Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olevat tai olleet! Oletteko koskaan tietoisesti ottanut "omaa aikaa"?
24.03.2016 |
Olemme olleet nykyisen avomieheni vajaan vuoden ihan todella "kuin paita ja peppu". Molemmat teemme etätöitä (samalla alalla) ja käytännössä olemme erossa ainoastaan silloin kun vessa kutsuu.
Nyt, en ajattele varsinaisesti TARVITSEVANI omaa aikaa, vaan ajattelen, että pieni - vaikka vain yhden vuorokauden - pesäero tekisi molemmille hyvää. En tiedä tarkkaan millälailla tai miksi ajattelen näin, mutta koska tunnelma väkisisinkin(?) lopulta kiristyy, pienenpieni breikki olisi ainoastaan hyvä asia.
Voisin esimerkiksi mennä sisareni luo yökylään tai jotain vastaavaa, että mieheni saisi olla yhden illan rauhassa ja tehdä mitä ikinä huvittaa. Olla rauhassa. Ja minä myös.
Onko muut kokeneet tällaisen "breikin" olleen tarpeen tai hyväksi? Oletteko tietoisesti toteuttaneet tällaisen oman hetken, joka koskee siis molempia? Onko tästä ollut apua?
Vai onko tämä mielestäsi kenties "epänormaalia" ja typerä ajatus?
Kiitos vastauksista! <3
Kommentit (26)
Meillä sama juttu, ollaan liikaa yhdessä, lapsetkin tässä. Todellakin tarvitsen säännöllisesti omaa aikaa ja saan sitä ihan liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millälailla otette tätä omaa aikaa, muutoin kuin harrastusten parissa?
Tapahtuuko se yhteisestä sopimuksesta vai spontaanisti "sanattomalla sopimuksella"?
ap
On aivan täydellisen normaalia haluta omaa aikaa ja tilaa. Sekä niin, että on yksin omassa kodissaan, ja niin että on yksin lomalla jossain tai näkee kavereita. Jos niitä tilaisuuksia ei arjessa muuten tule, on aivan järkevää järjestää niitä. Sekin on itsestään ja toisesta huolehtimista, että järjestää omaa tilaa, eikä ala ajatella, että toisen pitäisi muuttua että itse voisi olla onnellisempi.
Meillä me teemme miehen kanssa molemmat pieniä reissuja yksikseen. Iso syy siihen on vuorotyö, eli lomat harvoin osuvat yhteen, mutta myös se, että meillä on pienet lapset ja melko vaativa elämäntilanne muutenkin, ja aikuisen ihmisen pitää saada välillä mennä ja tulla niin, ettei koko ajan katsota kalenterista että missä vuorossa kumpikin on, kuka hakee minkäkin lapsen mistäkin ja vie minnekin ja missä välissä pissatetaan koira. Arjesta tarvitsee välillä vähän palautumista, siihen riittää pienikin muutaman tunnin reissu jos ei ihan päiviksi halua tai pääse lähtemään.
tottakai normaalia. ota ihmeessä omaa aikaa.
luulisin että parisuhteessa otetaan omaa aikaa ihan ilman että siihen erityisesti kiinnitettään huomiota tai alleviivataan että mä otan nyt omaa aikaa ja olen viikonlopun poissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerintä ikinä.
Ja höpönlöpö.
Jos oikeasti ootte olleet vasta ALLE VUODEN yhdessä ja pitää päästä eroon niin on suhde tuhoontuomittu.
Juu, olen ottanut omaa aikaa. Jo ennen lasta reissailin sinne tänne ilman miestä joko kavereiden kanssa tai yksin. Pisin aika "reissussa" oli nelisen kuukautta, lyhin 2 viikkoa. Ulkomailla useimmiten. Nyt, kun on lapsi (10v) reissaan joskus yhä yksin, mutta myös lapsen kanssa. Mies jää kotiin, viettämään sitä omaa aikaa. Ja kun ei sitä miestä oikein matkustelu ja sellainen kiinnosta. On se toisinaan käynyt pienemmillä reissuilla ulkomailla tai kotomaassa. Miehen reissut on olleet ehkä viikkoa maksimissaan. Pari viikkoa ollaan lapsen tulon jälkeen oltu enimmillään erillään. Minun on pakko joskus saada omaa aikaa, muutoin alkaa liika yhdessä olo ja toisen naama tökkimään. Yhdessä ollaan oltu näin pian 23 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Typerintä ikinä.
Ja höpönlöpö.
Jos oikeasti ootte olleet vasta ALLE VUODEN yhdessä ja pitää päästä eroon niin on suhde tuhoontuomittu.
Tämä on kyllä isoin osin totta.
Odotapa vuosi-kaksi kun on lapsia. Niitä ei todellakaan oteta NELJÄKSI kuukaudeksi kainalossa jonnekkin marokkoon. Tuo maailman matkaaja on provo. Ja jos ei ole niin kuullostaa siltä että tekee sen miehen mieliksi että ottaa muksun mukaan pitkälle matkalle
Siinäpä sitten ihmettelet kun on ne piltit ja purkit ja etätyö ja mies siinä vielä
Ihan normaaliahan se on, että välillä ollaan erillään, se vasta luonnotonta olisi että oltaisiin 24/7 naamakkain, aina.
Meillä erillään ollaan työaika tietenkin päivittäin, ja sitten muulloin välillä useammin, välillä harvemmin, riippuen ihan menoista. Toinen lähtee kaverille, harrastamaan jotain yms.
Mies oli viime vkl frendillään, minä lähden tuossa kuukauden päästä viikonloppureissuun, ja sen jälkeen viikoksi toiseen reissuun.
Helvatan kiva on molempien aina lähteä tekemään omiaan, ja vielä kivempi on sitten tulla kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä omia erillisiä menoja ja omaa aikaa ihan erikseen ottamattakin. Kavereita, harrastuksia ja ihan hoidettavia asioita. En esim ikinä raahaa miestä mukaan shoppaamaan tai jos lähdetään yhdessä, jakaannutaan usein eri kohteisiin joksikin aikaa.
Musta ei ole normaalia olla koko ajan kylki kyljessä, vaikka olisi etätöissä tai samassa firmassa tai esim maatilan hoidossakin.
Meillä on ollut ennen ja jälkeen lasten omaa aikaa miehen kanssa. Mies ei juuri tykkää matkustella ja mä taas rakastan, joten oon useamman kerran käynyt muutaman päivän - viikon mittaisilla reissuilla eri puolilla Eurooppaa, joko yksin tai kaverin kanssa. Myös käyn viettämässä välillä tyttöjen iltoja kavereiden kanssa. Lasten myötä oma aika on vähentynyt, mutta se vähä on sitäkin tärkeempää. Ja ihan alusta asti ollaan tätä harrastettu, silti yli 9 vuotta yhdessä. Me ei olla kyllä koskaan oltukaan mikään sellainen mätsäävät tuulipuvut pari, kumpikin on aina saanut mennä ja tulla miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin otan ja otamme. Mies on tiennyt sen aina minusta että olen melko vetäytyvä ja introvertti henkilö (anteeksi muoti-ilmaisu) joka väsyy ihmisten seurassa. Kyllä, jopa puolisoni. Tarvitsen aina silloin tällöine omaa aikaa, ihan yksin.
Mun pitää nimenomaan ihan tietoisesti sitä omaa aikaa vaatia vuorokaudeks parin kuukauden välein. Mies ja/tai lapset on mussa iha kiinni 24/7 että hulluks tulisin ilman omaa aikaa.
Nimimerkillä huomenna menossa mökille ystävien kanssa yöksi, ekan kerran tänä vuonna, ja kuunnellut jo pari päivää sitä mankumista mieheltä ja lapselta että jos en lähtiskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Näemme miesystävän kanssa max. kahtena päivänä viikossa enkä muista että olisimme viettäneet yli vuorokautta putkeen yhdessä. Seurusteltu on 1.5 vuotta. Pisin aika erossa n. kuukausi. Ja molemmat on mm. reissanneet yksin ulkomailla.
Ei omasta ajasta tarvitse mitään numeroa tehdä, mutta mielestäni on hyvä voida sanoa sekin ääneen, että "tänään viettäisin mieluummin illan yksin/kavereiden kanssa".
Meillä ei miehen kanssa tämän parin vuoden yhdessä olon aikana ole ollut tarvetta ottaa breikkiä, toki työaikana erossa. Ehkä sekin aika koittaa joskus :)
Sehän on ihan taivas kun mies ottaa lapset ja menee 4 päiväksi sukulaisiin.... Usein sovin työstä vapaapäivän samaan ajankohtaan :)
Enkä taatusti suostu tapaamaan ketään vapaaviikonloppuinani.
Välillä reissataan kahden lapsen kanssa tai mies lähtee kotiseudulleen yksinään, niin saa mieskin hermolepoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerintä ikinä.
Ja höpönlöpö.
Jos oikeasti ootte olleet vasta ALLE VUODEN yhdessä ja pitää päästä eroon niin on suhde tuhoontuomittu.
Tämä on kyllä isoin osin totta.
Odotapa vuosi-kaksi kun on lapsia. Niitä ei todellakaan oteta NELJÄKSI kuukaudeksi kainalossa jonnekkin marokkoon. Tuo maailman matkaaja on provo. Ja jos ei ole niin kuullostaa siltä että tekee sen miehen mieliksi että ottaa muksun mukaan pitkälle matkalle
Siinäpä sitten ihmettelet kun on ne piltit ja purkit ja etätyö ja mies siinä vielä
en tiedä, tarkoitatko minua tuolla maailmanmatkaajalla, mutta vastaan kuitenkin. Olin ollut mieheni kanssa reilun vuoden, kun olimme ensimmäisen kerran erossa kerralla pari kuukautta. Molemmat töissä eri paikkakunnilla, auto ei ollut käytettävissä. Ikää molemmilla oli tuolloin 20-21v. Toinen meistä lähti ulkomaille töihin äärättömäksi ajaksi, kun olimme olleet yhdessä 5 vuotta. "Eroa" kesti reilu vuoden ja tuona aikana näimme 2 kertaa, puhelimessa puhuimme suunnilleen kerran viikossa. Kun lapsi syntyi, olimme olleet yhdessä 13 vuotta ja yhä tarvitsen sitä kuuluisaa omaa aikaa. Kun lapsi oli vajaa 1v lähdin yksin reppureissaamaan reiluksi pariksi viikoksi Aasiaan. Nyt, kun lapsi on jo isompi, on hänen kanssaan aivan mahtava matkustaa kerran pari vuodessa parin viikon reissuja minne vaan. Ensimmäisen kerran lapsi oli kanssani ulkomailla 4 vuotiaana (toki tätä ennen toisen vanhemman kanssa jossain muualla kotimaassa, vaikkapa mummolassa/mökillä). En nää tässä mitään kummallista. Sopii molemmille loistavasti ja jos suhteen toista osapuolta ei yksinolo haittaa eikä matkailu kiinnosta, niin miksi toista pitäisi sen vuoksi kahlita?
Siis mitä ihmettä, ette ole koskaan erossa? Etkö tapaa kavereitasi, käy harrastuksissa, mitään?
Me ainakin ollaan miehen kanssa tosi paljon yhdessä, mutta ihan normaalia tehdä asioita yksinkin. Voi viettää viikonlopun vaikka kaverin landella tai pienellä reissulla. Koska vaan voi sanoa "Mä lähden vähän kävelylle/kaupungille/ulos", niin siitä toinen tietää, ettei välttämättä ole suotavaa tulla mukaan.
Tottakai voit ottaa omaa aikaa, eikä siitä tarvitse mitään numeroa tehdä. Sanot, ettei ole tullut vähään aikaan siskoa nähtyä, joten menet yöksi.
Täh? No tottakai otamme molemmat omaa aikaa.
Se tapahtuu joko ihan niin, että omaa aikaa haluava menee toiseen huoneeseen. Jos toinen menee sinne perässä, niin toinen voi sanoa että haluaisi olla vähän aikaa ihan yksin. Se on meillä ihan okei ja normaalia. Sitten voidaan taas myöhemmin pussailla, puhua ja olla lähekkäin tai ihan vaan samassa tilassa.
Joskus taas toinen lähtee yksinään vaikka kauppaan tai kävelylle. Myös omille vanhemmille ollaan menty yöksi joskus. Ollaan siis opiskelijoita, joten se on ihan normaalia vielä. Kyse ei ole siitä, että olisi negatiivisia tunteita toista kohtaan tai ettei jaksaisi yhdessäoloa. Elämässä vaan kaipaa muutakin, sen kaikkein rakkaimman asian lisäksi. :)
Rakastan puolisoani yli kaiken ja kaikkein kivointa on olla hänen kanssaan yhdessä. Jos me ei saada vastapainoksi rauhallista omaa aikaa, myös yhdessä vietetty aika laimenee.
Että eipä ole tullut mieleenkään että voisi olla niin, ettei joskus kaipaisi yksinoloa. Toiset tietysti kaipaa sitä enemmän kuin toiset. Meillä minä voisin olla enemmänkin yhdessä, mutta puoliso tykkää olla enemmän rauhassa ja ymmärrän sen täysin.
No ihan normaalia kaivat omaa aikaa. Miehen kanssa työskentelemme yhteisessä yrityksessä ja onneksi meillä on eri harrastukset, joiden kautta saa omaa aikaa. Esim. Viikonlopun yli tms. Ellei näin olisi, järjestäisit oman ajan jotenkin muutoin.