Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaaja voi olla kuka tahansa, ei ole mikään erillinen Pahojen Lapsien rotu...
24.03.2016 |
Tuli mieleen tuosta "miksi ihmisten on vaikea uskoa, että lapsi voi olla paha", kun siinä käytettiin koulukiusaamista pahuuden ilmentymänä.
Voi olla, että patologinen kiusaaja todella on "paha". Heitäkin on, mutta väitän että vähemmän kuin "onn-off-kiusaajia".
Eli valtaosa kiusaamistapaamisista - väitän - on aivan tavallisten lasten tekosia. Kuka tahansa, joka sinun kiltti lapsosesi voi kiusata, kun kokee, että sosiaalinen tilanne ja kyseessä oleva ryhmä palkitsee/suvaitsee kiusaamista.
Iso osa kiusaajista on itsekin ollut koulukiusattuja.
Minusta on suorastaa idioottimaista kuvitella, että kiusaaminen on henkilön pahuudesta johtuva seikka. Psykologisoimalla asiaa hukkaamme sen seikan, että kiusaaminen on sosiaalinen virhe, sosiologinen ilmiö. Ja kun ajattelemme, että "ainoastaan pahat lapset kiusaavat", emme suostu näkemään niiden luokan tavislasten touhuja.
Ja luoja paratkoon, jos joku syyttää meidän lapsiamme kiusaamisesta, mehän emme sitä usko tai suostu ottamaan kuuleviin korviimme, koska "eihän mun lapsi ole paha, se on ne muut jota kiusaa".
Toisin sanoen on väärin ulkoistaa kiusaaminen "muille".
On paljon tehokkaampaa, jos ymmärrämme, että kuka tahansa saattaa kiusata, jos kokee sillä saavansa sosiaalista hyötyä. Siihen on aikuisen - ja mahdollisuuksien mukaan muiden lastenkin - heti puututtava: kerrottava, miksi se on väärin, eikä sitä suvaita.
Puuttumisen kynnys on paljon alempi - näin väitän - kun tajutaan, että kiusaaminen on "arkinen" virhe, siihen voi puuttua ja sitä saadaan vähennettyä tehokkaasti jos puututaan.
Harva lapsi syntyy kiusaajaksi (narsistiksi, psykopaatiksi, mitä näitä nyt on), joten jos se olisi psyykkinen ominaisuus, kiusaaminen olisi harvinaisempaa. Silti jokaisessa koululuokassa kiusataan, kohteet ja tekijät vaihtelevat.
Kommentit (44)
Näinhän se on. Ihmisten on tosi vaikea tunnistaa virheitä itsessään tai rakkaissaan. Töpeksivät on aina muita: naapureita, lasten luokkakavereita, työkavereita. Ei koskaan minä itse tai mun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... ryhmädynaaminen ilmiö tosiaan on.
Tähän kuitenkin sanoisin vastalauseen yhden lauseesi kohdalla. Yleensä vanhemmat suhtautuvat ihan asiaan kuuluvalla vakavuudella tilanteeseen, jossa lasta syytetään kiusaamisesta.
Uskallan näin sanoa, koska oppilashuoltoryhmässä toimin 15 vuotta.
2, kai se on sitä, että on pelottavaa tunnustaa se, että emme ole tavallaan suojassa. Että myös minun lapseni voi joskus kiusata, enkä voi sille mitään kuin vasta jälkikäteen.
Kiusaaminen on myös ilmiönä erittäin vastenmielinen, on inhimillistä, ettei omasta rakkaasta lapsestaan halua sellaista uskoa.
Samaa vähän kuin tapaturmissa. Aina kun joku lapsipolo on hukkunut tai jäänyt auton alle, iso joukko äitejä sättii aggressiivisesti uhrin vanhempia. Heidän on vaikea myöntää itselleen, että vaikka olisi huolellinen, lapsen jokaista liikettä ei voi valvoa aikuisikään saakka.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin... ryhmädynaaminen ilmiö tosiaan on.
Tähän kuitenkin sanoisin vastalauseen yhden lauseesi kohdalla. Yleensä vanhemmat suhtautuvat ihan asiaan kuuluvalla vakavuudella tilanteeseen, jossa lasta syytetään kiusaamisesta.
Uskallan näin sanoa, koska oppilashuoltoryhmässä toimin 15 vuotta.
Joo, siinä vaiheessa, kun se on edennyt oppilashuoltoryhmään asti. Minä taas olen luokanopettajana huomannut, että ensireaktio on todella usein torjuva. "Ei meidän Lassi/Lotta!"
Ja joidenkin kanssa joutuu todella vääntämään aika pitkään, että ottavat asian todesta. Onneksi enemmistö, kuten sanoit - suhtautuu asiaan vakavasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan olekaan, mutta kun jotain vihaa niin paljon, niin siihen liittää mielessään paljon kielteisiä ominaisuuksia. Jos sua on kiusattu pahasti, sun on hyvin vaikea ajatella niistä kiusaajistasi, että ne on vaan joutuneet kiusaukseen, oikeesti ne on enimmäkseen täysin ok!
Minä uskon vakaasti, että joillakin on alttius kiusata enemmän kuin toisilla. Pahimmissa kiusaajissa on jotain samaa, samoin sellaisissa joiden ei kuvittelisi koskaan satuttavan ketään.
Olen itsekin osallistunut kiusaamiseen, mutta heti kun näin että toiselle tulee siitä oikeasti paha olo niin iski huono omatunto. Jotkut lapset voivat kuitenkin voivat kiusata toisia lapsia kuoliaaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti jokainen voi olla kiusaaja, mutta on olemassa myös tekijöitä, jotka suojaavat siltä, että henkilö alkaa kiusaamaan. Yksi niistä on kyky tuntea empatiaa. Ja lapsi pitää opettaa tuntemaan empatiaa. Siinä on vanhemmilla suuri rooli.
Muistan omilta kouluajoilta tytön, joka hieman kiusasi meitä samanluokkalaisia. Luokkamme toimi kuitenkin ehkä poikkeuksellisellakin tavalla eli kiusaamistaipumuksia omaava tyttö ei saanut tukea muilta ja niin kiusaaminen toppasi aina alkuunsa. Tunsin hyvin tytön kotiväen. Hänen kotonaan oli hieman omituinen ilmapiiri: Perheen äidille ja tytön isommille sisaruksille tuotti suurta huvia etsiä muista ihmisistä vikoja ja nauraa niille. Ilmeisesti myös perheen sisällä oli tätä pilkankohteeksi joutumista ja pelkoa sellaiseksi joutumisesta. Tyttö sitten toi nämä kodin esimerkit kouluympäristöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... ryhmädynaaminen ilmiö tosiaan on.
Tähän kuitenkin sanoisin vastalauseen yhden lauseesi kohdalla. Yleensä vanhemmat suhtautuvat ihan asiaan kuuluvalla vakavuudella tilanteeseen, jossa lasta syytetään kiusaamisesta.
Uskallan näin sanoa, koska oppilashuoltoryhmässä toimin 15 vuotta.
Joo, siinä vaiheessa, kun se on edennyt oppilashuoltoryhmään asti. Minä taas olen luokanopettajana huomannut, että ensireaktio on todella usein torjuva. "Ei meidän Lassi/Lotta!"
Ja joidenkin kanssa joutuu todella vääntämään aika pitkään, että ottavat asian todesta. Onneksi enemmistö, kuten sanoit - suhtautuu asiaan vakavasti.ap
Ehkä esität asian turhan syyttävästi?
On parempi asettaa sanansa varovasti eli tuoda vain esiin alussa, että on ollut konfliktia lasten välillä syyttelemättä ketään.
Olen huomannut, että kun keskustelu etenee rauhallista tietä ilman hyökkäävyyttä, niin lopputulema paljon parempi.
Ensinnäkään opettaja ei tosiaan voi vielä tietää täysin edes kaikkea. Joten syytä olla kuunteleva ja toisille tilaa antava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Mun mielestä tämä tilan antaminen, kiusaajan kuunteleminen, lässyttäminen ja loputon ymmärtäminen saisi jo vähitellen loppua.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan olekaan, mutta kun jotain vihaa niin paljon, niin siihen liittää mielessään paljon kielteisiä ominaisuuksia. Jos sua on kiusattu pahasti, sun on hyvin vaikea ajatella niistä kiusaajistasi, että ne on vaan joutuneet kiusaukseen, oikeesti ne on enimmäkseen täysin ok!
Varmasti näinkin. Ymmärrettävää täysin, että piinaajaansa demonisoi. Mutta toivoisin, että sentään vähän tavallisemmat mammat osaisivat suhtautua asiaan rakentavasti, koska siitä ei kauheasti edetä mihinkään, jos katsotaan, että osa lapsista on syntyjään pahoja ja kiusaa. Todellisuudessa ne "pahiksetkin" oppivat usein tavoille, kun tarpeeksi tiukasti puututaan asiaan ja asetetaan rajoja. Ei aina, mutta usein.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mun mielestä tämä tilan antaminen, kiusaajan kuunteleminen, lässyttäminen ja loputon ymmärtäminen saisi jo vähitellen loppua.
Ah, mutta missä minä halusin "antaa tilaa, kuunnella kiusaajaa ja lässyttää"??
Nyt hiukan luetun ymmärrystä peliin.
Minähän päinvastoin peräänkuulutin tiukkaa puuttumista. Mutta milläs puutut, jos se kiusaaminen olisi joku "synnynnäinen ominaisuus", joka joillain lapsilla on (siis pahuus) ja joillain ei ole? Hä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... ryhmädynaaminen ilmiö tosiaan on.
Tähän kuitenkin sanoisin vastalauseen yhden lauseesi kohdalla. Yleensä vanhemmat suhtautuvat ihan asiaan kuuluvalla vakavuudella tilanteeseen, jossa lasta syytetään kiusaamisesta.
Uskallan näin sanoa, koska oppilashuoltoryhmässä toimin 15 vuotta.
Joo, siinä vaiheessa, kun se on edennyt oppilashuoltoryhmään asti. Minä taas olen luokanopettajana huomannut, että ensireaktio on todella usein torjuva. "Ei meidän Lassi/Lotta!"
Ja joidenkin kanssa joutuu todella vääntämään aika pitkään, että ottavat asian todesta. Onneksi enemmistö, kuten sanoit - suhtautuu asiaan vakavasti.ap
Ehkä esität asian turhan syyttävästi?
On parempi asettaa sanansa varovasti eli tuoda vain esiin alussa, että on ollut konfliktia lasten välillä syyttelemättä ketään.
Olen huomannut, että kun keskustelu etenee rauhallista tietä ilman hyökkäävyyttä, niin lopputulema paljon parempi.
Ensinnäkään opettaja ei tosiaan voi vielä tietää täysin edes kaikkea. Joten syytä olla kuunteleva ja toisille tilaa antava.
En esitä. Eikä vaikutelma ole pelkästään minun, samaa sanovat kaikki luokanopettajat, joiden kanssa olen jutellut.
Totta kai ennen kuin soitan vanhemmille asiaa on jo selvitetty aika lailla koulussa, joten ei se nyt enää ole mikään mysteeri, kuka kiusasi. Toki, usein homma on eskaloitunut vähitellen niin, että myös se toinen osapuoli on väkyttänyt, monesti ei ole mitään "viatonta uhria". Nyt siis en puhu riidoista, vaan kiusaamisesta.
Mutta tietenkin kotona voi olla ties mitä vastoinkäymistä, mikä vaikuttaa lasten tekemisiin, joten en koskaan jyrää. Mutta kerron, mitä on tapahtunut ja kysyn, miten voisimme puuttua asiaan.
Silti monen persreaktio on lähteä inttämään, että mitä se toinen teki, ei se meidän...
Toistan: oppilashuoltoryhmään asia etenee vasta, kun tällainen puuttuminen ei lopeta kiusaamista. Yleensä siinä vaiheessa vanhemmat ovat jo hyväksyneet evidenssin siitä, että heidän lapsensa kiusaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen voi olla kiusaaja, mutta on olemassa myös tekijöitä, jotka suojaavat siltä, että henkilö alkaa kiusaamaan. Yksi niistä on kyky tuntea empatiaa. Ja lapsi pitää opettaa tuntemaan empatiaa. Siinä on vanhemmilla suuri rooli.
Muistan omilta kouluajoilta tytön, joka hieman kiusasi meitä samanluokkalaisia. Luokkamme toimi kuitenkin ehkä poikkeuksellisellakin tavalla eli kiusaamistaipumuksia omaava tyttö ei saanut tukea muilta ja niin kiusaaminen toppasi aina alkuunsa. Tunsin hyvin tytön kotiväen. Hänen kotonaan oli hieman omituinen ilmapiiri: Perheen äidille ja tytön isommille sisaruksille tuotti suurta huvia etsiä muista ihmisistä vikoja ja nauraa niille. Ilmeisesti myös perheen sisällä oli tätä pilkankohteeksi joutumista ja pelkoa sellaiseksi joutumisesta. Tyttö sitten toi nämä kodin esimerkit kouluympäristöön.
Totta. Kasvatuksella saadaan kiltistäkin lapsesta aika empatiakyvytön kiusaaja.
Mutta sekin on eri asia kuin syntymäpaha.
Ja kyllä se niinkin on, että hyvien perheiden kiltit lapsetkin voivat kiusata. Ei pelkästään syntymäilkiöt tai kotona rääkätyt.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon vakaasti, että joillakin on alttius kiusata enemmän kuin toisilla. Pahimmissa kiusaajissa on jotain samaa, samoin sellaisissa joiden ei kuvittelisi koskaan satuttavan ketään.
Olen itsekin osallistunut kiusaamiseen, mutta heti kun näin että toiselle tulee siitä oikeasti paha olo niin iski huono omatunto. Jotkut lapset voivat kuitenkin voivat kiusata toisia lapsia kuoliaaksi asti.
Jep. Kuten sanoin, patologiset kiusaajat ovat vähän eri asia.
Silti ei pitäisi minusta lähteä siitä, että aina kiusaaja on jotenkin "paha". Kun ei vaan ole, vaan jos yksittäiset kiusaamistapaukset lasketaan yhteen, niin väitän, että enemmistö niistä noin tapausmääräisesti on niiden Naapurin Kiltin Iidan töpeksimisiä, joissa Iida vaan on kokenut jossain tietyssä tilanteessa saavansa suosiota ja arvostusta, kun on yllyttänyt kaverinsa sulkemaan Martan piirin ulkopuolelle. Jos ajattelisin, että pahat lapset kiusaavat, en ensinnäkään tajuaisi tuota kiusaamiseksi tai Iidaa syypääksi, kun "Iida on niin mukava ja sillä on paljon kavereita ja sen vanhemmat on Lionseissa ja kunnollisia ihmisiä". Ja kun tajuaisin, saattaisin sortua ajattelemaan, että Iida onkin "paha", eikä asialle ole oikeastaan juuri mitään tehtävissä, kun "se kiusaa joka tapauksessa".
ap
Hyviä esimerkkejä todellisesta elämästä, jossa asiat ei ole mustavalkoisia.
Joskus joku joutuu kuitenkin rankan kiusaamisen kohteeksi. Uhriksi koko kouluiäkseen. Silloin kyse on isoista ongelmista nyt ja myöhemmin. Jotkut tällaista kiusaavat ovat myös itse haavoilla. Empatiakykyä ei ole. Suurimmaksi osaksi se johtuu vanhemmista
Kotoa opitaan arvot. Onko ok satuttaa ja loukata tahallisesti yhtä ihmistä toistuvasti vai ei ja värvätä siihen kavereita mukaan.
Jos hyvin ihmisten lapsi satuttaa toista, ja vanhemmat saavat tietää he eivät ala uhrin kiusaamista ja syyllistämistä.
Pahojen ihmisten lapsi saa kiusata, koska narsistille/sosiopaatille elämä on peliä, jossa itselle haetaan valtaa toisten kustannuksella. Jos tällaisen perheen lapsi kiusaa ja siitä sanoo, uhria syyllistetään, tai aletaan kiusata enemmän, tai syytetään toisten elämään puuttujaksi, pikkumaiseksi... mitä vaan.
Tuollaisessa perheessä on paljontodennäköisempää että lappsi on manipuloiva kiero kiusaaja jo parivuotiaana. Tuhansia oppitunteja kiusamisesta takana oman vanhemman kanssa.
arvot kotoa kirjoitti:
Kotoa opitaan arvot. Onko ok satuttaa ja loukata tahallisesti yhtä ihmistä toistuvasti vai ei ja värvätä siihen kavereita mukaan.
Jos hyvin ihmisten lapsi satuttaa toista, ja vanhemmat saavat tietää he eivät ala uhrin kiusaamista ja syyllistämistä.
Pahojen ihmisten lapsi saa kiusata, koska narsistille/sosiopaatille elämä on peliä, jossa itselle haetaan valtaa toisten kustannuksella. Jos tällaisen perheen lapsi kiusaa ja siitä sanoo, uhria syyllistetään, tai aletaan kiusata enemmän, tai syytetään toisten elämään puuttujaksi, pikkumaiseksi... mitä vaan.
Tuollaisessa perheessä on paljontodennäköisempää että lappsi on manipuloiva kiero kiusaaja jo parivuotiaana. Tuhansia oppitunteja kiusamisesta takana oman vanhemman kanssa.
Joo no... olen kyllä siitä samaa mieltä, että vanhemmuus punnitaan siinä, miten tiukasti vanhemmat osaavat ja haluavat oikoa lapsensa pahoja virheitä, mukaanlukien kiusaamistaipumuksia.
En sanoisi vanhempia silti pahaksi, jos he eivät osaa sitä tehdä. Huono juttu se on, mutta PAHUUS on minusta silti aika pitkälle menevä sana. Voihan olla, että osa noista "evvk, ei meidän lapsi oikeesti ketään kiusaa, uhri vaan on itse hermoheikko nössö" -tyypeistä ei vaan YMMÄRRÄ asian vakavuutta ja kuvittelee, että lapsien kanssakäymiseen kuuluu tuollainen.
Eli sanoisin heitä ennemminkin tyhmiksi ja taitamattomiksi kuin pahoiksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
arvot kotoa kirjoitti:
Kotoa opitaan arvot. Onko ok satuttaa ja loukata tahallisesti yhtä ihmistä toistuvasti vai ei ja värvätä siihen kavereita mukaan.
Jos hyvin ihmisten lapsi satuttaa toista, ja vanhemmat saavat tietää he eivät ala uhrin kiusaamista ja syyllistämistä.
Pahojen ihmisten lapsi saa kiusata, koska narsistille/sosiopaatille elämä on peliä, jossa itselle haetaan valtaa toisten kustannuksella. Jos tällaisen perheen lapsi kiusaa ja siitä sanoo, uhria syyllistetään, tai aletaan kiusata enemmän, tai syytetään toisten elämään puuttujaksi, pikkumaiseksi... mitä vaan.
Tuollaisessa perheessä on paljontodennäköisempää että lappsi on manipuloiva kiero kiusaaja jo parivuotiaana. Tuhansia oppitunteja kiusamisesta takana oman vanhemman kanssa.
Joo no... olen kyllä siitä samaa mieltä, että vanhemmuus punnitaan siinä, miten tiukasti vanhemmat osaavat ja haluavat oikoa lapsensa pahoja virheitä, mukaanlukien kiusaamistaipumuksia.
En sanoisi vanhempia silti pahaksi, jos he eivät osaa sitä tehdä. Huono juttu se on, mutta PAHUUS on minusta silti aika pitkälle menevä sana. Voihan olla, että osa noista "evvk, ei meidän lapsi oikeesti ketään kiusaa, uhri vaan on itse hermoheikko nössö" -tyypeistä ei vaan YMMÄRRÄ asian vakavuutta ja kuvittelee, että lapsien kanssakäymiseen kuuluu tuollainen.
Eli sanoisin heitä ennemminkin tyhmiksi ja taitamattomiksi kuin pahoiksi.
ap
On olemassa vanhempia, joilla on "kiusaamistaipumus", tarve, ja se on heidän mielestään tavallista elämää.
He ovat kiusaamisessa taitavia ja ansioituneita ja tekevät sitä kaikkialla, mutta maine voi olla hyvä ja tuttuja paljon, koska myös ihmisiin on pakkomielle, en tiedä kuinka pysyviä nämä suhteet.
Alue: Aihe vapaa
...po. jopa sinun lapsesi, ei joka
on-off
ap (korjaa typojaan)