Jos miehesi kiinnostuisi toisesta, alkaisitko kilpailla sen toisen kanssa miehestäsi?

En alkaisi kilpailemaan. Mieheni on ottanut minut tällaisena kuin olen, vapaaehtoisesti. Jos en enää kiinnosta häntä tehköön mitä haluaa.

Tämäpä on rohkaisevaa kuultavaa ...monet miehet ovat ennen joutuneet kärsimään ex vaimonsa hulluista mustasukkaisuuskohtauksista kun ovat lähteneet toisen naisen matkaan..lapsista riidelty ja tehty jopa tekaistuja insestisyytteitä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kilpaile kenenkään kanssa :D Se olisi byebye ja TTYN. Saan sellaisenkin, joka kiinnostuu minusta uudestaan ja uudestaan.

Mitä tarkoittaa TTYN?

Talk to you never.

Kysymys on typerä, koska kaikkihan sanoo olevansa kilpailematta. Kuitenkin jos todellisuudessa tuollainen skenaario tulee eteen, niin aika moni nainen suuttuu tälle toiselle naiselle ja joskus se johtaa jopa konfliktiin. Kyseessä on erittäin alkukantainen vaisto, joka tulee vuosimiljoonien takaa. Tunne on oikeastaan niin voimakas, että se tukahduttaa normaalin päättelykyvyn. Ei kukaan mustasukkainen nainen ajattele, että "Tämä on aika hullua käytöstä, mutta teen sen silti". Kyse on alkukantaisesta vaistosta taata naisen omien geenien jatkuvuus pitämällä kiinni hyvästä miehestä (todellisuudessa ei mies ole välttämättä hyvä, mutta naarailla on muutenkin usein korostettu tunteellisuus, joka saa asiat näyttämään paremmilta).

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä on rohkaisevaa kuultavaa ...monet miehet ovat ennen joutuneet kärsimään ex vaimonsa hulluista mustasukkaisuuskohtauksista kun ovat lähteneet toisen naisen matkaan..lapsista riidelty ja tehty jopa tekaistuja insestisyytteitä :(

Halu kostaa tai kostaa käytännössä aiheutettu pahaolo on yleensä jotakin muuta kuin kilpailua.

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä on rohkaisevaa kuultavaa ...monet miehet ovat ennen joutuneet kärsimään ex vaimonsa hulluista mustasukkaisuuskohtauksista kun ovat lähteneet toisen naisen matkaan..lapsista riidelty ja tehty jopa tekaistuja insestisyytteitä :(

En minäkään kilpailisi, mutta aivan varmasti pistäisin paskiaisen maksamaan aiheuttamastaan vaivasta. En olisi ollenkaan tyytyväinen, jos mies häipyisi ja jättäisi minut yksin pyörittämään koti/perhepakettia ja nyppisi sen jälkeen rusinat pullasta. Se olisi 50/50 vuorosysteemi ja päälle hysteeristä mustasukkaisuutta ja omaisuuden/irtaimen pihtaamista. Mies ostakoon lapsille omat tavarat omaan uuteen kotiinsa. 

Paitsi jos mies on isämies viimeisen päälle, niin sitten tietenkin käytäisi läpi huoltajuusoikeudenkäynnit ja hakisin yksinhuoltajuutta. t 27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kilpaile kenenkään kanssa :D Se olisi byebye ja TTYN. Saan sellaisenkin, joka kiinnostuu minusta uudestaan ja uudestaan.

Mitä tarkoittaa TTYN?

Talk to you never.

Jopas on dramaattista

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä on rohkaisevaa kuultavaa ...monet miehet ovat ennen joutuneet kärsimään ex vaimonsa hulluista mustasukkaisuuskohtauksista kun ovat lähteneet toisen naisen matkaan..lapsista riidelty ja tehty jopa tekaistuja insestisyytteitä :(

Ei aina kannata uskoa niiden miesten juttujakaan.

Kilpailisin korkeintaan miehen kanssa siitä naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä on rohkaisevaa kuultavaa ...monet miehet ovat ennen joutuneet kärsimään ex vaimonsa hulluista mustasukkaisuuskohtauksista kun ovat lähteneet toisen naisen matkaan..lapsista riidelty ja tehty jopa tekaistuja insestisyytteitä :(

En minäkään kilpailisi, mutta aivan varmasti pistäisin paskiaisen maksamaan aiheuttamastaan vaivasta. En olisi ollenkaan tyytyväinen, jos mies häipyisi ja jättäisi minut yksin pyörittämään koti/perhepakettia ja nyppisi sen jälkeen rusinat pullasta. Se olisi 50/50 vuorosysteemi ja päälle hysteeristä mustasukkaisuutta ja omaisuuden/irtaimen pihtaamista. Mies ostakoon lapsille omat tavarat omaan uuteen kotiinsa. 

Miksi helvetissä tekisit noin !? Tuohan on ihan sairasta toisen kiusaamista...mieshän vaan ei pidä sinusta ja se ei ole miehen vika !!!

En todellakaan alkaisi kilpailemaan, mitä järkeä sellasessa olisi?

Vaikea kyllä sanoa. Varmasti riippuu paljon tilanteesta ja tunteistani. Suhteemme alussa miehen exä teki kaikkensa saadakseen hänet takaisin. En varsinaisesti kilpaillut, mutta laitoin kyllä kaiken viehätysvoimani peliin. Olin kuin exä ja hänen tempaukset eivät liikauttaisi tippaakaan. Olin kylmän rauhallinen, toki välillä kommentoin asiallisesti (en haukkunut enkä hauku exää edelleenkään) En vaan antanut exän tulla välillemme. Ja toki tiesin, että harvoja miehiä viehättää epätoivo ja roikkuminen. Ja varmasti miehellä oli lämpimiäkin tunteita jäljellä, koska erosta ei ollut kovin pitkä aika. Mutta jos mies kiinnostuisi toisesta niin en välttämättä eroaisi sillä sekunnilla vaan miettisin syyt ja voisinko tehdä jotain pelastaakseni suhteen. Kyllä kai sitä toivoisi samaa mieheltä jos minä kiinnostuisin jostain toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta miksi syli aina avoinna? Miksi pidät hyvänä palattuaan? Elättekö polyamorisessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

En luovuttaisi, tosin se pikku paskiainen on tiennyt jo pitkään, että mulla on aina syli avoin.

Ja routa on aina sen porsaan kotiin ajanut. Mulla ei oikein ole mitään ulkoisia valtteja ja ymmärrän että tekee välillä mieli tehdä nuorempaa tai muuten vaan kauniimpaa.

Tietää tämän ja itse en enää edes hirveästi välitä, kun tiedän että tulee takaisin.

Epäilen että juoksee vieraissa välillä ihan vaan sen takia että tietää että pidän häntä hyvänä, kun tulee kotiin.

Jos joku epäilee, niin itsetuntoni on kunnossa.

Kyllä meillä ihan normaali suhde on. Nämä on osittain kulttuurieroja, mutta olemme oleet yhdessä pitkälti toista kymmentä vuotta.

Mieheni ei ihan totta oikein kunnolla käsitä, että se mitähän tekee saattaisi jotenkin loukata minua ja enää ei edes loukkaa, hänen kotimaassa tuollainen on aivan normaalia. Tiedän että hän ei varsinaisesti metsästä edes muita naisia, hän on vain niin eksoottinen, että naiset tulevat tarjoamaan itseään.

Joo kyllä olen itse nähnyt, jotkut naiset eivät tunnu välittävän hittoakaan, vaikka olisin itse mieheni seurassa.

En niin osaa miestäni enää syyllistää tuollaisesta. En oikein tiedä onko suhteemme polyamorinen, tiedän että jos tulisi tilaisuus niin voisin huoletta kokeilla itsekin, mutta ei ole tullut eteen mitään houkuttelevaa, vaikka lähes aina jos olen tyttöjen kanssa viihteellä.

Näistä tyttökavereistani pari on ollut hirveän kateellisia miehestäni ja sitten se meni jotenkin ohi. Kysyin mieheltäni ja tunnusti kolmen kimpan kahden ystävättäreni kanssa.

Silloin paloi hihat, koska kumpikin näistä naisista oli parisuhteessa, toisella oli vielä pieniä lapsiakin.

Mietin että käräytän nämä miehilleen, no olin varmaan vuoden niin että en ollut missään yhteyksissä ystättäriin. Toinen pyysi sitten anteeksi, oli mieheltäni saanut tietää että tiedän. Toisestä en enää tiedä mitään.

Miksikö hemmottelen miestäni, kun se tulee takaisin, siksi että tuntuu niin ihanalta, kun tulee takaisin ja siksi että haluaisi aina tulla takaisin.

Ei ole kyllä aikoihin ollut yötä tai pari kauempaa poissa alussa saattoi olla parikin viikkoa pois sanomatta mitään. Enää en jaksa huolestua, mutta alussa tuollainen oli yhtä helvettiä.

Luovuttaisiin ilosta kiljuen. Olen sanonutkin hänelle, että voisi etsiä uuden.

Olen täysin kyllästynyt hänen kiukutteluun ja hänen passaamiseen.

Voisikohan hänet vielä palauttaa äidilleen, maailman näppärimmälle, taitavimmalle, älykkäimmälle ja rakkaimmalle naiselle.

Jos siis mieheni rakastuisi toiseen, haluaisi erota ja mennä yhteen tämän uuden kanssa? Vai pelkästään kiinnostuisi/ihastuisi, muttei mitään sen vakavampaa? Jälkimmäisestä en varmasti saisi koskaan edes tietää, joten se siitä. Ensimmäisessä tapauksessa naisen pitäisi olla enkeli ihmiseksi, että hän haluaisi ottaa paikkani. Lapset jäisivät erossa miehelleni, sen olemme sopineet jo aikaa sitten. Itse pidän elämästäni, mutta en usko kovinkaan monen jaksaisivan omaa arkeani. Luulen, ettei minun edes tarvitsisi pahemmin kilpailla miehestäni. Riittäisi kun kertoisin faktat tulevasta elämästä oikeasti ihanan, mutta työkseen matkustavan mieheni kanssa. Ehkä joutuisin oikeasti kilpailemaan viimeisenkin lapsen muutettua kotoa tai mieheni jäätyä eläkkeelle. Molempiin on onneksi vielä muutama vuosi aikaa, että ehdin hioa taistelustrategian valmiiksi. Uskon kuitenkin, että nämä melkein 20-vuotta sopuisaa avioliittoa lupailevat myös leppoisaa vanhuutta yhdessä. Mutta kyllä kilpailisin ja kovin, jos sille olisi tarvetta... 

Mieheni ihastui/rakastui vanhaan ystäväänsä kun meillä meni suhteessamme jonkin aikaa huonommin. Sai tuolta naistelta kaipaamaansa huomiota ja ymmärrystä kun meillä olibkotona vaikeaa. Ei tarvinnut alkaa kilpailemaan, kun sain tietää heistä kerroin suoraan miten asiat on; en ala miestä kenenkään kanssa jakamaan, jos en riitä hänelle niin hän on vapaa lähtemään suhteesta koska tahansa. Olemme aikaa sitten sopineet että eron tullessa lapset jäävät isälleen, tuo nainen ei kuulemma pidä lapsista joten siinä olisikin heillä ollut lupaava tulevaisuus yhdessä.

Emme kuitenkaan eronneet, vaan päätimme ratkaista suhdettamme vaivanneet ongelmat yksi kerrallaan ja muistaa asiat joiden takia alunperin rakastuimme toisiimme.

En pidä mahdottomana ajatuksena että itsekin joskus hamassa tulevaisuudessa ihastuisin johonkin toiseen jos kokisin etten saa kaipaamiani asioita suhteessani. Toivon kuitenkin että sen ei tarvitsisi automaattisesti tarkoittaa eroa.

Ehkäpä alkaisinkin. Itse asiassa olen ollut tällaisessa tilanteessa. Laitoin miehen valitsemaan. Hän valitsi minut.

Luultavasti en kilpailisi vaikka yhdessä olemme olleetkin lähes 20 vuotta. Mitä todennäköisimmin mies olisi asian kuullessani uuden naisensa kanssa silloin jo niin pitkällä, että en miestä enää takaisin ottaisi. Paluuta hyvään arkeemme ei siis olisi. Lapset olisivat puolet minulla ja puolet hänellä, ja välimme pysyisivät hyvinä, en alkaisi haastamaan riitaa. Elämä ei todellakaan loppuisi minullakaan tuohon asiaan, aikani haavojani nuolisin rauhassa ja elämä jatkuisi.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ihastui/rakastui vanhaan ystäväänsä kun meillä meni suhteessamme jonkin aikaa huonommin. Sai tuolta naistelta kaipaamaansa huomiota ja ymmärrystä kun meillä olibkotona vaikeaa. Ei tarvinnut alkaa kilpailemaan, kun sain tietää heistä kerroin suoraan miten asiat on; en ala miestä kenenkään kanssa jakamaan, jos en riitä hänelle niin hän on vapaa lähtemään suhteesta koska tahansa. Olemme aikaa sitten sopineet että eron tullessa lapset jäävät isälleen, tuo nainen ei kuulemma pidä lapsista joten siinä olisikin heillä ollut lupaava tulevaisuus yhdessä.

Emme kuitenkaan eronneet, vaan päätimme ratkaista suhdettamme vaivanneet ongelmat yksi kerrallaan ja muistaa asiat joiden takia alunperin rakastuimme toisiimme.

En pidä mahdottomana ajatuksena että itsekin joskus hamassa tulevaisuudessa ihastuisin johonkin toiseen jos kokisin etten saa kaipaamiani asioita suhteessani. Toivon kuitenkin että sen ei tarvitsisi automaattisesti tarkoittaa eroa.

Luuletko tosiaan, että mikään suullinen sopimus lasten hoidosta eron jälkeen estäisi perheestään eroon haluavaa miestä häviämään kuin pieru Saharaan uuden naisen kanssa?

Olet varmaan myös niitä, jotka uskovat miesten luistamisen lasten ja kodinhoidosta johtuvan siitä, ettei näistä asioista ollut keskusteltu ja sovittu ennen perheenperustamista.