nyt päättänyt, etten enää tee aloitetta. Eipä sitten olla oltu yhteydessä ollenkaan. :( Tällaisessa tapauksessa en koe, että hiljaiselo olisi yhtälailla "minun vikani", vaan kyllä hiljaisuus on vastapuolen pitkäaikainen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellanen tuttava, jonka kanssa ollaan joskus pariinkin otteeseen puhuttu, että olispa hauska lähtee yhdessä matkalle. Et jees hyvä idea.

Sitten sain jonkin aikaa sitten sähköpostin, jossa kirjoitti hän että lupaukseni ovat yhtä tyhjän kanssa, koskaan ei mitään reissuja ole tullut, hän on odottanut yhteistä matkaa jo x vuotta ja aina vain pelkkiä puheita ja lupauksia, mutta eipä ole mitään tapahtunut.

Mä luin sitä viestiä epäuskoisena moneen kertaan. Ihanko tämä ihminen oli ollut siinä ajatuksessa, että minä järjestelen niillä puheilla meille kivat matkat. Hän on siellä odotellut, että suunnittelen ja järjestän matkat ja hän vain odottelee siellä tumput suorina ehdottamaani lähtöpäivää? Ja mitään ei ole itse tehnyt asian eteen, ei ole ehdottanut yhtäkään matkaa tai ajankohtaa.

Nyt olen sitten tyhjillä lupauksillani pettänyt hänet.

Voi apua. Vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, joka ei laita tikkua ristiin! Näinköhän olisi kuitenkaan "päässyt" lähtemään?

Minulla kävi erään tutun kanssa siten, että jatkuvinen puheiden päätteeksi aloin järjestämään viikonloppumatkaa ja selvittelemään eri vaihtoehtoja hintoineen. Helmikuun alussa kysyin, että kiinnostaako matka ja kyllä kuulemma kiinnosti.

Sitten kun alettiin sopimaan matkan ajankohtaa, niin kas kummaa, hänellä olikin jos jonkinlaista menoa koko helmi-maaliskuu ja löytiin kiinni eräs huhtikuun viikonloppu. Kohta hän viestitti, että oikeastaan toukokuu sopisi parhaiten. Kuulemma silloinkin voi olla rahasta pulaa (matkan hinta oli kolmisen sataa). Siinä vaiheessa pistin pelin poikki ja sanoin, että perutaan koko suunnitelma.

Tämän jälkeen hänelle olisikin sopinut matkan ajankohdaksi tosi hyvin syksy. Itse ainakin lopetan tämän jälkeen tälle henkilölle minkään järjestämisen.

Vierailija kirjoitti:

Näin sanotaan yleensä jos se vastapuoli ei koskaan pidä yhteyttä vana aina joutuu itse ottamaan yhteyttä

Mulla tämä tuttu on sellainen, että jos jompi kumpi soittaa tai laittaa viestiä niin useimmiten se olen vielä minä. Sitten tää tuttu aloittaa uhrityyliin että "Oho katsos, jaksoit soittaa mullekin. Luulin että olit unohtanut mut kun ei ole kuulunut mitään sieltä suunnalta, olen odottanut...plaaplaa *saarna siitä miten huonosti olen ollut yhteydessä*"

Ei vaan jaksa. Välillä en tiedä onko se vittuilua vai vaan uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellanen tuttava, jonka kanssa ollaan joskus pariinkin otteeseen puhuttu, että olispa hauska lähtee yhdessä matkalle. Et jees hyvä idea.

Sitten sain jonkin aikaa sitten sähköpostin, jossa kirjoitti hän että lupaukseni ovat yhtä tyhjän kanssa, koskaan ei mitään reissuja ole tullut, hän on odottanut yhteistä matkaa jo x vuotta ja aina vain pelkkiä puheita ja lupauksia, mutta eipä ole mitään tapahtunut.

Mä luin sitä viestiä epäuskoisena moneen kertaan. Ihanko tämä ihminen oli ollut siinä ajatuksessa, että minä järjestelen niillä puheilla meille kivat matkat. Hän on siellä odotellut, että suunnittelen ja järjestän matkat ja hän vain odottelee siellä tumput suorina ehdottamaani lähtöpäivää? Ja mitään ei ole itse tehnyt asian eteen, ei ole ehdottanut yhtäkään matkaa tai ajankohtaa.

Nyt olen sitten tyhjillä lupauksillani pettänyt hänet.

Voi apua. Vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, joka ei laita tikkua ristiin! Näinköhän olisi kuitenkaan "päässyt" lähtemään?

Minulla kävi erään tutun kanssa siten, että jatkuvinen puheiden päätteeksi aloin järjestämään viikonloppumatkaa ja selvittelemään eri vaihtoehtoja hintoineen. Helmikuun alussa kysyin, että kiinnostaako matka ja kyllä kuulemma kiinnosti.

Sitten kun alettiin sopimaan matkan ajankohtaa, niin kas kummaa, hänellä olikin jos jonkinlaista menoa koko helmi-maaliskuu ja löytiin kiinni eräs huhtikuun viikonloppu. Kohta hän viestitti, että oikeastaan toukokuu sopisi parhaiten. Kuulemma silloinkin voi olla rahasta pulaa (matkan hinta oli kolmisen sataa). Siinä vaiheessa pistin pelin poikki ja sanoin, että perutaan koko suunnitelma.

Tämän jälkeen hänelle olisikin sopinut matkan ajankohdaksi tosi hyvin syksy. Itse ainakin lopetan tämän jälkeen tälle henkilölle minkään järjestämisen.

Argh. Kuulosta raivostuttavalta. Mullaki on muutama kaveri, joille on täysin mahdotonta sitoutua minkäänlaisiin suunnitelmiin edes viikon päähän, saatika pidemmälle. Yhteisiä suunnitelmia tehdään aina "katellaan"-pohjalta, ja viimeisiin hetkiin asti saa jännittää, että onnistuuko esim. yhteinen mökkiviikonloppu. Eivät tule ajatelleeksi, ettei ne suunnitelmat synny itsestään, ja usein esim. festariliput pitää hankkia hyvissä ajoin, jos meinaa mahtua mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on muuan ystävä, joiden kanssa ystävyys ei ole vastavuoroista. Minä olen siis aina se, joka soittaa ja viestaa, ja ehdottaa tapaamista. Nämä ihmiset ovat kyllä aina ihan tyytyväisenä osallistumassa yhteisiin juttuihin, mutta eivät koskaan itse ota yhteyttä.

Olenkin nyt päättänyt, etten enää tee aloitetta. Eipä sitten olla oltu yhteydessä ollenkaan. :( Tällaisessa tapauksessa en koe, että hiljaiselo olisi yhtälailla "minun vikani", vaan kyllä hiljaisuus on vastapuolen pitkäaikainen valinta.

Mulla kävi samoin. Yritin aktiivisesti ylläpitää ystävyyttä ja yhteydenpitoa vanhan hyvän ystäväni kanssa. Jäi yksipuoleiseksi, sain olla yksin se joka soitti, lähetti viestejä ja sopi tapaamisia (joita ei tullu tai peruuntuivat). Sitten yksi kerta vaan päätin, että annan hänen ottaa seuraavaksi yhteyttä kun kiinnostaa. Siitä on nyt kolme vuotta eikä mitään yhteydenottoa ole kuulunut. Se on surullista, mutta en voi asialle mitään.

Minun kokemani ärsytys liittyy aina tähän kuvioon: kumpikaan ei pidä yhteyttä. Minä soitan. Toinen alkaa valittaa siitä, että en ole pitänyt yhteyttä. Jos otan esille, että et sinäkään, mutta minä sentään soitin nyt, henkilö kieltäytyy ymmärtämästä.

Mikä hiton sääntö se on, että MINUN pitää olla ensimmäinen, joka soittaa? 

No, eivät vaikuta enää elämässäni, hyvät ystävät eivät tee tuollaista. Toistuvasti. Kuuntelematta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellanen tuttava, jonka kanssa ollaan joskus pariinkin otteeseen puhuttu, että olispa hauska lähtee yhdessä matkalle. Et jees hyvä idea.

Sitten sain jonkin aikaa sitten sähköpostin, jossa kirjoitti hän että lupaukseni ovat yhtä tyhjän kanssa, koskaan ei mitään reissuja ole tullut, hän on odottanut yhteistä matkaa jo x vuotta ja aina vain pelkkiä puheita ja lupauksia, mutta eipä ole mitään tapahtunut.

Mä luin sitä viestiä epäuskoisena moneen kertaan. Ihanko tämä ihminen oli ollut siinä ajatuksessa, että minä järjestelen niillä puheilla meille kivat matkat. Hän on siellä odotellut, että suunnittelen ja järjestän matkat ja hän vain odottelee siellä tumput suorina ehdottamaani lähtöpäivää? Ja mitään ei ole itse tehnyt asian eteen, ei ole ehdottanut yhtäkään matkaa tai ajankohtaa.

Nyt olen sitten tyhjillä lupauksillani pettänyt hänet.

Voi apua. Vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, joka ei laita tikkua ristiin! Näinköhän olisi kuitenkaan "päässyt" lähtemään?

Minulla kävi erään tutun kanssa siten, että jatkuvinen puheiden päätteeksi aloin järjestämään viikonloppumatkaa ja selvittelemään eri vaihtoehtoja hintoineen. Helmikuun alussa kysyin, että kiinnostaako matka ja kyllä kuulemma kiinnosti.

Sitten kun alettiin sopimaan matkan ajankohtaa, niin kas kummaa, hänellä olikin jos jonkinlaista menoa koko helmi-maaliskuu ja löytiin kiinni eräs huhtikuun viikonloppu. Kohta hän viestitti, että oikeastaan toukokuu sopisi parhaiten. Kuulemma silloinkin voi olla rahasta pulaa (matkan hinta oli kolmisen sataa). Siinä vaiheessa pistin pelin poikki ja sanoin, että perutaan koko suunnitelma.

Tämän jälkeen hänelle olisikin sopinut matkan ajankohdaksi tosi hyvin syksy. Itse ainakin lopetan tämän jälkeen tälle henkilölle minkään järjestämisen.

Argh. Kuulosta raivostuttavalta. Mullaki on muutama kaveri, joille on täysin mahdotonta sitoutua minkäänlaisiin suunnitelmiin edes viikon päähän, saatika pidemmälle. Yhteisiä suunnitelmia tehdään aina "katellaan"-pohjalta, ja viimeisiin hetkiin asti saa jännittää, että onnistuuko esim. yhteinen mökkiviikonloppu. Eivät tule ajatelleeksi, ettei ne suunnitelmat synny itsestään, ja usein esim. festariliput pitää hankkia hyvissä ajoin, jos meinaa mahtua mukaan.

Totta. "Parasta" tässä kaverissa on se, että hän kutsuu itsensä usein yökylään luokseni. Itseä taas ei enää niinkään huvita viettää vapaita kotinurkissa, vaikka ymmärränkin, että tämä kaveri ottaa nämä vierailunsa hieman kaupunkiloman kannalta, kun juna- tai bussiliput ovat aika edullisia.

Ajattelinpa sitten, että hänen kestitsemisensä sijaan olisi kiva lähteä jonnekin muualle. No, se ei sitten käynytkään. Samalla meni vähän maku myös näihin vahvasti minun luonani tapahtuneisiin kyläilyihinkin...