Ikävä exää kohtaan..
Apuja kaipailen. Erosin exästäni tuossa noin kolme viikkoa sitten ja monien sattumien kautta yhteyden pitomme loppui kokonaan noin viikko sitten. En viitsi alkaa avaamaan syitä erolle sen enempää mutta minä tein hirmu väärin häntä kohtaan. En pettänyt tms vaan rakastin häntä ylikaiken. Rakastan edelleenkin. Mutta tosiaan viikko sitten tilanne muuttui siten ettei olla missään yhteydessä enään ja ikävä vain kasvaa kokoajan. Siihen asti autoin häntä muutossa ja juttelimme niitänäitä viesteillä. Olimme yhdessä noin vuoden ja asuimme yhdessä, tiedän että nopeaa toimintaa mutta rakkaus vei mukanaan vallan.
Nyt kuitenkin tilanne se että ajattelen häntä kokoajan, mietin mitä hän tekee, mitä kuuluu tai että jokohan hänellä on uusi mies kuvioissa. En halua ajatella näin. Suhteemme oli melkoista vuoristorataa, ihanat hetket oli todella ihania mutta huonot hetket oli helvettiä maanpäällä. Silti kaipaan häntä todella paljon. Olen onnellinen siitä että ne huonot asiat on nyt historiaa eikä tarvitse enää ressata tai pelätä niiden tuloa. Sitä oli kuitenkin miltei viikottain. Silti ikävä niitä hyviä hetkiä kohtaan on nyt todella iso. Emme juttele mutta aina välillä olen sortunut katsomaan hänen face seinäänsä että onko siellä vihiä hänen kuulumisistaan. Itse en ole facessa enkä haluakkaan sen enempää sinne liittyä. Sama homma whatsspin kanssa. Käyn välillä katsomassa onko hän "paikalla" vai ei. Viestejä en lähettele koska kunnioitan hänen tahtoaan kuitenkin sen verran. Tämä on tuskaa enkä uskonut koskaan että voisi olla näin paha olla ja miehenä se on vaikea myöntää. Antakaas vähä vihiä onko toivoa paremmasta.
Kommentit (5)
Move on. Aika säälittävää tollanen.
Tuo kuuluu asiaan. Erot eivät ole helppoja ja kolmen viikon kohdalla on luonnollista potea vielä ikävää ja surua.
Aika parantaa.
Erostanne on vasta vähän aikaa. Aika auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuuluu asiaan. Erot eivät ole helppoja ja kolmen viikon kohdalla on luonnollista potea vielä ikävää ja surua.
Aika parantaa.
Aivan ja vielä puolen vuoden jälkeenkin. On hyvä jos antaa surun tulla ja käy nyt niitä asioita läpi eikä syöksy ongelmineen uuteen suhteeseen, laastarisuhteeseen. Oma aikuinen poikani käy juuri raskaasti entistä suhdettä läpi. Mukana on unettomuutta, syömättömyyttä, alkoholin käyttöä, jonka nyt lopetti, vihaa ja aggressioita, syyllisyyttä ja surua. Halua vahingoittaa jotain, Pelkään että joutuu vaikkapa psykoosiin. Olenkin järjestämässä aikaa lääkäriltä. Hänellä on taustalta niin paljon käsittelemättömiä asioita, ja ne ovat tulleet nyt esiin tässä surutyössä. Eli näinkin kovasti voi eron ottaa vaikka suhde kesti tuskin vuottakaan..
Tarkennuksena vielä että olen poistanut jo kaikki kuvat ym. Mutta aina jokin muistuttaa hänestä.