Lue keskustelun säännöt.
Tulisitko onnellisemmaksi jos saisit käyttää enemmän rahaa
Kommentit (20)
En, mutta olisi kivaa jos rahaa riittäisi enemmän säästöön. Voisi suunnitella vähän tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kun saisi kaiken tarpeellisen ja vähän jotain kivaakin, niin miksipä en olisi onnellisempi.
Normaalitilanteessa en, mutta kun viimeinen palkka on tullut helmikuun puolessavälissä ja ensimmäinen kht tippuu tilille ylihuomenna, niin tiedän tulevani naurettavan onnelliseksi. Saatan juhlistaa tätä asiaa käymällä lapsen kanssa ulkona syömässä.
En. Elän pihisti vaikka on säästöjä. Olen onnellinen kun tiedän että on rahaa turvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ainoastaan rahalla on merkitystä. Ilman rahaa ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä se raja on, 2200e että sen jälkeen ei tuu enää onnelliseks? Aika lähellä ollaan, että vähän lisää viel ni sit en salee enää onnellisemmaks tulis.
Jos ylimääräistä ilmaantuisi, käyttäisin enemmän rahaa ulkonäkööni. Kävisin joka viikko hierojalla, ja muissa kauneushoidoissa. Ottaisin yksityistunteja joogassa ja aloittaisin ratsastuksen. Kävisin ulkona syömässä useammin. Ostaisin vain parhaita herkkuja. Keksisin kyllä ylimääräiselle käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tällä hetkellä elämä on aika tiukkaa euronvenyttämistä, josta tulee ylimääräistä huolta.
Kyllä. Saisin hoidettua hampaat ja muun terveyden kuntoon. Saisin ostettua miljoona ja yksi asiaa mitkä on loppuun kulahtaneita tai rikki ja mitkä helpottaa elämää ja ehkä vielä vähän jotain kivaa lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden verran olen saanut joka kuukausi 700€ ns ylinmääristä. Ja kyllä, on kiva heittää vuosia vuosia vuosia käytetyt vaatteet roskiin, kikkinäisiä, haisevia vaatteita ja ostaa tilalle muutakin kun henkkaa ja maukkaa. Säästän joka kuukausi säästötilille rahaa sillä tulevaisuteen tulee suunitelma jonka toteutan.
Myönnän että yöt nukun paremmin, mutta silti on se järjen ääni eten mihinkään tyhmään laita rahaa. Raha tekee sen verran mut onneliseksi että saan nukuttua paremmin ja heti kun lasku tulee maksan sen pois.
Uskon, että tulisin. Nyt olen alavireinen, ja uskon sen johtuvan huomattavasti aiempaa alhaisemmasta tulotasosta. Velkaa ei onneksi ole, mutta joudun käyttämään valtavasti aikaa ja vaivaa arjessa pärjätäkseni.
En voi harrastaa asioita, joista normaalisti olen ammentanut hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisesti, esim. tanssitunnit, uimahalli, elokuvat, tapahtumat jne.
Olen yrittänyt etsiä toista työtä nykyisen rinnalle, mikä toisi kaivattuja lisätuloja. Mutta todella haastavaa saada kahden työn aikataulut sopimaan toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikä se raja on, 2200e että sen jälkeen ei tuu enää onnelliseks? Aika lähellä ollaan, että vähän lisää viel ni sit en salee enää onnellisemmaks tulis.
Raja on siinä että saa sen verran rahaa, että siitä riittää lopuksi elämäksi. Sen jälkeen alkaa olla samantekevää saako lisää vai ei, kun ei kuitenkaan tule käytettyä.
En tulis. Se mikä tulee myös menee.
Säästöillä en tekisi mitään mutta mielelläni olisin (asunto-)velaton. Silloin toisen palkka jäisi suoraan matkusteluun yms eikä tarvitsisi miettiä raha-asioita koko ajan. Sen rauhan haluaisin itselleni, en ylimääräistä
Haluaisin olla luonnostani vähän tarkempi rahankäyttäjä. Se tekisi minut onnellisemmaksi.
Sama kuin jollain edellisellä, haluaisin asuntovelan pois. En nauti kuluttamisesta mutta sitten ei olisi niin paineita työnteosta.
No joo, kyllä tulisin. Mulla on kaikkea mitä elämiseen tarvitaan, mutta siksi kun olen oppinut venyttämään ja olemaan piheistä pihein. Eli valuuttaa ei ole törsättäväksi. No en tiedä törsäisinkö edelleenkään, mutta juu, jos saisi vanhat kulahtaneet huonekalut, vaatteet, astiat yms. paremmaksi, jos saisi varmemman auton joka ei hajoa vähän väliä, yms. Niin kyllä. Kyllä se onnellisuuttani lisäisi, olisi vähemmän stressiä ja huolta asioista. Vaikka kiitollinen olenkin siitä mitä minulla on...
Jos saisin kivan kämpän kivalta alueelta, se riittäisi. En tarvitsisi rahaa muuhun, en matkailuun tai muotiin tai mihinkään ja eläisin tyytyväisenä elämäni loppuun saakka.