Milloin loppuu jatkuva tuska ja lähes loputon itku erotilanteessa?

Up

Vuosi?

Kirjoita tinnepäiväkirjaa. Olsenna paperille kaikki olotilat ja päivää ne.

Jossain vaiheessa huomaat, että voit paremmin.

Itkeminen

Oletko puhunut asiasta kenellekkään, purkanut tuntojasi?

Olen itkenyt joka päivä. Yhtenä päivänä vain vähän.

Olen yrittänyt jutella asiasta. Sain myös unilääkkeen, en ole vielä kokeillut.

Tuntuu että sydän on tulessa tai pysähtyy. Tuska on kauhea. Pieni ajatus petoksesta tai mihinkään meihin tai menneeseen tai menetettyyn tulevaisuuteen liittyvästä saa aikaa puukoniskun sieluun.

Tulee aivan järkyttävä olo kun itse olen tuskissani ja toinen jo siirtynyt eteenpäin toisen kanssa! Nyt hän tekee samat asiat toisen kanssa ja minä olen yksin! Se sattuu.

Olen kirjottanut ylös asioita. Joskus hetkeksi hellittää.

En ole juonut turruttaakseni oloa mutta nyt otin lasin viiniä.

Miten voi toinen vain jatkaa elämää ja hylätä?

Itselläni loppui spontaanit itkut kahden vuoden jälkeen. Uudessa suhteessa olin tosin jo vuoden jälkeen. Hurjasti voimia, selviät kyllä!!!

Tuntuu kuoliniskulta kuulla että tuska voi kestää kuukausia tai vuosia! Ei sellaista voi kukaan kestää, ei näin.

Jollain menee suremiseen vain päivä, toisella vuosi ja jollain voi mennä loppuelämä. Riippuu ihmisestä ja miten hyvä ja pitkä suhde oli kyseessä. Eiköhän se vuodessa kuitenkin helpota kummasti kun keskityt asioihin joista pidät etkä pakota itseäsi mihinkään. Joku päivä kohtaat ehkä jonkun paremman miehen.

Mulla meni 1,5 kk niin että itkin ja surin 24/7. Sitten tuli toinen iso elämänmuutos, joka vei ajatuksia pakolla muualle. 1,5kk-4kk itkin vain iltaisin tai autoa ajaessa. 4-6kk kohdalla alkoi helpottaa enemmän. 7kk kohdalla aloin tapailla toista, jota pidin laastarina. Pikku hiljaa rakastuin... Nyt "laastarisuhde" 3-vuotias, viikko sitten tapasin exää viimeksi ja mietin, että oikeesti itkin ton perään... Olkaa hyviä ystäviä kyllä, mutta suhdetta ei ole ikävä.

Kun itse erosin menin viikoksi siskoni luo toiselle paikkakunnalle. Kaikilla tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Kannattaa kuitenkin pitää vähän paussia arjesta.

Mene shoppailemaan, näe ystäviäsi, lähde ulos. Nenäliinavuoren kerryttäminen kotona ei vie sinua eteenpäin, vaikka itkeminenkin on tietysti välttämätöntä.

Itse sain myös uusia ystäviä ja koko elämänvaihe oli niin jännä ettei toista ehtinyt edes kaivata. Eli kaikki normaalista poikkeava on hyväksi!

Kai se pahin vaihe helpottaa nopeammin? Lopullinen pysyvä toipuminen kauemmin, muttei se ole enää kokoaikasuremista, vain pieniä hetkiä hyvän elämän keskellä?

Riippuu suhteen pituudesta ja siitä onko yhteisiä lapsia. Vuosi tai pari mennä. Kirjoita paha olosi päiväkirjaan ja liimaile vaikka lehdistä kuvia joukkoon. Yritä huomata kivat asiat. Kuten kevään tulo ja luonnon herääminen. Ole itsellesi armollinen.

Itku vaihetta meni minulla noin kaksi kuukautta, puolen vuoden jälkeen ei itkettänyt ero enää edes satunnaisesti.

Ota unilääke kun olo on niin väsynyt eikä saa nukutuksi enää, helpottaa edes vähän. Pyydä lisää pahimmalle kaudelle jos et saa nukutuksi.

Voisinpa auttaa sinua! ♡:(

Tänään :)

Itsellä erosta nyt aikaa kaksi kuukautta, takana 10 yhteistä vuotta. Ero oli miehen päätös, mutta en kyllä itsekään ollut onnellinen pitkään aikaan. Itseäkin hirvitti ajatus, että toipumiseen voi mennä vuosi tai vuosia, on ensimmäinen ero itselle eli täysin uusi kokemus sinänsä. Mutta kyllä se tuska helpottaa vielä, usko pois!

Kannattaa vaan pakottaa itsensä liikkeelle, tehdä niitä juttuja joista nauttii. Itsellä menee mielialat ihan ylösalas, ensin oli lyhyitä hyviä hetkiä, joita seuras romahdus ja itku. Pikkuhiljaa niistä hetkistä tulee päiviä ja koko ajan se sureminen jää vähemmälle. Kyllä se onni odottaa vielä sinuakin 😊

Jaksatko harrastaa ja tehdä jotain mistä olet haaveillut 😉

Kuuntele musiikkia 😃

Toivottavasti sinulla on läheisiä, joille voit purkaa sydämesi tuskaa.

Kirjoita tuntojasi ylös. Saat samalla työstettyä niitä ;)

Hyljätyn osa on raskas, jos vielä rakastaa toista ja on kiintynyt toiseen. Kunnes tulee se toinen päivä ja sydän särkyy.

Ihanaa kevättä rakas muru 😚

Olet matkalla kohti parempaa!

Tsemppiä kovasti😄

Joskus lohduttaa,kun ymmärtää, että moni muukin on ollut aivan samanlaisessa tilanteessa. Sellaista sympatiaa täältä lähetän myös sinulle. Itselläni auttoi jossakin vaiheessa se, että aloin keskittyä itseni ja tulevaisuuteen. Joskus myös se auttaa, että lähtee muunlaiseen asioiden ympäröimäksi; kampaajalle, jumppatunnille, kaupungille. Yrität vaikka ajatella mahdollisimman vähän sydänsuruja ja mahdollisimman paljon muita juttuja.

Kai se on yksilöllistä? Mulla jäi 15v aviliitto taakse ja pari vuotta oli aika tuskaa.

Parutaan sen perään mitä olisi halunnut eikä saanut. Ja unohdetaan elää sitä elämää jonka sai. Sekin on hyvä.