Selviämistarinoita burn outista?

Olen ollut loppuunpalanut jo pitkään. Romahdellut mitättömistä asioista, ollut niin uupunut että sanat eivät riitä. Ja kuitenkin vain jaksanut koska on ollut pakko jaksaa, ajatellut että helpottaa kyllä jos sinnittelen tähän tai tuohon asti. Viikonloput eivät riitä alkuunkaan palautumiseen viikosta ja koko elämä on tuntunut katkeamispisteessä olevalta kuminauhalta. Ennen pääsiäistä löysin itseni aamulla ajattelemassa hirttäytymistä loogisena ratkaisuna tähän jatkuvaan väsymykseen. Samalla kuitenkin tiesin että en halua kuolla, minulla on monta syytä elää. Todella hyviä syitä. Ja totesin että tarvitsen apua. Soitin ja varasin itselleni lääkäriajan heti tiistaiksi pääsiäispyhien jälkeen. Olo on edelleen kuin henkisessä raastinraudassa, mutta silti toivon että tälle voi tehdä jotain. Toisaalta pelottaa, koska tuntuu että minulla ei ole varaa jäädä sairaslomalle ja sitäkin vahvemmin tuntuu häpeä siitä että olen näin uupunut vaikka kaikki on näennäisesti hyvin. Tiedän että lähipiirissäni puhuttaisiin ilkeästi ja minua pidettäisiin vain laiskana. Mutta en voi jatkaa näinkään, muutoin löydän vielä itseni sieltä hirrestä joku päivä kun väsymys saa unohtamaan ne syyt elää.

Kertokaa kokemuksianne, omia tai tuttujen. Kuinka börniksestä pääsee ylös? Millaista sen hoitaminen on, miten asiat etenevät? Kauanko toipuminen kestää? Kertokaa, että tästä umpikujasta on olemassa ulospääsy.