Yksinäiset, miten vietätte vuosilomat? Matkustatteko jonnekkin vaiko kotipaikkakunnalla? Ulkomaille?Hotelliviikonloppuja kotimaassa?

Mä mietin tässä ihan samaa. Tosin olen perheellinen mutta meillä on omat elämät, ei matkustella yhdessä.

Minä aikanani opiskelin.

Kotona olen viettänyt suurimman osan lomista. Olen myös matkustanut ulkomaille yksin. Tosin en sanoisi olleeni yksinäinen, vaan yksinviihtyvä. En siis ole varsinaisesti kaivannutkaan matkaseuraa, toki juttukaverin löytää reissussa helpostikin.

Yksinviihtyvä minäkin. Pidän omatoimisista kaupunkilomista ja toisena vaihtoehtona minulla on mökki. Reissussa löytää tosiaan helposti juttukavereita, kuten kolmonen sanoi, ja olen saanut pari ulkomaalaista ystävääkin näillä omatoimilomilla.

Yksi kesä ajelin autolla Norjan Altaan saakka, kiersin Käsivarteen ja Ruotsin Lappiin ja sieltä valuin  Ruotsin alas, koukkasin Norjaan takaisin Trondheimiin ja Osloon ja pyörähdin sukua moikkaamassa Göteborgissa. Laivalla Suomeen. Eikä tarvitse kysellä keneltäkään, että mitä haluaisit tehdä tänään...

Mihin sitä kaveria matkalla tarvitsee? Jos haluaa matkustella, se on kaikkein hauskinta yksin. On vapaus tehdä ihan mitä huvittaa ja koska huvittaa. Mä matkustan 90 % matkoistani yksin. Just tulin Keniasta.

Mullakin on nyt uutena tilanne, että ei ole ketään perheenjäsentä tms. vakkari-ihmistä, kenen kanssa matkustaa. Asun kotipaikkakunnallani. En oikein tykkää kaupunkiympäristöstä ja mielummin lomailen hiljaisemmissa paikoissa. Tuntuu vaan vähän erakkomaiselta ajatus mennä arkisesta yksinolosta yksin jonnekin muualle. 

Minä olen jo ikuisella lomalla eli vietän aikaa juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Yleensä olen kotona ja puuhastelen kaikenmoista. Luen paljon, katselen jonkin verran telkkaria ja räplään aina väliin tätä läppäriäkin. Sukututkimusta olen harrastanut nyt jo seitsemättä vuotta, välillä tosin taukojakin pidellen. Meitä on useampia, jotka tutkimme ainakin osittain samaa sukua. Sitä kautta on löytynyt uusia tuttavia, kaukaisia sukulaisia, mm. viides serkku! Lisäksi minulla on pieni loma-asunto entisellä kotipaikallani ja vietän siellä aikaa aika paljon pitkin vuotta.

En ole koskaan ollut halukas lähtemään mihinkään rantalomalle tai lomamatkalle ylipäänsä. Syitä voi olla useitakin, mm. se, että lapsuuden perheessäni ei ollut tapana matkustella huvin vuoksi (työmatkat olivat eri juttu). Lisäksi minullakaan ei ole sellaisia ystäviä tai tuttavia, joiden kanssa haluaisin lähteä pidemmälle matkalle. Matkakumppani olisi kuitenkin mukava olla, että voisi yhdessä keskustella näkemästään ja kokemastaan. Olen sen verran ujo ja arka, introvertti, että tutustun huonosti uusiin ihmisiin. Minulle on viime vuosina riittänyt matkailuksi ajelu loma-asunnolle muutaman viikon välein ja poikkeaminen silloin tällöin lähikaupungeissa. Olen aika erakoitunut, mutta en ole koskaan pelännyt omaa seuraani.  

Kokeilin vähän kaikkea, eniten vietin kuitenkin aikaa kotona. Tein pieniä matkoja ystävän kanssa ja pari kertaa lähdin  yksin pakettimatkalle, jolloin on usein helppoa saada illallisseuraa muista yksin matkustavista  jos sitä haluaa. Pari viikon lomaa olin ja möllötin ulkomailla ihan itsekseni. En kuitenkaan mielelläni istu ravintolassa yksin. Kävin myös kursseilla. Mutta eniten sis olin vaan kotona ja puuhailin kaikkea.