ihan kujalla eron jälkeisissä tunteissa

Takana 15v suhde ja meillä on 2 lasta, toinen isompi koululainen toinen 1,5v Jo muutaman vuoden meillä meni huonosti, välillä taas paremmin (ehkä seksiasiat silloinkin huonoina aikoina painoivat, siis miehen mielestä liian harvoin) kuitenkin halusimme toisen lapsen ja raskausaika meni hyvin - vauvan synnyttyä muuttui suhde ihan myrkyksi.. Mies on ollut stressaantunut ja kiukkuinen, minä väsynyt ja kärttyisä, seksiä tosi harvoin, en syty kiukkuiselle miehelle...mies kiukkusi kun ei saanut seksiä... Eipä juuri auttanut kotitöissä eikä vauvan kanssa, niin, tätä ihan tavallista siis.

Välit tulehtuivat niin että keskusteluyhteys meni kokonaan, olimme ahdistuneita ja toisen näkeminenkin suututti. Kaikesta tuli riitaa.

Erosimme 2kk sitten, mies muutti omaan asuntoon jonka etsimisessä auliisti autoin. Lopulta olimme eropäätöksestä tosi huojentuneita ja välimme paranivat melkein heti. Pystyimme keskustelemaan ja olimme yhtä mieltä että voimme asioita tehdä yhdessä kuten ennenkin, käydään uimahallissa ja sukulaisilla, lapsille se on varmasti tärkeää. Lisäksi minä teen paljon iltavuoroa ja mies silloin hoitaa lapsia meillä kotona..

No nyt kun mies on meillä, olemme nauttineet toistemme seurasta, jutelleet ja nauraneet, lopulta päätyneet hyvinkin lämpöisiin tunnelmiin ja, no, lähes aina päädytty petiinkin. Emmekä ole olleet ollenkaan kiukkuisia toisillemme...

Eroa en kadu, elämä oli hirveää tukkoisrssa ahdistuneessa tilanteessamme, mutta nyt mietityttää onko tämä nyt jotain kieroa tavallista eroprosessia, vai voiko olla, että jäähyajalla olemme voineet rauhoittua ja kykenemme taas näkemään mistä tousissamme pidämme-ihmisen johon rakastuimme. Tunteet poukkoilevat koska olin erosta niin varma ja aivan vihasin miestäni - nyt nautin hänen seurassaan ja oikein odotan hänen näkemistään.. Onko tämä jokin valheellinen vaihe vain?