Yliopiston keskeyttäneet, mistä johtui?

Motivaatio katosi, kun tajusin, ettei opinnoillani ole selkeää ammatillista tavoitetta. Opiskelin kiinnostavaa, mutta ei-työllistävää alaa.

Se kaikki organisoimattomuus ei sopinut minulle. Eka vuosi meni OK, mutta toinen alkoi olemaan sellaista haahuilua. Onneksi tajusin lopettaa enkä tuhlannut aikaani enempää. Ehkä olisi sujunut paremmin jos olisin asunut samalla paikkakunnalla.

Hetkittäin olen katunut päätöstäni, koska olisin nyt työtön yhteiskuntatieteiden maisteri työttömän "amknomin" sijaan ;)

-2

En ollut tarpeeksi fiksu. Lopettaminen ei siis ollut oma valinta vaan pakko. Totta kai harmittaa.

Opiskelin alaa joka ei kiinnostanut minua yhtään, vanhempieni painostuksesta hakeuiduin yliopistoon. Muutama vuosi siellä meni, aikaisemminkin olisi voinut lopettaa, loppuaika alkoi olla jo aika tuskaa. Onneksi sain hyvän työpaikan, ei liity opiskelemaani alaan yhtään. En ole katunut.

Kyllästyin yliopiston sisäisiin byrokraattisiin ja järjestelmällisiin mielivaltaisuuksiin. Sivuaineen ja pääaineen kurssit menivät päällekkäin, joten en pystynyt millään suorittamaan tarpeeksi opintopisteitä vuodessa. (ei pystynyt tenttimään)

Myös kurssit muuttivat joka vuosi muotoaan ja niitä joutui käymään uudestaan, vaikka suurin osa sisällöstä oli jo käyty edellisenä vuonna.

Ja pahnan pohjimmaisena, en tullut toimeen uusavuttomien opettajien/ "professorien" kanssa.

En kadu hetkeäkään kirjoitti:

Kyllästyin yliopiston sisäisiin byrokraattisiin ja järjestelmällisiin mielivaltaisuuksiin. Sivuaineen ja pääaineen kurssit menivät päällekkäin, joten en pystynyt millään suorittamaan tarpeeksi opintopisteitä vuodessa. (ei pystynyt tenttimään)

Myös kurssit muuttivat joka vuosi muotoaan ja niitä joutui käymään uudestaan, vaikka suurin osa sisällöstä oli jo käyty edellisenä vuonna.

Ja pahnan pohjimmaisena, en tullut toimeen uusavuttomien opettajien/ "professorien" kanssa.

Oletko tällä hetkellä tyytyväinen?

En päättänyt lopettaa, mutta en jaksanut masennuksen takia. Ala ei muutenkaan tuntunut täysin oikealta, joten opintojen kesken jääminen ei harmittanut niin paljoa kuin olisi voinut.

En saanut pakollista ruotsin kurssia läpi kahden vuoden yrittämisen ja kolmen kertaamisen jälkeen. Nyt olen kaupan kassalla, en tiedä palaanko vielä yrittämään. Yliopisto ei jousta ja ruotsin opettajakaan ei suostu enää tarkastamaan tenttejäni. Kaikki muut opinnot suoritettu, mutta yliopisto ei jousta tässä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

En saanut pakollista ruotsin kurssia läpi kahden vuoden yrittämisen ja kolmen kertaamisen jälkeen. Nyt olen kaupan kassalla, en tiedä palaanko vielä yrittämään. Yliopisto ei jousta ja ruotsin opettajakaan ei suostu enää tarkastamaan tenttejäni. Kaikki muut opinnot suoritettu, mutta yliopisto ei jousta tässä mitenkään.

Eikö sitä voi tehdä avoimessa?

Sain paikan tietojenkäsittelyoppiin mutta menin tekuun sähkölle, eli en varsinaisesti edes aloittanut yliopistossa. Edellisen vuoden olin tehnyt kaverin TKO:n matikanharkkoja & koodausharkkoja ja hyi helveisson, ei edes ns rehellistä laskentamatematiikkaa vaan todistamista todistamisen päälle. Lisäksi tekussa oli paremmat "lelut" joiden kanssa opiskella tuottavan teollisuuden vaatimia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

En kadu hetkeäkään kirjoitti:

Kyllästyin yliopiston sisäisiin byrokraattisiin ja järjestelmällisiin mielivaltaisuuksiin. Sivuaineen ja pääaineen kurssit menivät päällekkäin, joten en pystynyt millään suorittamaan tarpeeksi opintopisteitä vuodessa. (ei pystynyt tenttimään)

Myös kurssit muuttivat joka vuosi muotoaan ja niitä joutui käymään uudestaan, vaikka suurin osa sisällöstä oli jo käyty edellisenä vuonna.

Ja pahnan pohjimmaisena, en tullut toimeen uusavuttomien opettajien/ "professorien" kanssa.

Oletko tällä hetkellä tyytyväinen?

Olen todella tyytyväinen. Pakko sanoa, että jos olisin jatkanut yliopistossa, niin olisin mitä luultavammin haudan levossa tai mielialalääkityksen vaikutuksen alaisena.