Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi & Appi
Paha miniäkö?
27.03.2016 |
Olemme siis uusperhe ja miehen lapset edellisestä liitosta ovat asuneet jo jonkin aikaa omillaan. Asuivat pahimmat teinivuotensa meidän kanssa.
No sittemmin kuitenkin lähtivät äidillensä,kun eivät saaneet ryypiskellä ja poltella tupakkaa vapaasti,kuten äidillänsä saivat.
Vanhin heistä ei pidä isäänsä mitään yhteyttä.
No,mutta se on tarina erikseen. Siis nämä miehen vanhemmat ovat nyt vuositolkulla aina käydessään piikitelleet milloin mistäkin asiasta minua ja tapaamiset ovat ahdistavia jo senkin takia,että ihan joka kerta puhutaan mieheni menneisyydestä ja isoimmista lapsista ja katsellaan valokuvia ja videoita.
Viimeksi pienimmän tyttäremme syntymäpäivillä isoon ääneen voivoteltiin ettei nykyään enää saa samaa tunnelmaa kuin silloin,kun mieheni oli eli vielä yksin isompien lastensa kanssa ja heidän kansaan porukalla jossain reissussa meitä osoittaen "silloin,kun noita ei vielä ollut olemassakaan".
Aina kuullaan vain mieheni isommista lapsista ja heidän erinomaisuudestaan,ei koskaan mieheni siskon lapsista tai meidän pienistä mitään. Yhtään kuvaa ei ole meidän lapsista esille laitettu vaikka pöydät notkuu näitä isompien lastenlasten kuvia.
Mitä mieltä te muut olette,onko tämä normaalia?
En ole asiaa noteerannut niin että he huomaisivat minun pahoittavan näistä mieltäni.
Onhan meillä jokaisella menneisyys,myös minulla,mutta ei sitä jokakerta mennessämme vanhemmilleni vatvota ja anneta mieheni ymmärtää ettei hän ole mitään siihen verrattuna tai lapsemme vaan kaikki on saman arvoisia. Jokaikinen lapsenlapsi.
Kommentit (20)
Niin,vaikea tilanne kaikenkaikkiaan.
Mieheni ei haluaisi puuttua tilanteeseen,kun haluaa olla kaikkien kanssa sovussa.
Sanoo,että vanhempansa ovat niin käpyjä etteivät tarkoita mitä sanovat ja,että minä vain kuvittelen.
Olen yrittänyt olla noteeraamatta ja kutsunut heitä useasti meille juhliin,syömään ja ihan muuten vain kyläilemään,mutta eihän tätä enää kohta jaksa.
Olen miettinyt,että yksi vaihtoehto on jättäytyä etäiseksi,eli lopettaa kutsut kylään
Ja muutenkin olla tekemisissä niin vähän kuin mahdollista,että joutuisivat miettimään itse mistä johtuu.
Tai tosiaan antaa tilanteen olla entisellään.
En tiedä kumpi olisi parempi ja 'kypsempi' vaihtoehto.
Lapsiamme eivät hoida juuri koskaan tai vietä heidän kanssaan aikaa,eivätkä ole yökyläilleet heillä koskaan.
Pitkään syytin itseäni,mutta ymmärsin etten voi itseäni loputtomiin syyttää.
Ei kelpaa niin ei kelpaa.
Surettaa myös mieheni siskon ja lastensa puolesta :(
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita mies tosiaan ottamaan asia esille. Jos ei järkipuhe auta niin sinuna en enää kävisi ollenkaan appivanhemmilla. Jäisin kotiin lapsen kanssa tai jos he käyvät teillä niin lähtisin tekemään jotain muuta pois kotoa. Ainahan olisi parempi jos miestäkään ei enää siinä vaiheessa kiinnostaisi vanhempansa.
Minä ymmärrän kyllä isovanhempien kannan. Ei kai aina uuden naisen uusia lapsia tarvitse ottaa osaksi omaa elämää, niitä naisiahan voi vaikka kuinka monta tulla ja niitä "lapsenlapsia" samaten. Yhteen sarjaan lapsia ovat jo tutustuneet niin eikös se riitä?
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän kyllä isovanhempien kannan. Ei kai aina uuden naisen uusia lapsia tarvitse ottaa osaksi omaa elämää, niitä naisiahan voi vaikka kuinka monta tulla ja niitä "lapsenlapsia" samaten. Yhteen sarjaan lapsia ovat jo tutustuneet niin eikös se riitä?
Voi elämä miten tyhmä ihminen voi olla! Eikö uuden naisen lapset olekaan anopin ja apen oman lapsen lapsia? Ihmeen pitkään on ap viitsinyt tilannetta katsella.
Miksi tyrkyttää itseään jos toisia ei kiinnosta? Eikö olisi kaikkien kannalta parempi olla sitten vain omissa oloissaan? Ei ketään voi pakottaa olemaan vuorovaikutuksessa jos nämä eivät halua. Tällaisia ongelmia tulee eteen, kun ottaa jo kertaalleen lisääntyneen ja monta aiempaa elämää eläneen puolison. Se pitää vain hyväksyä. Vaatiminen lisää vain ärsyyntymistä isovanhempien taholta, että itse en kyllä kehtaisi itseäni tyrkyttää tuolla tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hassua - ja traagista - miten usein ihmiset vanovat, että "en sano mitään jottei kukaanm tajuaisi minun pahoittavan mieleni" ja ihmettelevät sitten, miksi ihmiset jatkavat heidän mielensä pahoittamista.
Ap hyvä, sano ihmeessä, ette halua tuollaista käytöstä ympärillesi. Sitten, jos se siitä huolimatta jatkuu, lakkaat kutsumasta näitä ihmisiä kotiisi ja lakkaat vastaanottamasta heidän kutsujaan heidän kotiinsa. Ne sun halveeratut lapset ei kärsi tästä mitenkään.
Kiitos mielipiteistänne. Kai se vain on alennuttava samalle lapselliselle tasolle jolla he itsekkin ovat ja lakata toivomasta että haluaisivat olla osa perhettämme isovanhempien tavoin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en käsitä miten miehesi ei tajua heidän sanojen ja tekemisien loukkaavan sua?! Ja kun lapsenne kasvavat, he tajuavat myös asian. Tuskin edes miehesi haluaa, että teidän lapsenne huomaavat etteivät tärkeät ihmiset heidän elämässään rakasta heitä, eivät edes välitä. Siksipä mä sinuna lakkaisin yrittämästä. En pyytäisi kylään enkä todellakaan menisi heille ellei ole aivan pakko.
Mun mielestä se ei ole alentumista samalle tasolle ollenkaan. Sun tehtävä on puolustaa sun lapsia ja jos joku heitä halveeraa, ei heitä tarvitse kutsua teille. Miehesi tehtävä olisi puhua heille, mutta jos ei puhu, en sinuna näkisi vaivaa turhaan. Miksi kenenkään tarvitsisi ilman mitään syytä kestää tuollaista kohtelua. Unohtaisin heidät kokonaan elämästäni. En kutsuisi, en kävisi, en mitään. Asiasta en nostaisi numeroa, jos mies ei suostuisi vanhempiensa kanssa puhumaan, mutta käyttäisin aikaani ihmisten kanssa, jotka pitävät ja kunnioittavat perhettäni. Oletko keskustellut asiasta miehen siskon kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielipiteistänne. Kai se vain on alennuttava samalle lapselliselle tasolle jolla he itsekkin ovat ja lakata toivomasta että haluaisivat olla osa perhettämme isovanhempien tavoin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko ne nuoremmat lapsenne sinun lapsiasi edellisestä suhteesta vai teidän yhteisiä lapsianne. Ymmärsin, että olisivat yhteisiä. Tuntuu omituiselta, että isovanhemmat eivät välitä lapsenlapsistaan. Jos miehesi hyväksyy vanhempiensa käytöksen, hänkään ei kai sitten välitä lapsistanne. Tossuko se on? Kertomuksesi perusteella ja sukurauhan vuoksi vähättelee ja siloittelee vanhempiensa touhua. Onko se ukkosi sokea ja kuuro? Empatiakyvytön? Nosta ukko seinälle ja pane kova kovaa vastaan.
Jos nyt kuitenkin sattuisi olemaan niin, että ne nuoremmat lapset ovat vain sinun lapsiasi, niin miksi miehen vanhemmat edes pitäisi kutsua synttäreille? Pitävätkö miehen isommat lapset tiivistä yhteyttä isovanhempiinsa?
Miehen ekat lapset on siis täysi-ikäisiä, joten miehen vanhemmat saivat olla heille isovanhempia alle 60v ikäisinä? Silloin jaksoi ihan eri tavalla kuin 70v täytettyään ja kaikki (siis ne lastenlapset) tuntui uudelta ja ihmeelliseltä. Nyt se on ohi ja tuntuu pahalta ajatus siitä, että koko homma pitää vetää uudestaan läpi. Se on jo kerran koettu niin mieheltä kuin vanhemmiltaan ja kierros sinun kanssasi on vähän kuin uusinta, tuttu, mutta aika lailla yllätyksetön.
Ymmärsin, että teillä on miehen kanssa vähintään kolme lasta (kirjoitit nuorimman tyttären synttäreistä) ja mies oli aikanaan ensimmäisten lastensa kanssa pitkään yksinään, jolloin syntyi tiivis suhde isovanhempien ja pojan perheen välille. Varmasti isovanhemmilla on ikävä sitä aikaa, kun lastenlasten kanssa jaksoi olla ja se oleminen oli luontevaa eikä kuten nyt, kun jokaista sanaansa joutuu pohtimaan ja jopa jokun vanhan videon katsominen loukkaa miniää. Ei ole mukava vierailla perheessä, jossa joutuu kieltämään ison osan elämästään eli ne isommat lapsenlapset.
Onneksi niillä miehen lapsilla on edes rakastavat isovanhemmat, koska vaikuttaa siltä, että mitään muuta heille ei olekaan ollut tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen ekat lapset on siis täysi-ikäisiä, joten miehen vanhemmat saivat olla heille isovanhempia alle 60v ikäisinä? Silloin jaksoi ihan eri tavalla kuin 70v täytettyään ja kaikki (siis ne lastenlapset) tuntui uudelta ja ihmeelliseltä. Nyt se on ohi ja tuntuu pahalta ajatus siitä, että koko homma pitää vetää uudestaan läpi. Se on jo kerran koettu niin mieheltä kuin vanhemmiltaan ja kierros sinun kanssasi on vähän kuin uusinta, tuttu, mutta aika lailla yllätyksetön.
Ymmärsin, että teillä on miehen kanssa vähintään kolme lasta (kirjoitit nuorimman tyttären synttäreistä) ja mies oli aikanaan ensimmäisten lastensa kanssa pitkään yksinään, jolloin syntyi tiivis suhde isovanhempien ja pojan perheen välille. Varmasti isovanhemmilla on ikävä sitä aikaa, kun lastenlasten kanssa jaksoi olla ja se oleminen oli luontevaa eikä kuten nyt, kun jokaista sanaansa joutuu pohtimaan ja jopa jokun vanhan videon katsominen loukkaa miniää. Ei ole mukava vierailla perheessä, jossa joutuu kieltämään ison osan elämästään eli ne isommat lapsenlapset.
Onneksi niillä miehen lapsilla on edes rakastavat isovanhemmat, koska vaikuttaa siltä, että mitään muuta heille ei olekaan ollut tarjolla.
Höpöhöpö. Ovat kyllä nykyään heidän kanssaan tekemisissä,kun ovat aikuisuuden kynnyksellä,mutta aikoinaan juurikaan eivät olleet.
Minä heidät pääsääntöisesti hoidin,kuin meillä asuivat. Kukaan ei ole käskenyt kieltää mieheni menneisyyttä tai isoja lapsenlapsia.
Kuten sanottu,meillä kaikilla on menneisyys,niin minullakin,mutta emme me mene minunkaan vanhemmilleni pelkästään rypemään minun menneisyydessäni ja vatvota pelkästään sitä.Tai silloin,kun he meille tulevat kyläilemään.
Meillä on kaksi yhteistä lasta kyllä ja vaikka kaikki olisi koettu niin on tämä silti outoa käytöstä. Enkä ole ollenkaan vakuuttunut onko menneisyydessä eläminen tuossa mittakaavassa enää edes tervettä!?
On minunkin vanhempani kokenut isovanhemmuuden ennen mieheni tuloa elämääni ja siltikin kohtelevat myös miehen lapsia tasavertaisina kaikkien muidenkin lasteni kanssa.
Sitä kutsutaan kaiketi inhimillisyydeksi.
Minä en voisi ikinä olla epätasa arvoinen lapselle,on se lapsi kenen tahansa.
Emmekä me ole lapsiamme heillä hoidatuttaneet niin että olisivat siitä väsyneitä,ainoastaan toivoisin,että voisivat elää tässä hetkessä ja katselisivat videoitaan ja kuviaan keskenänsä.
Ei kukaan heistä ole ollut kiinnostunut minunkaan menneisyydessä otetuista valokuvista ja videoista eikä tulisi mieleenkään niitä tuputtaa kokoaika.
Menneisyydessä on mukava piipahtaa välillä,mutta ei siellä voi elää.
Mieheni lapset ovat olleet minulle rakkaita ja heidät on hyvin hoidettu,kun ovat meillä olleet,että tuo viimeinen kommentti oli kyllä asiaton.
-Ap
Jos velan mielipide kiinnostaa niin puhuisin miehen kanssa yhdessä näille appivanhemmille ja toisin esille huoleni siitä, mitä lapset joutuvat kuulemaan. Jos isovanhemmat osoittelevat "niitä" sormella ja selkeästi suosivat aiempia lapsia niin se ei tee pienelle kasvavalle ihmiselle hyvää.
Tämän palautteen voi antaa ihan neutraalisti ja ystävällisesti, yhdessä miehen kanssa. Voi jopa olla, etteivät he tajua mitä puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos velan mielipide kiinnostaa niin puhuisin miehen kanssa yhdessä näille appivanhemmille ja toisin esille huoleni siitä, mitä lapset joutuvat kuulemaan. Jos isovanhemmat osoittelevat "niitä" sormella ja selkeästi suosivat aiempia lapsia niin se ei tee pienelle kasvavalle ihmiselle hyvää.
Tämän palautteen voi antaa ihan neutraalisti ja ystävällisesti, yhdessä miehen kanssa. Voi jopa olla, etteivät he tajua mitä puhuvat.
Olen kanssasi samaa mieltä. Pitää yrittää puhua seuraavan kerran,kun tilanne osuu kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se ei ole alentumista samalle tasolle ollenkaan. Sun tehtävä on puolustaa sun lapsia ja jos joku heitä halveeraa, ei heitä tarvitse kutsua teille. Miehesi tehtävä olisi puhua heille, mutta jos ei puhu, en sinuna näkisi vaivaa turhaan. Miksi kenenkään tarvitsisi ilman mitään syytä kestää tuollaista kohtelua. Unohtaisin heidät kokonaan elämästäni. En kutsuisi, en kävisi, en mitään. Asiasta en nostaisi numeroa, jos mies ei suostuisi vanhempiensa kanssa puhumaan, mutta käyttäisin aikaani ihmisten kanssa, jotka pitävät ja kunnioittavat perhettäni. Oletko keskustellut asiasta miehen siskon kanssa?
Tämä on luultavasti tuleva toimintatapani tässä tilanteessa.
Olen puhunut mieheni siskon kanssa asiasta koskien vain hänen lapsiaan,mutta en ole viitsinyt puhua meidän tilanteestamme sen enempää. Ei hän sokea ole ja varmasti tietää,että olemme aikalailla samassa veneessä.Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielipiteistänne. Kai se vain on alennuttava samalle lapselliselle tasolle jolla he itsekkin ovat ja lakata toivomasta että haluaisivat olla osa perhettämme isovanhempien tavoin.
-Ap
Kauan tuota on jatkunut? Jos jo vuosia (niin kuin ilmeisesti on), niin älä ainakaan sinä enää hoida noita kylään kutsumisia yms. Eli hyväksyt sen, että teidän välinne eivät ole enää sinun vastuullasi, ja ei ole mitään syytä pahoittaa mieltään jatkuvasti heidän kanssaan. Keskity niihin ihmisiin jotka arvostavat ja rakastavat perhettänne, kuten te heitä. Sitten jos jossain vaiheessa havahtuvat selvittelemään välejä, niin voit avoimesti kertoa mistä olet mielesi pahoittanut ja minkä pitää muuttua jotta jaksat aktiivisesti tavata. Tällä hetkellä asian selvittely ei ole enää sinun vastuullasi, vaan miehen. Jos mies haluaa, niin selvittäkööt vanhemmilleen asian, mutta sinun ei enää tarvi selitellä eikä järjestellä ja toivoa välejä paremmaksi. Ota tämä vapautumisen hetkenä.
Vierailija kirjoitti:
Kauan tuota on jatkunut? Jos jo vuosia (niin kuin ilmeisesti on), niin älä ainakaan sinä enää hoida noita kylään kutsumisia yms. Eli hyväksyt sen, että teidän välinne eivät ole enää sinun vastuullasi, ja ei ole mitään syytä pahoittaa mieltään jatkuvasti heidän kanssaan. Keskity niihin ihmisiin jotka arvostavat ja rakastavat perhettänne, kuten te heitä. Sitten jos jossain vaiheessa havahtuvat selvittelemään välejä, niin voit avoimesti kertoa mistä olet mielesi pahoittanut ja minkä pitää muuttua jotta jaksat aktiivisesti tavata. Tällä hetkellä asian selvittely ei ole enää sinun vastuullasi, vaan miehen. Jos mies haluaa, niin selvittäkööt vanhemmilleen asian, mutta sinun ei enää tarvi selitellä eikä järjestellä ja toivoa välejä paremmaksi. Ota tämä vapautumisen hetkenä.
Kiitos asiallisesta ja viisaasta vastauksesta. Näinhän se juurikin on.
Henkisesti vapaudun paineesta tavallaan,jos näin toimin onhan tätä kuitenkin jatkunut jo vuosia ja tuntuu että vain pahemmaksi menee vuosi vuodelta.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mobiili appi puhelimessa.
Mitä sitten vaikka sulla olis joulupukki puhelimessa...?
Alue: Aihe vapaa
No ei tietenkään ole normaalia. Se on miehesi tehtävä ottaa asia puheeksi vanhempiensa kanssa, vai onko joku vässykkä? Sinun ei kannata asiaa ottaa heidän kanssaan esiin, tulehtuu tilanne entistä enemmän. Toinen vaihtoehto on se, että annat asian olla ennallaan.
Puhun omasta . Omat vanhempani antoivat aikoinaan aina enemmän sisaruksien lapsille, kuin minun ja muutenkin huomioivat heidät eri tavalla, tietämättään tai tietäen. Olin itsekin lapseni selvästi vähemmän huomioitu kuin veljeni. No itse otin asian hyvin vahvasti puheeksi vanhempieni kanssa, en pannut vaimoani asialle, tietenkään. Keskustelut heidän kanssaan auttoivat, ykyään ovat hyvin tarkkoja siitä, että kohelevat tasapuolisesti, eikä mitään riitoja ole asian tiimoilta saatu aikaiseksi.