Ihminen on melko mitätön
Oletteko koskaan ajatellut mitä merkitystä elämällä on. Eletään tässä se noin 80-90 vuotta ja pari sukupolvea kun mennään eteenpäin niin meitä ei enää juurikaan muisteta. Kovat on aina toiveet ja kuvitelmat yksilön tärkeydestä. Kun ihan tarkkaan ajatellaan niin ollaan täällä vain lyhyen hetken ja kun kuolemme meitä unohdetaan melko nopeasti. Emme ole korvaamattomia ja todellisuudessa ihmiset jotka oikeasti välittää meistä on melko harvassa. Se mitä teemme oman elämämme aikana tähtää yleensä vain oman onnen saavuttamiseen ja sekin usen tietämättä mikä se onni oikein on. Ihmiset jotka on kohdannut vakavia sairauksia tai vastoinkäymisiä osaa usein asettaa ne tärkeät asiat etusijalke ja nauttivat huomattavasti arjen pienistä hetkistä kun taas muut aina unelmoi jostain paljon paremmasta.
Kommentit (10)
Masentavinta on se, että juuri kun on vähän alkanut oppia, miten eletään, on viisastunut ja inhimillistynyt ymmärtämään muita, on kerännyt sivistystä ja unohtumattomia kokemuksia esim. taiteesta, tulee vanhaksi ja kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Masentavinta on se, että juuri kun on vähän alkanut oppia, miten eletään, on viisastunut ja inhimillistynyt ymmärtämään muita, on kerännyt sivistystä ja unohtumattomia kokemuksia esim. taiteesta, tulee vanhaksi ja kuolee.
Hyi nyt alko ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentavinta on se, että juuri kun on vähän alkanut oppia, miten eletään, on viisastunut ja inhimillistynyt ymmärtämään muita, on kerännyt sivistystä ja unohtumattomia kokemuksia esim. taiteesta, tulee vanhaksi ja kuolee.
Hyi nyt alko ahdistaa.
Ei ollut tarkoitus! Nyt kadun tuota! Koska elämän tarkoitus siinä välissä lienee ilahduttaa muita samassa jamassa olevia, ei suinkaan ahdistaa. Voihan niitä omia hyviä kokemuksia vaikka jakaa toisille ja näin jättää jatkamaan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentavinta on se, että juuri kun on vähän alkanut oppia, miten eletään, on viisastunut ja inhimillistynyt ymmärtämään muita, on kerännyt sivistystä ja unohtumattomia kokemuksia esim. taiteesta, tulee vanhaksi ja kuolee.
Hyi nyt alko ahdistaa.
Ei ollut tarkoitus! Nyt kadun tuota! Koska elämän tarkoitus siinä välissä lienee ilahduttaa muita samassa jamassa olevia, ei suinkaan ahdistaa. Voihan niitä omia hyviä kokemuksia vaikka jakaa toisille ja näin jättää jatkamaan elämää.
Juu tiedetään jo. Kiitos infosta.:)
Elämän tarkoitus ei ole nauttia elämästä vaan kasvaa vapaaksi.
Vapaa ajattelussa, teoissa ja tunteissa. Silloin voidaan ajatella ihmisen kehittyneen koko mittaansa.
Ja uskon kyllä, että synnymme uudelleen, jatkamaan siitä, mihin jäimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentavinta on se, että juuri kun on vähän alkanut oppia, miten eletään, on viisastunut ja inhimillistynyt ymmärtämään muita, on kerännyt sivistystä ja unohtumattomia kokemuksia esim. taiteesta, tulee vanhaksi ja kuolee.
Hyi nyt alko ahdistaa.
Ei ollut tarkoitus! Nyt kadun tuota! Koska elämän tarkoitus siinä välissä lienee ilahduttaa muita samassa jamassa olevia, ei suinkaan ahdistaa. Voihan niitä omia hyviä kokemuksia vaikka jakaa toisille ja näin jättää jatkamaan elämää.
Juu tiedetään jo. Kiitos infosta.:)
Eipä mitään! Parempi tietysti vielä olisi ruveta menestyksekkääksi taiteilijaksi, jolloin värähdyttävistä runoistani/koskettavista maalauksistani/upeista äänitteistäni voisivat sukupolvet toisensa jälkeen ammentaa lohtua. Näin niin kuin lisävinkkinä vielä!
Kunnes joudutaan "helvettiin" eli synnytään taas ja käydään tää rumba uudestaan läpi. Toivottavasti toi pakkoruotsi on hoidettu seuraavassa elämässä jo pois, jos niin huonosti käy, että syntyy Suomeen uudestaan. Toki on niitä huonompiakin paikkoja syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentavinta on se, että juuri kun on vähän alkanut oppia, miten eletään, on viisastunut ja inhimillistynyt ymmärtämään muita, on kerännyt sivistystä ja unohtumattomia kokemuksia esim. taiteesta, tulee vanhaksi ja kuolee.
Hyi nyt alko ahdistaa.
Ei ollut tarkoitus! Nyt kadun tuota! Koska elämän tarkoitus siinä välissä lienee ilahduttaa muita samassa jamassa olevia, ei suinkaan ahdistaa. Voihan niitä omia hyviä kokemuksia vaikka jakaa toisille ja näin jättää jatkamaan elämää.
Juu tiedetään jo. Kiitos infosta.:)
Eipä mitään! Parempi tietysti vielä olisi ruveta menestyksekkääksi taiteilijaksi, jolloin värähdyttävistä runoistani/koskettavista maalauksistani/upeista äänitteistäni voisivat sukupolvet toisensa jälkeen ammentaa lohtua. Näin niin kuin lisävinkkinä vielä!
No oikeastaan tiiän jo miten voin jättää jälkeni tuleville sukupolville.:)
mitä vapaammaksi ihminen tulee, sitä enemmin painaa myös vastuu.
Totta. Kaikki me kuitenkin tomukasaksi päädytään lopulta. Tavalla tai toisella. Ei tässä ihmiselämässä ole kuitenkaan mitään järkeä jos niin syvällisesti ajattelee.