Nelikymppiset naiset: mitä odotatte seuraavilta 20 vuodelta?

Monet vastaukset kuulostavat siltä ettei haeta kuin maallista ajanviettoa. Voisi ajatella myös mitä tämän elämän jälkeen on ja valmistautua siihenkin. Siellä olemme ikuisesti, täällä vain hetken.

Ihminen joutuu vastuuseen ajankäytöstään ja teoistaan.

Rauhaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Odotan sitä, että nuorin lapsi on täysi-ikäinen ja aloittaa opiskelut lukion jälkeen. Siihen on aikaa noin 8 vuotta. Silloin vihdoin pystyn eroamaan miehestä. Parisuhteessa periaatteessa kaikki hyvin, mutta tajusin vuosia sitten, että en halua elää yhdessä sitten kun lapset muuttavat pois. Ajatus siitä, että olisimme vain kahdestaan joka päivä vuodet ympäri, on niin kamala. Mies vonkaamassa perseseksiä koko ajan. Oksettaa. Samat jutut joka päivä uudestaan ja uudestaan. Onneksi meillä molemmilla on rahaa ja yritän säästää niin paljon kuin mahdollista, niin ei ole taloudellisesti ongelmia sitten.

Anteeksi, että puutun asiaan, mutta entäpä jos kertoisit miehellesi jo tänään, että olet noin onneton? Minut ainakin musertaisi se tieto, että läheisin ihmiseni on jo kymmenen vuotta haaveillut pääsevänsä minusta eroon, samalla kun itse olen tuhlannut elämääni hänen kanssaan luullen kaiken olevan ihan hyvin. Perseseksin vonkaaminen kuulostaa kamalalta, samoin kuin sekin että mielestäsi suhteenne tiivistyy nimenomaan tuohon asiaan. Puhukaa hyvät ihmiset toisillenne!

Lapsenlapsia, matkustelua yms.

Ihana ketju todellakin! Täytän 40 parin vuoden päästä ja tässä juurikin hoksasin eläväni tuollaista kahden aikuisen elämää, josta moni haaveilee. Emme hankkineet koskaan lapsia ja matkustelemme paljon. Asunto on maksettu ja puitteet kunnossa. Luksuksesta emme haaveile, tämä perusetelänloma kelpaa hyvin, terveisiä vaan Teneriffalta! Työmme on melko haastavaa, joten sitä kautta tulee sisältöä niin paljon kuin haluaa. Elämä on ihan mukavaa.

Vähitellen luovun turhasta tavarasta, kaikesta turhasta materiasta. Lasten aikuistuessa saan aikaa keskittyä kaikenlaiseen arkisten, hyvien ja huonojen, asioiden tunnusteluun ja fiilistelyyn, itseni ja läheisteni kuunteluun. Hetkessä elämiseen. Aion olla uteliaampi. Odotan, että lapseni ovat lopun elämääni jollain tavalla osana arkea ja juhlaa, mutta olen siellä taustalla toisin kuin nyt. Toivon, että alkoholisoitunut ja masentunut tuleva eksäni löytää onnensa, toiveensa mukaisen naisen tai mitä lie haluaakin alkoholin lisäksi. Ehkä toivon itsekin löytäväni vielä sielunkumppanin. Sellaisen, joka ei halua asua yhdessä, koska eniten odotan yksinäisyyttä ja rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju todellakin! Täytän 40 parin vuoden päästä ja tässä juurikin hoksasin eläväni tuollaista kahden aikuisen elämää, josta moni haaveilee. Emme hankkineet koskaan lapsia ja matkustelemme paljon. Asunto on maksettu ja puitteet kunnossa. Luksuksesta emme haaveile, tämä perusetelänloma kelpaa hyvin, terveisiä vaan Teneriffalta! Työmme on melko haastavaa, joten sitä kautta tulee sisältöä niin paljon kuin haluaa. Elämä on ihan mukavaa.

25 miettii, olisiko pitänyt elää juuri näin. Lisääntymisvietti kuitenkin vei voiton ja lapset tuli saatua. En ole voinut hyvin, koska en ole äitityyppi enkä pidä erityisemmin lapsista. Omiani rakastan mutta odotan heidän aloittavan oman elämänsä. En kuitenkaan kadu tätä lapsiperheaikaa, koska se ei ole ikuista. Lapset ovat vain lainassa, elämässäni toivon mukaan kuitenkin aina jollain tavalla mukana. Rakastan heitä ja ehkä saan lapsenlapsiakin :) Ajattelin olla sellainen matkusteleva, hyvällä tavalla hullu mummo :)

Ap, kuulostaa että elämäsi on oikein mallillaan. Varmasti keksit tapoja toteuttaa itseäsi ja hankkia uusia haasteita. Itsellä päinvastoin: työelämässä on ollut niin paljon haastetta että haaveilen pysyvästä ja vakituisesta työpaikasta ja voisi välillä keskittyä muuhunkin kuin uran luomiseen ja stressi välillä helpottaisi.

Terveyden ja työn lisäksi toivon että olisi varaa hankkia kesämökki. 

Odotan että teinit muuttaa pois kotoa ja pärjäisivät elämässä ok.

Toivon että meillä kaikilla 2+2 terveys säilyy jatkossakin. Pitäisi alkaa "terveellisempi elämä" projekti.

Haluan matkustaa enemmän.

Tehdään koko ajan pientä remonttia...uutta kivaa itselle kotiin ja samalla asunnon arvo nousee.

Haaveena uusi koti parin vuoden päästä...ostaisimme ihan uuden kolmion keskustasta jossa saisi itse päättää materiaalit.

Tykkää rauhallisesta elämästä ja nautin elämän pienistä ilosta. Ja ikää on 47v.

Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vaan menee niin nopeasti ettei meinaa pysyä mukana...

Onpa teillä erilaiset elämät. Täytän muutaman vuoden päästä 40, ja odotan seuraavilta 20 vuodelta:

- lasta

- uutta uraa ja toista korkeakoulututkintoa

- suhteen syvenemistä nykyisen mieheni kanssa

- muuttoa takaisin ulkomaille

Monilla tuntuu elämä pyörivän asuntolainan ja muun materian ympärillä, sellainen ei kiinnosta ollenkaan. Edelleenkään.

Itse olen 42 ja mietin paljonkin, mitä elämällä on vielä annettavaa. Jos elän vielä toiset 42 vuotta, niin kovin tapahtumaköyhiä ne tulevat olemaan verrattuna ensimmäiseen puoliskoon. Mutta ikää tulee koko ajan enemmän, varmasti myös terveysongelmia enemmän tai vähemmän, joten luulen perusarjen riittävän sittenkin ihan hyvin. Äitini kuoli ollessaan 58-vuotias, joten elämä voi olla yllättäenkin suht lyhyt. Yritän siis nauttia joka päivästä edes jollain tasolla :)

Minä olen järjestellyt elämäni toisin, ei ole lapsia, ei miestä, eikä asuntolainaa. Aivan kurkkua kuristaa ajatus, että elämäni suurin odotus olisi asuntolainan maksaminen, kuten se joskus oli. Haluan olla vapaa lainasta, omistamisesta, kaikista kahleista, nähdä, kokea ja elää. 

Teen ihanaa työtä puolet vuodesta,  toisen puolen vapaaehtoistyötä ympäri maailmaa. Nautin elämästäni suunnattomasti, on paljon harrastuksia joissa haluan kehittyä, uusia kieliä mitä oppia, uusia ihmisiä kehen tutustua. Aikaisemmin olin hieman arka, nyt en enää mieti ja varmistele, aivan sama mitä muut elämästäni ajattelevat, kyllä elämä näyttää kantavan. Tämä muutos lähti vakavasti sairastamisesta ja avioerosta, silloin päätin etten enää säästele ja odottele, kun jokainen päivä voi olla viimeinen. 

Naiset, toteuttakaa unelmianne, pieniä tai isoja!

Vierailija kirjoitti:

- odotan että saadaan asuntolaina maksettua

- ostetaan parempi auto

- aloitetaan mökin remontti, kun asunto maksettu

- matkustellaan useita kertoja vuodessa

Järkyttävää :D Eikö sulla ole mitään unelmia tai toiveita, jotka eivät liity rahaan ja materiaan?

Minä toivon, että seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana maailma on konkretiankin tasolla oikeudenmukaisempi paikka elää. Toivon, että nykynuorilla omat lapseni mukaanlukien on toiverikas tulevaisuus. Itselleni toivon pysyvää työpaikkaa unelma-alallani. Sen lisäksi toivon tasapainoa talouteen. Työttömyyteni vaikuttaa työpaikan kaipuuni lisäksi koko perheen raha-asioihin. Terveyttäni vaalin jatkossakin. Kaikkea hyvää kaikille, sitä minä ennen kaikkea toivon.

Olen 47-v ja nelikymppissynttäreiden jälkeen olen mm. perustanut yrityksen ja käynyt muutaman alaan liittyvän kurssin, olen aloittanut joogaharrastuksen ja tehnyt unelmamatkan. Lapset ovat kovasti kasvaneet ja muutaman vuoden kuluttua ovat jo kaikki opiskelemassa, se on tietysti haikeaa ja olen sen takia jo nyt tirauttanut muutaman kyyneleen. Toisaalta odotan sitä, sillä sitten meille alkaa tavallaan uusi elämä. Ollaan suunniteltu miehen kanssa, että muutetaan täältä pohjoisesta etelämmäs, koska lapset ovat sinne lähdössä opiskelemaan ja halutaan kokeilla, olisko siellä vähemmän ummehtunut ilmapiiri. Ja olis kiva asua lähempänä lentokenttää, satamaa, kaikenlaisia tapahtumia, konsertteja jne. Jotenka haaveissa olisi löytää joku ihana vanha puutalo ja sitten rempata se unelmien taloksi ja luoda ihana puutarha. Haaveilen jo, miten ihanaa on kasvattaa omassa puutarhassa vaikka luumuja ja päärynöitä ja kärhöjä, jotka näin pohjoisessa ei oikein menesty.

Matkahaaveita on myös, ehdoton ykkönen on Uusi-Seelanti, myös Peru ja New York on listalla. Yritystoimintaani aion myös kehittää ja siihen liittyy myös vielä koulutushaave, tosin en ole ihan varma viitsinkö vielä yhden tutkinnon hankkia, se olisi kuitenkin useamman vuoden urakka. Rakastan kirjoittamista, joten vähän haaveilen myös, että ryhdyn jonain päivänä kirjailijaksi.

Sitten on näitä perustoiveita ja -haaveita: että lapset tulevat onnellisiksi, että saamme olla mieheni kanssa yhdessä vielä pitkään ja terveyttä riittää, että etenen henkisellä polullani ja olisihan se kiva tulla mummoksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- odotan että saadaan asuntolaina maksettua

- ostetaan parempi auto

- aloitetaan mökin remontti, kun asunto maksettu

- matkustellaan useita kertoja vuodessa

Järkyttävää :D Eikö sulla ole mitään unelmia tai toiveita, jotka eivät liity rahaan ja materiaan?

Ajattelin ihan samaa, en kuitenkaan alapeukuttanut. Pakko olla jotain muitakina haaveita?!? ohis

Jotain vakavaa sairaskohtausta, mihin menehdyn. Ei paska elämä voi muulla tavalla jatkua/päättyä. Ei ole,itseaääliä, rupean olemaan jo sinut näiden asioiden kanssa.

Jos en kohta löydä elämänkumppania ja saa lapsia niin toivon todellakin että kuolema korjaa ja äkkiä. Pelottaa ajatellakin että elän vielä 60v jotain peräkammarinpojan elämää.  Pelkkä ajatuskin saa voimaan pahoin. Kaikkein eniten pelottaa ajatus että löydänkin sitten joskus 45 - 50 kumppanin kun kaikki on myöhäistä ja puran katkeruuttani viattomiin ihmisiin.

Olen 43-vuotias ja elän oikeastaan elämää jo nyt, johon olen tyytyväinen. Ei siis ole suurempia haaveita ja unelmia. Olemme terveitä, velattomia, matkustellaan, käydään töissä, lapset käy koulussa, harrastellaan yhdessä ja erikseen. Elämä on arkista, tasapainoista ja tästä juuri pidän. Ihanaa aikaa..

Omaan lapsuuteen kun vertaan, niin elämäni on unelmien täyttymys. Tähän olen päässyt väkivaltaisten alkoholistivanhempien ikeestä. Selvisin hengissä ja sain elämän uomilleen sisulla, opiskelin hyvän ammatin, löysin ihanan miehen ja sain ihanat lapset.

Elämä on tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen 43-vuotias ja elän oikeastaan elämää jo nyt, johon olen tyytyväinen. Ei siis ole suurempia haaveita ja unelmia. Olemme terveitä, velattomia, matkustellaan, käydään töissä, lapset käy koulussa, harrastellaan yhdessä ja erikseen. Elämä on arkista, tasapainoista ja tästä juuri pidän. Ihanaa aikaa..

Omaan lapsuuteen kun vertaan, niin elämäni on unelmien täyttymys. Tähän olen päässyt väkivaltaisten alkoholistivanhempien ikeestä. Selvisin hengissä ja sain elämän uomilleen sisulla, opiskelin hyvän ammatin, löysin ihanan miehen ja sain ihanat lapset.

Elämä on tässä ja nyt.

Mielenkiintoista. Mulla on samanlainen tausta ja elämänkulku, väkivaltaisten alkoholistivanhempien ikeestä olen selvinnyt sisulla ja sen jälkeen elämä on kohdellut hyvin - ihana mies ja lapset, mielenkiintoinen työ, hyvä taloudellinen tilanne ja tasapainoinen arki. Ja silti jotakin puuttuu.